”Karoliina Soneralta” eli odotukset versus todellisuus

Sain tänään Soneralta suoramarkkinointisähköpostin.

Viestissä kiinnitti huomion sähköpostin lähettäjäkentässä näkynyt nimi ”Karoliina Soneralta”. Se sai minut klikkaamaan viestin auki.

En olettanut Karoliinan olevan vanha heila vuosien takaa, koska viestistä näkyi että se on massapostitus.

Sen sijaan arvelin, että Soneralla on kehitetty joku hauska kuvitteellinen tai todellinen hahmo, jolla saadaan räväkkää kulmaa mainoksiin. Olihan Radiolinjallakin aikoinaan DJ Esko.

Kuka Karoliina sitten on? Tätä minulle ei kerrottu. Avattuani sähköpostin, ylhäällä oli otsikko ”Sonera Uutiset, Marraskuu 2015”. Sen alla oli standardin mukaiset kolme mainosmoduulia.

Ei riviäkään tekstiä, joka näyttäisi oikean ihmisen kirjoittamalta. Ei allekirjoitusta Karoliinalta viestin lopussa. Ei edes kuvaa.

Samaan aikaan Sonera on kunnostautunut sosiaalisessa mediassa mm. SoneraPartio-asiakaspalvelutiimillään. Samoin tulee mieleen hienosti somessa aktivoinut rekrytointikampanja, jossa haettiin someosaajaa.

Voisiko Karoliinan päästää ulos toimiston sermin takaa ja ottaa somesta tutun persoonallisen otteen käyttöön myös sähköpostimarkkinoinnissa?

En tarkoita joidenkin vielä muistamaa Elisan ”kaikkien kanssa kaikkialla” –tyylistä kampanjaa, vaan jotain persoonallista, oivaltavaa ja ajassa olevaa. Toki ”Elisa Soneralta” olisi taattu somehitti.

PS. Jos Karoliina tuottaa minulle pettymyksen myös joulukuussa, en varmaan enää avaa häneltä tulevia viestejä.

Ruotsalaista puhelinmyyntiä

Aamun Hesari kertoi kekseliäästä ruotsalaisesta puhelinmyyntifirmasta, joka äänitti puheluita ”palvelun laadun parantamiseksi”.

Kuva ei liity tekstissä kerrottuun tapaukseen. Kuva: CWCS Managed Hosting (Creative Commons Attribution 2.0 Generic)

Sitten äänitteet editoitiin kuulostamaan siltä, että asiakas sanoi ”kyllä” tehdäkseen tilauksen. Oikeasti asiakas oli vastannut aivan muuhun kysymykseen.

Tällaiset koijarit pitää saada pois markkinoilta.

On nimittäin yhä olemassa ihan rehellisiä puhelinmyyjiä, jotka ovat kohteliaita ja uskovat, jos asiakas ei ole kiinnostunut tuotteesta.

Onneksi ruotsalaisfirma oli niin törppö, että jäi aika nopeasti kiinni. Palkkaamalla keskivertolahjakkaan teini-ikäisen nörtin se olisi saanut niin hyvin editoidun äänitteen, että vilppi olisi voinut jatkua pitempään.

Jatkossa yhä useammat kuluttajat varmaan äänittävät puhelunsa asiakaspalvelun laadun parantamiseksi.

Tästä esimerkkinä palautettakoon mieliin jo legendaariset mittasuhteet saavuttanut tapaus jenkistä nimeltä Vincent Ferrari, joka tarttui luuriin ja soitti AOL:lle peruakseen nettiyhteystilauksensa. Hänelle kävi näin.

The coming merger of database marketing and digital marketing

If you ask me, the ”mobile supercookie” deserves the prize for this week’s most innovative new marketing tech term.

That being said, I was more excited to read what the Verizon-AOL merger means in terms of ad targeting, according to the same article.

It seems like yet another example of a rising trend, namely traditional database marketing and digital marketing coming together. That’s a biggie.

So firstly, in the Verizon-AOL merger you have an ad network (AOL Advertising Network), tracking your browsing behavior with something called a third-party cookie. These cookies are handy as they allow good targeting of ads. When executed well, this is good for both the advertiser and the consumer as ads become more relevant.

However, third-party cookies are also relatively easy for the consumer to block. You just adjust your browser settings. Then you’ll get only those cookies that allow you to use internet banking, ecommerce sites etc.

The bigger weakness with third-party cookies is that they track an anonymous consumer. They know what you do on the web but they don’t know who you are. This has been pretty much the norm in web analytics and marketing.

Enter the Verizon ”mobile supercookie”.

Beginning next month, instead of just the ad network, there’s also your mobile carrier tracking your web browsing. This is powerful because now it’s about an identified customer.

In addition, the browsing data will be combined with data from Verizon’s customer database, for example address, age, gender, interests, location and app usage. This opens a whole new world of opportunities for targeted marketing messages.

But, Verizon-AOL is just one example of a trend.

The world of digital marketing and that of database marketing have traditionally lived pretty much apart from each other. They have mostly been practiced by different people with different mindsets.

Now we’re increasingly seeing customer data in a company’s customer database being merged with digital marketing data which so far has been mostly non-customer-specific.

This will be the norm rather than the exception in a not-so-distant future.

Mites se netiketti?

Muistatko vielä ajan, jolloin oli itsestään selvää, että netissä keskustellaan kohteliaasti? Ja että netissä ylipäänsä saa keskustella?

The Daily Dot uutisoi päätöksestään sulkea kommentointimahdollisuus sivustollaan. http://www.dailydot.com/company/comments-section-dead/

Ainakin kohteliaisuuden aika taisi mennä jo.

BBC uutisoi tänään isoista amerikkaisesta sivustoista, jotka ovat poistaneet sivuiltaan kommentointiominaisuuden. Syynä oli asiaton keskustelu.

Netiketti

Kaikki sosiaalisen median oppaat pitävät keskustelun asiallisuutta yhtenä netin perussäännöistä.

Esimerkiksi Wikipedian perustaja Jimmy Wales muotoilee asian nettihäiriköintiä käsittelevän kirjan esipuheessa seuraavasti:

“Maintaining and sustaining a civil online culture is incredibly important because it serves as the ethical foundation of the best the Internet has to offer today and in the future.”

Joillakin keskustelupalstoilla törkyteksti on ollut arkea jo vuosia, mutta viime aikoina myös kaikin puolin fiksuiksikin tiedetyt ihmiset ovat kunnostautuneet paskanheitossa Facebookissa ja muilla kanavilla.

Erityisesti politiikkaan ja arvoihin liittyvät asiat näyttävät saavan ihmiset taantumaan murrosikäisen tasolle.

Utopia netin vapaudesta

Kaikki uudet viestintätavat puhelimesta radioon ja elokuvista televisioon ovat tuoneet unelman vapaasta kommunikaatiosta, joka parantaa maailmaa, tekee kansalaisista sivistyneitä, lopettaa sodat jne.

Myöhemmin unelma on aina särkynyt.

Amerikkalainen teknologiavaikuttaja Tim Wu kuvaa tätä kehitystä erinomaisesti kirjassaan The Master Switch: The Rise and Fall of Information Empires.

Wun kirjan avainkysymys on tietysti: käykö netille samoin?

Jos netille käy kuten sitä edeltäneille viestintävälineille, yksi lisääntyvän säätelyn perusteluista tulee olemaan, että sananvapaudesta on enemmän vahinkoa kuin hyötyä. Ihmiset sortuvat nettiraivoon, spämmääjät tunkevat kommentteihin mainoksia, trollit sabotoivat keskustelua ja rikolliset ujuttavat kommentteihin haittakoodia sisältäviä linkkejä.

Jos edes tuota nettiraivoa saisi käännettyä pienemmälle.

Uudistettu netiketti löytyy täältä.

Millainen on sinun firmasi Back to work –kampanja?

Lomat on lusittu. Koululaisille on juuri myyty reput, penaalit ja kynänteroittimet – messevillä kampanjabudjeteilla.

Back_to_business

Ruotsalainen paitavalmistaja Eton lähestyi minua sähköpostilla ja muistutti töiden alkamisesta: osta pari uutta paitaa niin tulee hyvä fiilis ja bisnes luistaa! Melkein ostin.

Kukaan muu mainostaja ei sitten muistanutkaan. Tai jos muisti, niin rahat menivät hukkaan, koska en huomannut.

Kesällä rutiinit höltyvät. Samalla kuluttajan uskollisuus perinteisiä ostopaikkoja kohtaan helposti rapisee ja hän on valmis kokeilemaan uutta.

Kun kesäsiili on kasvanut ei-bisneksessä-kovin-uskottavaksi-pehkoksi, voisin kokeilla sitä parturia, jolla on takaisin töihin –tarjous. Kun kesäksi kuntoon -spurtti ei tuottanutkaan kaivattuja tuloksia, vaihtaisinko kuntosalia?

Minun vuoteni alkaa uuden työvuoden alussa, ei tammikuussa. Siinä missä vuodenvaihde on pimeä ja kylmä, syyskauden alku tuo jotain uutta ja raikasta.

Ulkonäkö ja hyvinvointi vaikuttavat työssä menestymiseen. Siksi töihin palatessa ihmiset ajattelevat vaatteita ja kenkiä, koruja ja kelloja, parturia ja kosmetologia, liikuntaa ja terveyttä.

Muitakin työkaluja päivitetään: autoja, salkkuja, puhelimia ja tietokoneita. Tai aletaan opiskella töissä tarvittavia taitoja.

On taas aika kääriä hihat. Miten sinun firmasi kasvattaa myyntiä koululaisten vanhemmille elokuussa?

Miten menetät elinikäisen asiakkaan?

Kun uusi naama astuu sisään parturi-kampaamoon, jokainen yrittäjä tietää, että siinä on potentiaalinen asiakas moneksi vuodeksi.

Kuva: Antti T. Nissinen (flickr.com, Creative Commons Attribution 2.0 Generic)

Olen etsimässä uutta parturia. Kotikadullemme Helsingissä avattiin hiljattain uusi parturi-kampaamo, joten kävin tänään ohi kulkiessani kysymässä aikaa lauantaille. Ei löytynyt, mutta yrittäjä hymyili ystävällisesti, kysyi sopisiko joku toinen päivä ja sovimme ajan. Parturi-kampaamo sai uuden asiakkaan investoimatta euroakaan markkinointiin.

Ei vaiskaan. Oikeasti parturi-kampaaja ei hymyillyt ja vastasi liikkeen olevan kiinni lauantaisin. Seisoin hetken mietteliäänä, kiitin ja lähdin.

Bisnes on näin yksinkertaista monella muullakin alalla. Kokeilukäynnistä seuraa usein vuosien mittainen ja joskus jopa elinikäinen asiakkuus.

Käyn esimerkiksi aina samalla fysioterapeutilla, samassa polkupyörähuollossa ja samassa silmälasiliikkeessä. Monet naiset kuulemma käyvät vielä vuosia ulkomaille muuton jälkeen vanhalla kampaajalla aina käydessään kotimaassa.

Miten sinun firmasi toivottaa tervetulleeksi uuden asiakkaan?

PS. Etsin myös uutta hammaslääkäriä.

Vuoden kännykkäsovellus on… Valopilkku!

Kuva: blindangle.com

En uskoisi tätä tarinaa ellen olisi nähnyt omin silmin.

Tavallisen taksin voi nyt tilata Suomessa kännykkäsovelluksella. En puhu Uberista, vaan perinteisten taksien omasta Valopilkku-sovelluksesta.

Se ei ainoastaan toimi, vaan verrattuna aiempiin tilaustapoihin se toimii kuin unelma. Ja taksin tilaus on vieläpä ilmaista.

En olisi odottanut näkeväni toistaiseksi parasta suomalaista kännykkäsovellusta taksikeskukselta.

Tiedäthän, monopoli, joka jonotutti ihmisiä puhelimessa ja veloitti puhelusta maltaita. Jos taksi ei tullut 10 minuutin kuluessa tilauksesta, sait soittaa uudestaan 10 minuutin välein, kunnes olit missannut lentosi, palaverisi tai jotain vastaavaa. Lyhyesti sanottuna, palvelu helvetistä.

Muutama vuosi sitten lanseerattu SMS-tilaus oli tiikerinloikka eteenpäin.

Viimeiset pari viikkoa taksin on voinut tilata kännykkäsovelluksella. Kuulin siitä taksikuskilta ja päätin kokeilla.

Tässä syyt, miksi ihastuin Valopilkku-sovellukseen välittömästi:

  1. Sovellus toimii ja tekee sen mitä lupaa.
  2. Tilaaminen on helppoa.
  3. Tilaaminen ei maksa mitään.
  4. Sovellus tiesi missä olin, joten osoitetta ei tarvinnut näpytellä erikseen.
  5. Tilaus vaati vain pari klikkausta.
  6. Taksi löytyi alle minuutissa. Sovellus ilmoitti saman tien taksin numeron ja arvioidun saapumisajan minuutin tarkkuudella. Taksi tuli luvatulla minuutilla.
  7. Kun taksi oli oven takana, sovellus ilmoitti senkin. Ei tarvinnut kurkkia ikkunasta ulos.

Uber on saanut kilpailijan.

Kännykkäsovellus ei pärjää Uberin vastaavalle, mutta ei tässä vaiheessa tarvitsekaan. Se on ensimmäinen versio ja jos siitä olisi ensirykäisyllä tehty täydellinen, se ei olisi vielä valmis.

Ainoa nopeasti korjattava iso puute on, että 30 sentin aktivointimaksu estää sovelluksen käyttöönoton ainakin osalla työsuhdekännyköitä.

Valopilkku aloitti huhtikuussa, ensimmäiseksi Tampereella. Pääkaupunkiseudulle se tuli toukokuun loppupuolella. Taksiliitto ilmoittaa tavoitteeksi kattaa koko maan vuoden loppuun mennessä.

Yllätyin myös siitä, että sovelluksen kehittäjät ovat ainakin minulle tuntemattomia pieniä firmoja. Vilpittömät onnittelut Taiste ja Blindangle!

Tästä lähtien en enää tilaa taksia soittamalla tai tekstarilla.

Onko muuten joku muukin ihmetellyt sitä, että Suomessa parasta palvelua tuntuu saavan monopoliasemassa olevilta putiikeilta?

Jos Taksiliitolla on Suomen paras mobiilisovellus, niin Veikkauksella on paras nettikauppa. Kivijalkamyymälöistä ylivoimaisesti parasta palvelua saa Alkossa. Nettipalvelujen eliittiin taas kuuluvat kirjaston www.helmet.fi, verovirasto ja ehkä myös Kela.

Miksi webbikoodareista ei tullut miljonäärejä?

Muistatko 90-luvun ennustuksen, jonka mukaan maailmasta puuttuu pian miljoonia webbiosaajia, koska kaikki yritykset perustavat kohta oman webbisaitin?

Minä ainakaan en ole kuullut kyseisestä työvoimapulasta sen jälkeen.

Kuvakaappaus: ilmoitus fiverr.com –sivustolla.

Nykyään yksinkertaisen webbisaitin tekemisen voi ostaa vitosella esimerkiksi fiverr.com –verkkopalvelusta (fiver = femma).

Vastaavilta saiteilta voi nykyään ostaa melkein mitä tahansa liike-elämän palveluita. Kaverini osti juuri fiverr.com:sta apuja webbisaittinsa ongelmaan. Ratkaisu tuli alle päivässä ja maksoi 5 taalaa. Työn tekijä oli luultavasti USA:ssa.

Miten tässä näin kävi?

90-luvun ennuste työvoimapulasta oli oikeassa siinä, että kaikilla vakavasti otettavilla – ja vähän takapajuisemmillakin – yrityksillä todella on nykyään verkkosivut. Ennuste jätti kuitenkin kokonaan huomioimatta, että maailma muuttuu.

Webbiteknologia on 90-luvun jälkeen kehittynyt harppauksittain. Muun muassa käytettävyys on mennyt eteenpäin valtavasti. Nykyään on tarjolla niin helppoja työkaluja, että minäkin osaisin pystyttää yksinkertaisen webbisaitin, ihan omin pikku kätösin.

No, on tietysti eri juttu rakentaa monipuoliset toiminnot sisältävä, tyylikäs saitti, joka on kaiken lisäksi käyttäjäystävällinen ja tuottaa rahaa omistajalleen. Se vaatii ammattilaisia.

Tapaus koodari ei kuitenkaan ole ensimmäinen eikä viimeinen kerta, kun maailmassa ennustetaan jollekin alalle työvoimapulaa tai muita epäkohtia.

Otetaan esimerkki.

Kun suuret ikäluokat ovat vanhuksia, tulee pula hoitohenkilökunnasta. Kuka pesee miljoonan vanhuksen takapuolet ja kääntää heitä sängyssä kyljeltä toiselle?

En ole lainkaan varma, tulevatko seniorimme hyvin hoidetuiksi tai säilyykö heidän elintasonsa riittävänä. Se on poliittinen valinta.

En kuitenkaan usko, että hoitajapula toteutuu. Todennäköisesti asia ratkeaa, kun teknologia kehittyy, eläkeikä nousee ja yhteiskunnassa tapahtuu muitakin muutoksia.

Esimerkiksi ETLA ennusti viime vuonna Hesarin mukaan, että tietotekniikan kehitys vie noin kolmanneksen Suomessa tällä hetkellä olevista työpaikoista parinkymmenen vuoden sisällä.

Veikkaan, että vapautuvat työntekijät siirtyvät todennäköisemmin hoiva-alalle kuin koodareiksi.

Tarinan opetus: Maailma muuttuu nykyään nopeasti. Ennusteesi menee varmasti metsään, jos oletat olosuhteiden pysyvän muuttumattomina.

Eka kerta – vaateostoksilla netissä

Mies vaateostoksilla – ja vieläpä netissä. Onko netissä edes olemassa miesten vaatemarkkinaa?

Toisaalta, mikä olisi miehelle kätevämpää kuin vuoden tai parin välein ostaa uudet pukupaidat netistä, tutulta merkiltä jonka tietää sopivaksi omalle kropalle? Ajatus kuulostaa oikeastaan insinöörimäisen järkevältä.

Sitä se onkin, kunhan omalla vaatemerkillä on kunnon nettikauppa. Olen vuosikausia ostanut suurimman osan paidoistani Boggi-nimiseltä brändiltä aina Italiassa käydessäni, mutta heidän nettikauppansa on niin surkea, että suosikkibrändi vaihtui kun vaatekaappi piti päivittää kesäloman jälkeen. Nyt suosikki on ruotsalainen Eton ja kerron syyn alla.

Helsinkiläinen pukukauppias käski sovittaa Etonin paitaa, vaikka Italia-fanina olen aina pitänyt niitä jotenkin keskinkertaisina. Eton näytti yllättäen hyvältä päällä ja ostin yhden paidan. Koska pukukaupan paitavalikoima oli suppea, päätin tsekata onko Etonilla verkkokauppaa.

Onhan niillä, hinnat olivat samat kuin kivijalassa ja toimitus sekä mahdollinen palautus olivat ilmaisia. Paidoista oli saitilla kattavat infot sekä tekstinä että kuvina, ja 3-5 päivän toimitusaika oli kohtuullinen. Ennen kaikkea saitti oli helppokäyttöinen ja tyylikkäästi toteutettu. Päätin siis kokeilla tilaamalla vaaleansinisen peruspaidan, joka sopii melkein kaikkiin työelämän tilanteisiin.

Paketin uloin kuori.

Amazonin mutkattomiin kirjapaketteihin tottuneena paketin saapuminen oli varsinainen yllätys. 129 euron paita ei ole ihan halpa, muttei myöskään markkinoiden kalleinta hintaluokkaa. Se on kuitenkin riittävän kallis, että olen valmis uskomaan, että hinta tarkoittaa hyvää laatua.

Paketin sisällön tehtävä oli selvästi kommunikoida brändiä, laatua ja luotettavuutta sekä luoda lisämyyntiä. Toteutus oli erinomainen.

Ensinnäkin tuote oli paketoitu edustavaan laatikkoon.

Tyylikäs laatikko.

Mukana oli tyylikkäässä kirjekuoressa viesti, joka sisälsi kaksi asiaa: ”Tiesitkö että vain 3% maailman puuvillasta täyttää laatukriteerimme” ja ”Nettikauppamme valikoima päivittyy jatkuvasti, joten siellä kannattaa käydä säännöllisesti”. Hmm, ehkä käynkin tsekkaamassa saitin uudestaan lähiaikoina enkä vasta vuoden päästä…

Brändäys- ja lisämyyntiviesti asiakkaalle.

Paketissa oli myös näytteitä eri paitojen kankaista kuvauksineen, jälleen tyylikkäästi toteutettuna. Mielenkiintoista, niillä on siis tällaisiakin paitoja…

“Asiakkaat, jotka valitsivat ostamasi tuotteen, ovat pitäneet myös näistä tuotteista…”

Ruotsalaiseen tapaan tuotteen palautus oli tehty helpoksi, mikä lisää luottamusta. Paketissa oli valmiiksi tulostettu tarra palautuspakettiin liimattavaksi ja kaikilla tarpeellisilla tiedoilla varustettuna.

Palautustarra.

Koska paita oli sopiva ja täytti odotukset, ei sitä tarvinnut palauttaa.

Mitä Eton saavutti sillä, että heillä on Helsingissä pari hyvää jälleenmyyjää sekä hyvä nettikauppa? Sen, että tästä eteenpäin tuon heille luultavasti noin 300 euroa liikevaihtoa vuodessa ilman sen kummempaa markkinointia. Varmaan vähintään seuraavat 5 vuotta, ehkä kauemmin.

Tässä tapauksessa kivijalka- ja nettikauppa siis tukevat toisiaan erinomaisesti.

Paitojen valmistus ja myynti ei ole rakettitiedettä. Mitä Eton on tehnyt markkinoinnin, jakelukanavien tai tuotteiden suhteen mitä mikä tahansa brändi Suomessa tai muualla ei pystyisi tekemään? Ei mitään.

Siis töihin siitä kotimaiset brändit!

Markkinointi Suomessa siirtyi 2000-luvulle

Näyttää siltä, että runsaan puolen vuoden aikana kaikki 3 suurta kaupan kanta-asiakasohjelmaa ovat siirtyneet asiakkaan ostojen perusteella kohdistettuun suoramarkkinointiin. Hyvä! Tosiasiat on tunnustettu ja vihdoin asiakkaalla on tilaisuus saada itselleen relevanttia markkinointia. Tätä kutsutaan usein myös hyväksi palveluksi.

Tuotetasoon asti menevä kohdennettu markkinointi on ollut itsestäänselvyys netissä jo pitkään, mutta suomalaiset kaupparyhmät ovat karttaneet tuotetason ostoihin perustuvaa suoramarkkinointia kuin ruttoa.

Ei ole monta vuotta siitä, kun  jotkut kaupan keskusliikkeiden edustajat sanoivat vakavalla naamalla, että näin tarkasti kohdennettu markkinointi on laitonta. Todellisuudessa sitä rajoitti korkeintaan kauppojen itsesensuuri. Pelättiin kansan reaktiota ostoskorin ”vakoiluun”.

Kesko aloitti kuittirivitason tietoon perustuvan markkinoinnin viime syksynä. S-ryhmä seurasi nyt toukokuussa. Kolmas suuri ohjelma eli Suomen Lähikaupan Ykkösbonuksen korvaava PINS tuli tällä viikolla perässä.

PINS-ohjelman rekisteriselosteen mukaan jäsenten ostohistoria tallennetaan tuoteryhmä- tai tuotetasolla. Tietoja käytetään muun muassa “Rekisterinpitäjän ja PINS-ohjelman yhteistyökumppaneiden markkinointiin, mukaan lukien profilointi tarjousten, etujen ja muiden markkinointitoimenpiteiden kohdentamiseksi.”

Selvällä Suomen kielellä asiakkaat siis saavat ostojen perusteella kohdennettua markkinointia.

Tämä kehitys on vähintään pieni vallankumous suomalaisessa kaupassa. Vastaavaa on tehty esimerkiksi Englannissa jo 90-luvulta lähtien. Suomen kauppa pääsee vihdoin kuromaan kiinni takamatkaa.

Toivottavasti kaupat oppivat nopeasti hyödyntämään uusia metodeja siten, että mainossaaste vähenee ja se, mikä jää jäljelle tulee ajan kanssa niin osuvaksi, että se koetaan hyväksi palveluksi.