Kuningatar Elisabetin kuoltua monet miettivät, onko Britannian monarkialla tulevaisuutta.
Photo credit: BBC
Kuningatar on nyt haudattu, pöly on laskeutunut. Joulupäivänä kuningas Charles sai tilaisuuden näyttää, miltä monarkia näyttää hänen käsissään.
Puheen tavoitteet?
Charlesin tavoitteena on luullakseni taata monarkian jatkuminen ja asemoida itsensä Britannian monarkian jatkumoon. Uskon, että nuo olivat tämänkin puheen tavoitteet.
Miten Charles onnistui?
Ensinnäkin puhe oli selkeä, helppo kuunnella ja mukavan lyhyt kenen tahansa kuunnella.
Charles pyrki puheen tavoitteisiin mielestäni kolmella keinolla. Hän:
Asemoi itsensä uusimmaksi hallitsijaksi pitkässä ketjussa
Osoitti inhimillisyyttä
Osoitti arvokkuutta
Tunteet ja myötäeläminen
Joulupuheen teema oli myötäeläminen.
Charles puhui äitinsä poismenosta ja tämän muistosta, sekä oman perheensä että kansakunnan näkökulmasta, ja kytki perheenjäsenen kuoleman joulun aikaan. Hän sanoi, että me kaikki muistamme edesmenneitä läheisiä erityisesti joulua viettäessä.
Tämä oli puheen tunteisiin vetoava kohta. Olit kuningas tai kadunlakaisija, muistat yhteiset hetket edesmenneiden läheisten kanssa erityisesti joulunpyhinä. Charles asettui kansalaisten tasolle, inhimillisti itsensä ja loi yhteyden kuulijoihinsa.
Minulta kysytään usein, miten puhuja luo yhteyden yleisöönsä. Yllä oleva esimerkki on yksi hyvä keino: puhu yhteisistä kokemuksista ja tunteista.
Perinteet ja kansan yhdistäminen
Joulusta ja sen perinteistä puhuminen sopii muutenkin kuninkaan puheeseen. Mitäpä muuta koko monarkia on kuin perinne.
Yksi monarkian tehtävä ja oikeutuksen lähde on se, että se parhaimmillaan yhdistää kansaa. Siksi Charles puhui paitsi kirkosta myös moskeijoista ja temppeleistä.
Myötäelämisen teeman hengessä Charles puhui myös meitä kaikkia yhdistävästä halusta auttaa ja tukea toisiamme. Samassa hengessä hän myös osoitti empatiaa kaikkia niitä kohtaan, jotka kärsivät näinä vaikeina aikoina.
Kunnian antaminen muille kuin itselle
Oman hännän nostamisen sijasta hän kiitti erityisesti niitä vaativien töiden tekijöitä, jotka auttavat kanssaihmisiään, kuten terveydenhuollon ja asevoimien ammattilaisia.
Ikuinen valo vertauskuvana
Kuningas päätti puheensa vanhassa joululaulussa mainittuun ikuiseen valoon, jonka hän oli maininnut jo puheen alussa.
Ikuinen valo kuvastaa puheessa monta asiaa: toivoa, onnellisuutta ja jatkuvuutta. Samoin se symboloi joulua valon juhlana ja Jeesus-lasta, ja ehkäpä myös monarkiaa ja edesmenneen kuningattaren muistoa. Tuon monimerkityksisyyden takia ikuinen valo tuntuu luontevalta valinnalta puheessa käytettäväksi vertauskuvaksi.
Onnittelut Charlesille ja hänen puheenkirjoittajalleen, ja onnellista uutta vuotta Britanniaan.
Mitä voimme oppia tästä puheesta?
Ole oma itsesi. Charles ei yrittänyt matkia äitiään, vaan piti itsensä näköisen puheen.
Jopa kuningas pystyy puheessa luomaan yhteyden tavalliseen kansalaiseen. Sinäkin pystyt.
Älä kehu puheessa itseäsi, vaan muita. Jätä puhujan kehuminen yleisölle.
Mitä itse ajattelit puheesta, samaa vai eri mieltä? Katso puhe täältä.
Hyviä uutisia, näillä yhdeksällä vinkillä selviät tilanteesta kunnialla. Ehkä jopa saat yleisön osoittamaan suosiotaan seisaallaan.
Kirjoitin kuukausi sitten ylioppilaspuheen pidosta. Jotkut lukijat kysyivät, toimiiko sama maailman helpoin puhekaava myös hääpuheessa. Kyllä toimii.
Kun hääpuheessa otat huomioon myös seuraavat vinkit, olet valmis tarttumaan mikrofoniin myös häätilaisuudessa:
Huumoria puheeseen? Yritä käyttää puheessasi huumoria, erityisesti jos olet bestman tai kaaso. Meille vakavikoille helpotukseksi todettakoon, että hääpuheessakaan ei ole pakko olla hauska. Rakkaudesta voi puhua muutenkin kuin yleisöä naurattamalla.
Puhu lämmöllä ja rakkaudella Puhu juhlakaluista, perheestä ja ystävistä lämpimästi, rakkaudella, kauniisti, sympaattisesti, hyväntahtoisesti. Tämä on tärkein sääntö hääpuheelle.
Älä loukkaa puheen kohdetta Jatkona edelliselle säännölle: älä loukkaa puheen kohdetta tai nolostuta. Tämä voi kuulostaa itsestäänselvyydeltä, mutta unohtuu joskus, koska usein ne kaikkein mehukkaimmat jutut sulhasesta tai morsiamesta ovat niitä, jotka särähtävät yleisön korviin. Jos joku kohta puheessa mietityttää, yleensä se kannattaa jättää pois.
Jätä exät pois puheestasi Älä mainitse hääparin ex-puolisoita tai kumppaneita puheessasi. Ei silloinkaan, vaikka näkisit ex-kumppanin mieluummin ystäväsi puolisona.
Varmista, että yleisö ymmärtää myös inside-vitsit Puhu asioista, joihin jokainen kuulija voi samaistua. Jos kerrot inside-juttuja, selitä ne niin, että kaikki ymmärtävät, ei vain hääpari tai polttareissa mukana olleet.
Kuka on yleisösi? Jatkona edelliseen kohtaan: muista ottaa huomioon puheen yleisö, joita on hääpuheessa ainakin kaksi: sekä puheen kohde että kaikki muut paikalla olijat. Kuninkaallisissa häissä on sitten vielä kolmas yleisö eli koko kansakunta ja tv-katsojat ympäri maailmaa. Jos olet ollut sellaisissa häissä, onneksi olkoon!
Puheen kohde on puheen sankari Puheen sankari ja keskipiste ei ole sinä, puhuja, vaan puheen kohde. Tänään on hänen päivänsä, ei sinun. Tämän muistaminen helpottaa myös esiintymisjännitystä.
Puhuja saa olla hermostunut Häissä puhuja saa olla hermostunut (ja toki muuallakin kuin häissä). Hääpuhujat, varsinkin puolisoiden vanhemmat ja niin edelleen, eivät yleensä ole tottuneita puhujia. Ole armollinen itsellesi, jos olet puhuja. Saat jännittää, eikä haittaa vaikka se näkyisi. Liian monta rohkaisuryyppyä ennen puhetta ei ole hyväksi.
Yleisö on puolellasi Häätilaisuuden luonteeseen kuuluu, että kun aina sanotaan, että yleisö on puhujan puolella, niin häissä se erityisesti pitää paikkansa, koska kaikki on erityisen myötäelävässä fiiliksessä.
Bonusvinkki: hääpuheessa voi lukea kuvitteellisia onnittelusähkeitä. Niillä saa aikaan huumoria, joka taatusti naurattaa. Kuvitteellinen onnittelusähke voi olla vaikka taivaan portteja vahtivalta pyhältä Pietarilta tai tulevan puolison peruskoulun rehtorilta tai kantabaarin ovimieheltä.
P.S. Häissä voi pitää puheen kuka tahansa, mutta erityisesti puhetta odotetaan bestmaniltä, kaasolta ja morsiusparin vanhemmilta. Myös morsian ja sulhanen voivat pitää puheen – tai kuka tahansa häävieras.
Muutama vuosi sitten tekstiileistään tunnettu Finlayson joutui vihapuheen kohteeksi. Silloinen toimitusjohtaja Jukka Kurttila sai tappouhkauksia ja yrityksen pääkonttorin ovea alettiin pitää lukittuna, koska yritys erottautui tasa-arvon edistäjänä.
Vihapuhe kiinnostaa minua siksi, että valmennan puhujia. Kun kerran työkseni autan ihmisiä saamaan äänensä kuuluviin, on luontevaa auttaa myös niitä, joiden ääni yritetään vaientaa.
Vastuullinen organisaatio joutuu helposti vihapuheen kohteeksi
Se, joka erottautuu toimimalla vastuullisesti, joutuu muita helpommin vihapuheen kohteeksi. Jos edistät ihmisoikeuksia, toimit ilmastonmuutosta vastaan tai vastustat autoritaarisia hallintoja, joudut todennäköisemmin vihapuheen, maalittamisen tai vainoamisen kohteeksi.
Myös vastuullisuuden puute voi johtaa kohteeksi joutumiseen. Esimerkkinä tästä on vaikka psykoterapiakeskus Vastaamo, joka laiminlöi asiakastietojensa tietoturvan. Sekä yritykselle, sen johdolle, että ennen kaikkea sen asiakkaille kävi huonosti.
Pitäisikö yllä olevista esimerkeistä tehdä johtopäätös, että ei kannata erottautua, sen paremmin hyvässä kuin pahassakaan? Että ”keskitytään me nyt vain bisnekseen”. Se voi tuntua helpolta tieltä, mutta entäs kun asiakkaat ja muut sidosryhmät vaativat yritystä noudattamaan omia arvojaan?
Ukraina vauhditti yritysaktivismia
Sota Ukrainassa sai suomalaisista yrityksistä kuoriutumaan arvopohjaisia diktatuurin hyökkäyksen vastustajia ja ihmisoikeuksien puolustajia. Vastaavaa yritysaktivismia ei ole nähty Suomessa ehkä koskaan.
Toki päätöksentekoa Ukrainaan liittyvästä aktivismista helpotti se, että siitä pois jättäytymisellä yritys olisi erottautunut vielä enemmän kuin osallistumalla. Eikä tämä aktivismi ole merkittävässä määrin herättänyt vainoajia, ei kotimaisia eikä ulkomaisia.
Kuitenkaan Ukraina-aktivismia ei ole syytä vähätellä. Monet yritykset kärsivät vapaaehtoisesti mittavat taloudelliset tappiot Putinin vastustamisesta. Eikä vastaava Venäjä-boikotti olisi tullut kuuloonkaan suomettumisen kulta-aikana.
Laki velvoittaa sekä varautumaan että toimimaan, kun alkaa tapahtua
Vihapuhetta tai maalittamisen tai vainoamisen kohteeksi joutumista ei voi estää, mutta siihen voi varautua.
Itse asiassa laki määrää tekemään niin.
Työturvallisuuslaki velvoittaa työnantajan varautumaan työntekijän terveyttä uhkaaviin tilanteisiin, samoin kuin reagoimaan, kun tilanne tulee päälle. Monet organisaatiot ovat jo heränneet tähän, mutta käytännön toimenpiteissä riittää parantamista.
Mitä organisaatio voi tehdä vihapuheen torjumiseksi?
Yleensä organisaatiot eivät ole varautuneet siihen, että työntekijä voi joutua järjestelmällisen vihapuheen kohteeksi. Usein hyökkäyksen alkaessa työntekijä jää yksin tai korkeintaan hänet ohjataan työterveydenhuollon puheille. Todellisuudessa vainottu työntekijä tarvitsee kokonaisvaltaisempaa tukea. Sen järjestäminen ei ole rakettitiedettä, mutta vaatii toki ennakointia, suunnittelua ja koordinointia.
Itse kutsun tällaista monialaista tukea vihapuheen kohteen turvaverkoksi.
Vihapuheen kohteen turvaverkko
Turvaverkko kattaa tarvittavin osin kohteelle järjestettävän henkilöturvan, henkisen tuen, juridisen, taloudellisen ja viestintätuen sekä kyberturvallisuuden.
Toimenpiteiden laatu ja määrä riippuu tilanteen vakavuudesta. Siksi ensimmäinen tehtävä viesti- ja nettiraivon alkaessa on uhka-arvion teko.
Henkistä tukea vainon kohde tarvitsee aina. Työyhteisössä sitä on lupa odottaa sekä työkavereilta, esihenkilöltä että organisaation johdolta.
Käytännössä organisaation tuki ja avun saaminen ei aina ole itsestään selvää, joko siksi ettei osata auttaa tai siksi, ettei ole koskaan tullut mieleen, että asia voisi koskea juuri meidän työpaikkaamme.
Joskus taas ei uskalleta auttaa, koska kohteeksi joutunutta julkisesti puolustava pelkää joutuvansa itse maalitauluksi.
Joskus taas karsastetaan kohteen tukemisesta koituvia lyhyen aikavälin kustannuksia. Silloin jää ymmärtämättä, että kyseessä ei ole vain lakipykälien noudattaminen, vaan investointi oman organisaation menestykseen sekä lyhyellä että pitkällä aikavälillä.
Kummassa työpaikassa sinä haluaisit työskennellä? Siinä, jossa vihapuheen kohde jää yksin vai siinä, jossa hän saa tarvitsemansa tuen?
Mitä sinä voit tehdä vihapuheen torjumiseksi?
Helpoin tapa vaikuttaa on se, että itse vähintään yrittää puhua kauniisti, silloinkin kun se on vaikeaa. Aina ei voi onnistua, mutta jos edes yrittäisi.
Toinen tapa vaikuttaa on rientää loanheiton kohteeksi joutuneen tueksi, oli hän joku itselle läheinen, ystävä, työkaveri tai jopa henkilö, jota ei tunne henkilökohtaisesti.
Kaikki eivät uskalla mennä omalla nimellään Twitteriin tukemaan maalittamisen kohteeksi joutuneita, mutta joillakin on pokkaa siihenkin. Sen sijaan jokainen meistä kykenee auttamaan toista vähintään silloin, kun sen voi tehdä yksityisesti.
Kolmas tapa on miettiä, miten asiat on järjestetty omalla työpaikalla. Onko joku joutunut vihapuheen, maalittamisen tai vainoamisen kohteeksi? Saiko hän asianmukaista tukea? Autoitko häntä itse? Voisiko joku teillä joutua maalitauluksi tulevaisuudessa?
Mitä esihenkilö ja organisaation johto voivat tehdä?
Jos olet esimiesasemassa tai organisaation johdossa, oletko käyttänyt valtaasi ja varmistanut, että organisaatiosi on varautunut ja valmis toimimaan, kun työntekijä joutuu työtehtäviensä takia myrskyn silmään?
P.S. Miksi puhun vihapuheesta?
Jouduin 1990-luvulla näkemään ensimmäisen kerran lähietäisyydeltä yhteiskunnan, jossa populistinen liike käytti vihaa, valheita ja väkivaltaa päästäkseen valtaan ja heikentääkseen demokraattista yhteiskuntaa. Vasemmistopopulisti Hugo Chávez valittiin vuonna 1999 presidentiksi Venezuelassa, jossa olen asunut vaihto-oppilaana ja sittemmin matkustellut.
Kun Donald Trump valittiin Yhdysvaltain presidentiksi, venezuelalaiset ystäväni sanoivat, että he ovat nähneet tämän kaiken jo omassa maassaan.
Perehdyttyäni vihapuheeseen ja sitä lähellä oleviin ilmiöihin jo pitemmän aikaa olen puhunut asiantuntijana ja workshopannut aiheesta muun muassa Poliisihallituksessa ja Lakimiesliitossa. Viimeksi kesäkuun alussa puhuin Helsingin Ekonomien tilaisuudessa.
Mielestäni emme elä ”totuuden jälkeistä aikaa”. Autoritaaristen johtajien, tai sellaisiksi haluavien, kieli ei ole ”totuuden jälkeistä kieltä”, se on diktatuurin kieltä.
Olimme vain välillä unohtaneet, miltä se kuulostaa.
Puheen laatiminen on usein vaikeaa, mutta joskus se onnistuu yllättävän helposti.
Arvaa kuka? 😀
Onnittelupuheen voit tarvittaessa keksiä vaikka lennosta hyödyntämällä vanhaa hyväksi havaittua puhekaavaa eilen-tänään-huomenna.
Kas näin:
Eilen: Muistan vielä ensimmäisen koulupäiväsi. Heitit repun selkään intoa täynnä jne jne…
Tänään: Nyt kun katson sinua valkolakki päässä jne jne…
Huomenna: Olen varma, että tulevaisuudessa jne jne…
Onnittelupuheen voi tällä lailla pitää vaikka kolmen virkkeen pituisena. Saa siitä helposti myös viiden minuutin version.
Keksit vain kolme asiaa, jotka haluat sanoa ja laitat ne aikajanalle. Helppoa!
Uskallatko pitää puheen viikonlopun ylioppilasjuhlissa? Vain harjoittelemalla voi tulla mestariksi, joten kannattaa käyttää hyväksi kaikki mahdollisuudet pitää puheita.
Viikonlopun juhlissa voit myös kuunnella toisten puheita. Huomaat, että aika moni puhuja käyttää eilen-tänään-huomenna -kaavaa.
Onnea kaikille kevään ylioppilaille!
P.S. Alun perin opin eilen-tänään-huomenna -puhekaavan herroilta Rauno Haapanen ja Herbert Lundström. Kiitos ja kumarrus. Olen käyttänyt kaavaa vähintään kymmeniä kertoja. Kiitos myös Jukka Sierla inspiraatiosta tähän blogaukseen.
Pointtina on, että turha Venäjän pelko on katoamassa Suomesta ja ihmiset uskaltavat vihdoin avata suunsa. Itänaapurin hallinnon propaganda, mukaan lukien syytökset “russofobiasta”, tehoaa aiempaa huonommin.
Samaan aikaan Venäjällä Putinin hallinto näyttää joutuneen fennofobian valtaan. Suomi on muka uhka Venäjälle.
Russoafobia vaihtui fennofobiaan. Photo credit: A.Savin, WikiCommons
Neuvostoliiton hajoaminen 30 vuotta sitten oli raikas tuulahdus suomalaisessa keskusteluilmapiirissä.
Kuitenkin vasta Putinin sota Ukrainassa ja Suomen Nato-jäsenyys tuntuvat murtaneen tabun siitä, että vain rajallisella määrällä poliittista johtoa ja asiantuntijoita olisi oikeus puhua ulkopolitiikasta ja toistaa virallista totuutta.
Sellaista virallista totuutta, jonka yksi tunnusmerkki oli, että sitä ei tarvinnut argumentoida eikä perustella mitenkään. ”Koska on viisautta jättää tietyt asiat sanomatta.”
Tällainen linja tukahdutti keskustelua tehokkaasti.
Ulkopoliittisen keskustelun kammioissa on nyt alkanut kevätsiivous. Verhot on vedetty syrjään ja hämähäkinseittejä putsataan nurkista.
Veikkaan, että pian näemme suomalaisen keskustelu- ja debattikulttuurin tasossa hurjan laadullisen hypyn.
Kyse ei ole koskaan ollut lahjakkuuden puutteesta, vaan ilmapiiristä, joka ei kannusta.
Putinin puhe oli surkea, mutta tärkeä. Siksi muutama huomio tuoreeltaan, satoja puheita nähneenä ja arvioineena:
1. Oliko Putin tänään sairaan näköinen?
Ei. Verrattuna hänen pariin viimeisimpään julkiseen esiintymiseensä, kehon liikkeet – tai niiden puute – olivat hallittuja. Hän ei tarrannut epätoivoisen oloisesti kiinni mihinkään, ei pureskellut huuliaan kuten pääsiäiskirkossa.
Putin ei näyttänyt kärsivältä, vaikka hänestä myös näki, ettei hän nauttinut tilanteesta. Vallankaappaushuhut elävät yhä, mutta lievenevät vähän.
“Voitonpäivän” paraati vuonna 2010. Kuva: Kremlin.ru (Creative Commons 4.0 -lisenssi)
2. Putin puhui yllättävän avoimesti omista tappioista sodassa.
Putin ei kuitenkaan suostu vieläkään kutsumaan sotaa sodaksi. Ei siis julistanut sotaa Ukrainalle, mutta omista tappioista puhuminen saattaa tarkoittaa, että hän tunnustaa sotatilan olemassaolon lähiaikoina.
Tai sitten kyseessä oli tappioiden myöntäminen uskottavuuden säilyttämiseksi, koska kansa ympäri Venäjää on jo saanut niin paljon suru-uutisia sodan kuluessa.
3. Putin ei puheessaan sanonut mitään varsinaisesti uutta.
Puheen sisältö oli monessa mielessä laimea ja väsynyt. Ei laimea hänelle tyypillisessä jyrkyydessä, mutta mekanistinen, paperista luettu, paperin makuinen. Sisällössä ja esitystavassa ei ollut oikein mitään kuulijoita inspiroivaa.
Sisältönä vuorottelivat toisaalta Putinin kuukausia toistamat absurdit väitteet ja toisaalta Venäjän tämänhetkinen virallinen versio toisesta maailmansodasta.
4. Putinin sanoman huutava ristiriita
Juhlitaan natsismista saavutettua voittoa, mutta kuitenkin suunnilleen kaikki maailman ei-venäläiset ovat vielä 80 vuotta ”voiton” jälkeen natseja.
Tämä muistuttaa diktatuurimaiden sepitelmää vallankumouksesta, joka vain jatkuu ja jatkuu, koska kansan kurjuudesta pitää syyttää ”vastavallankumouksellisia”, jotka kaikista sortotoimenpiteistä huolimatta muka jatkuvasti uhkaavat vallankumousta.
5. Putin puhutteli yleisöä jatkuvasti tovereiksi, tavaritsh.
Onko tämä paluuta neuvostoaikaan vain symbolisesti ”voitonpäivänä” vai heijasteleeko yhteiskunnan muuttamista stalinistiseen suuntaan?
6. Lentokoneiden ylilento peruttiin kömpelön tekosyyn varjolla.
Sää oli muka huono, vaikka aurinko paistoi. Ukraina ei ole suinkaan ampunut alas koko Venäjän ilmavoimia, joten syy outoon tapahtumaan on jossain muualla.
Kannattaa tarkkailla, saako Venäjän ilmavoimien komentaja kenkää lähipäivinä.
7. Putinin vieressä puheen aikana ei näyttänyt seisovan yhtään ulkomaista vierasta.
Ei Kiinan, Intian tai Brasilian presidenttejä. Ei edes Schröderiä, Le Peniä tai Salvinia ollut kuskattu paikalle.
8. Putin väitti että länsi suunnitteli tai suunnittelee ydinaseiden käyttöä Venäjää vastaan.
Kun Putin syyttää vastapuolta jostain, se tyypillisesti tarkoittaa sitä, että hän itse tekee sitä, mistä syyttää muita. Tässä tapauksessa tarkoittaa, että Putin harkitsee vakavasti ydinaseen käyttöä.
Tämä puhe ei jää historiaan. Sen sijaan taistelukentän tapahtumat Ukrainassa jäävät.
Puheen tavoite: Pitää sota maailman mielessä ja saada konkreettista apua
Aloitus: “Terveisiä Kiovasta!” (suomeksi). Sitten jatkaa mukaillen Obaman puhetta vuonna 2004 demokraattipuolueen konferenssissa: ”Let’s face it, my being here is pretty unlikely. A Ukrainian comedian speaking in the Finnish parliament in Ukrainian language. And not just that. Thanking you for the weapons you’ve sent to Ukraine, to help us fight Russia. Would you have believed that a year ago? And even that’s not all. I’m still alive, after more than a month of Putin’s attack.”
“Mutta teihin suomalaisiin kuukausi puolustusta itänaapuria vastaan ei tietenkään vielä tee kovin suurta vaikutusta. Talvisodassa taistelitte 105 päivää, vaikka teitä oli 10 kertaa vähemmän kuin ukrainalaisia tänään. Meitä yhdistääkin se, että tunnemme rajan takana olevan valtion. Meitä yhdistää myös kansamme sisäinen yhtenäisyys, jonka suhteen naapuri niin raskaasti erehtyi. Meitä yhdistävät kokemukset naapurin pommituksista, raakuuksista, sotarikoksista. Meitä yhdistää julistamaton sota. Mainilan laukaukset. Yritys korvata laillinen hallituksemme nukkehallituksella.”
“Suomalaiset on viisaita naapurinsa kanssa. Kun on aika käydä sotaa, osataan käydä sotaa. Kun on aika estää uusi sota, se estetään varmistamalla, ettei naapuri uskalla hyökätä. Sekä ylläpitämällä omaa armeijaa että liittymällä Natoon. Suomi on liittymässä Natoon.” Kannustaa.
“Tiedätte mitä suomettuminen oli. Ei kunniakasta aikaa. Teitte sen pakosta. Nyt käännätte sille selkänne, koska voitte ja koska haluatte olla itsenäisiä. Niin mekin. Meille on suositeltu suomettumista, mutta emme lähde sille tielle. Suomalaisille ei tarvitse perustella miksi.”
“Suomi ja Ukraina puolustavat yhdessä demokratiaa tyranniaa vastaan. Olemme Euroopan ja demokratian ja ihmisarvon turvaamisen eturintamassa.” Sitä varten pyytää aseita, materiaalia, rahaa. Ei kuitenkaan mainitse jatkosodan loppuvaiheessa saatuja saksalaisia panssarintorjunta-aseita, koska Putinin propaganda tekisi siitä natsikytkennän.
Pyytää energiapakotteita. ”Euroopassa voi tulla kylmä, mutta Mariupolissa asunnot ovat vielä kylmempiä.”
Lopuksi näyttää videon Venäjän sotarikoksista. Yleisö taputtaa seisaaltaan.
LISÄYS: Nopeita huomioita Zelenskyin puheesta tuoreeltaan, verrattuna etukäteen arvattuun:
– Puhui englanniksi. Ilmeisesti siksi, että tietää suomalaisilla olevan hyvä kielitaito
– Odotettu pyyntö yleisölle: tarvitsee aseita, pakotteita, myös energiaostoissa. Ei huomenna, vaan heti. Lisäksi puhui fiksuna nostona tulevasta jälleenrakennuksesta, mikä luo toivoa. Ja että Suomi voi auttaa siinä omissa vahvuuksissamme: edelläkävijyys koulutus- ja ympäristöaloilla.
– Sotarikokset käytiin läpi videon sijasta heti aloituksessa, kun kertoi tuoreesta evakkojen pommituksesta rautatieasemalla
– Viittaus talvisotaan ja suomalaisten ja ukrainalaisten yhtäläisyyksistä oli puheessa. Tämä oli ehkä helpoin arvata etukäteen.
– Ei suoraa mainintaa Natosta, mutta viittaus: Venäjän uhka on yhä olemassa Suomessakin. Ja että Ukraina taistelee myös meidän puolestamme, kuten muunkin demokraattisen maailman puolesta.
Päivän suurin yllättäjä oli mielestäni kuitenkin eduskunnan puhemies Matti Vanhanen, joka piti erinomaiset puheenvuorot sekä ennen että jälkeen Zelenskyin puheen. Kohokohtana “Ei ole kysymys siitä, voittaako Ukraina sodan, vaan milloin Ukraina voittaa sen.”
Jos katsot TV:tä, näet uutishaastatteluissa päivittäin fiksuja pomoja, jotka antavat aika kökön kuvan itsestään – ja organisaatiostaan.
Tarkoitan niitä toimareita, ministereitä ja virkamiehiä, jotka videohaastatteluissa katsovat yleisöä alaspäin läppärinsä sameaan kameraan. Kyllä, herra ministeri, tarkoitan juuri sinua 😀
Kun hankit muutaman varusteen, näytät firmasi toimitusjohtajaa paremmalta ei vain seuraavassa Ylen uutisten haastattelussa, vaan myös normaaleissa etäpalavereissa ja -esiintymisissä.
Huom:
Nämä eivät ole niin sanottuja pro-vinkkejä. Tarkoitus on näyttää vain riittävän hyvältä, ei sen enempää. Jos haluat TV-studiotasoiset kamat kotiin tai työpaikalle, sekin on ok. Suurin osa meistä pärjää vähemmällä.
Lisäksi tavoitteeni on, että studiovarusteesi mahtuvat toimistolla ja kotona olevaan työpisteeseen ilman sen suurempaa hässäkkää, eikä puoliso pahastu tilaa vievistä ja rumista varusteista.
Kolmanneksi on kätevää, jos koko setti on helposti siirrettävissä mökille tai asiakkaasi tiloihin, koska nykyajan työ on liikkuvaa.
Tässä lyhyesti:
Laita valaistus kuntoon, jotta naamasi näkyy, siis oikeesti. Koronaa on kestänyt jo kaksi vuotta, ja liian monella naama on yhä pimeä kuin jääkarhun takapuoli.
Hanki nettikamera korvaamaan läppärisi kamera. Kuva muuttuu kirkkaaksi.
Laita tausta kuntoon. Kun esiinnyt netissä, huolehdi siitä, että katsojan huomio kiinnittyy sinuun, ei taustaan.
Tässä tarkemmin:
1. Laita valaistus kuntoon
Tavoite on, että kasvosi ovat hyvin valaistut riippumatta vuorokauden ajasta.
Jos yleisö ei näe kasvojasi, et ole uskottava etkä luotettava. Haluatko, että katsoja saa sinusta huonon ensivaikutelman jo ennen kuin olet edes avannut suusi?
Helpointa on hankkia niin sanottu rengasvalo. Voit sijoittaa sen kasvojesi eteen ja kameran taakse.
Rengasvalon etu on, että vaikka sinulla on vain yksi valo, se tuottaa kasvoillesi vähemmän kovia varjoja kuin esimerkiksi normaali pöytävalo, jonka kaikki valo tulee yhdestä pisteestä. Mitä isompi rinkula, sitä paremmin valon lähde jakautuu eri suuntiin. Iso rengasvalo myös vähentää todennäköisyyttä, että valo heijastuu kameraan silmälaseistasi, jolloin yleisö ei näe silmiäsi.
Toisaalta, mitä isompi rengasvalo, sitä enemmän se vie tilaa ja tietysti maksaa enemmän.
Rinkulan koon lisäksi tärkeä ominaisuus on valon voimakkuuden säädettävyys. Et nimittäin halua säätää valon voimakkuutta siirtelemällä valoa eri etäisyyksille naamastasi. Se ei ole käytännöllistä.
Kunnianhimoisempi ostaa kaksi valoa, jotka hän sijoittaa noin 45 asteen kulmaan vasemmalle ja oikealle kasvojensa etupuolelle. Näin saat vielä tasaisemman valon ja vähemmän heijastuksia. Jos kissa rikkoo toisen valon juuri ennen webinaaria, jäljelle jäänyt valo pelastaa maineesi.
Luonnonvalo on usein ok, mutta sen laatu riippuu vuorokauden ajan lisäksi säästä. Kova auringonvalo kasvoilla ei ole aina kiva.
Nämä valot ovat toimineet minulla:
Itselleni riittää suurimman osan aikaa Kodakin 10 tuuman rengasvalo. Hinta on satasen korvilla, ja mukana tulee kätevä kuljetuslaukku.
Vaativammissa tilanteissa käytän voimakkaampia valoja, mutta pieni työhuone ei vaadi niitä.
2. Hanki nettikamera
Läppärin kamerassa kasvosi näkyvät usein vähän hämyisenä. Hämyisen tyypin uskottavuus kärsii. Web-kameralla saat kuvan hyvälaatuiseksi.
Viimeksi tällä viikolla näin erään proffan webinaarin, jossa taustalla oli tyylikäs modernistinen maalaus. Muuten hyvä, mutta taulussa näytti olevan pariskunta 69-asennossa. Ei se varsinaisesti häirinnyt webinaarin seuraamista, mutta neutraali tausta on parempi. Kun esiinnyt netissä, haluat, että katsojan huomio kiinnittyy sinuun, ei taustaan.
Esimerkiksi yksivärinen seinä on neutraali tausta. Voi seinällä olla kalusteita tai taulujakin, kunhan ne eivät varasta huomiota.
Itselläni tausta on usein käytännön syistä kirjahylly, kuten tekstin kuvituksessa. Sekin on useimmiten ok, kunhan hylly ja siellä olevat esineet eivät liiaksi pistä silmään.
Voilà, varusteet kunnossa eikä maksanut paljon!
Hintaa tuli vain pari sataa euroa.
Jos netissä esiintyminen on osa työtäsi, laita työnantaja maksamaan varusteet. Tai osta ne oman firman piikkiin. Tai kysy verottajalta, ovatko ne vähennyskelpoisia.
Bonusvinkki: entäs se yleisön katsominen alaspäin?
Jos et halua näyttää ylimieliseltä, laita kamera silmiesi tasalle. Voit esimerkiksi kiinnittää nettikameran läppärin näytön yläreunaan ja kasata läppärin alle kirjoja, jotta kamera on tarpeeksi ylhäällä.
Jos tarvitset tietokoneen näppäimistöä kokouksen aikana, tarvitset erillisen näppäimistön tai erillisen näytön, jonka päälle kiinnität nettikameran. Erillinen näyttö lienee useimmilla jo valmiiksi olemassa ainakin toimistolla.
P.S. Ehkä huomasit, etten puhunut mikrofonista. Jätin mikrofonin listalta, koska kokemukseni mukaan tietokoneen ja nettikameran sisäiset mikrofonit yleensä riittävät hyvällä perustasolla. Jos esimerkiksi taustamelu häiritsee, helppo ratkaisu on käyttää kuulokemikrofonia. Itse käytän aika monen korvissa nähtyjä Jabran kuulokkeita tai tavallista kännykän korvanappisysteemiä. Jos esiinnyt seisten, on langaton mikrofoni kätevämpi.
P.P.S. Jos esiinnyt kesämökiltä, muista varmistaa, että nettiyhteydet ovat riittävän nopeat. Ei vain teoriassa, vaan testaa yhteydet ennen kuin suostut laittamaan esiintymisen kalenteriin.
Kirjassaan Johtajuuden ristiriidat professori Alf Rehn kertoo aivan hulvattoman tarinan, joka antaa hyvän näkökulman myös sunnuntaisen Oscar-gaalan Will Smith -caseen:
Rehn oli kouluttamassa johtamistaitoja erään yrityksen ylimmälle johdolle.
Workshopissa hän esitteli läsnäolijoille oppimateriaalina erilaisia casejä: kertoi tilanteen ja kuinka tarinan johtaja oli toiminut.
Alf Rehnin mainio kirja Johtajuuden ristiriidat
Sitten hän pyysi osallistujia analysoimaan jokaisessa case-esimerkissä esiintyvän johtajan toimintaa.
Kaikki sanoivat, että jokaisessa tapauksessa johtaja oli toiminut käsittämättömän huonosti.
Sitten professori kertoi, että jokainen esimerkki oli heidän omasta yrityksestään, ja jokaisessa casessä ollut johtaja istui juuri nyt tässä huoneessa.
Seurasi hiljaisuus. Rehn ei kuitenkaan paljastanut, kuka johtaja oli kyseessä kussakin tapauksessa, ei pyrkinyt syyttämään. Tämä rauhoitti läsnäolijoiden mielet.
Sen jälkeen koulutuksessa keskusteltiin vähemmän siitä, mitä johtajan olisi pitänyt tehdä. Sen sijaan puhuttiin enemmän siitä, miksi johtaja oli toiminut niin kuin oli toiminut, juuri siinä läsnä olevassa hetkessä.
Tämä keskustelu osoittautui paljon hyödyllisemmäksi.
On helppoa arvioida jälkeenpäin, miten meidän olisi pitänyt toimia jossain hetkessä. Todellisuudessa mokailemme joka päivä, myös meistä pätevimmät. Sen kanssa kannattaa yrittää oppia elämään.
P.S. Suosittelen Rehnin kirjaa lämpimästi. Kirja kuvaa 16 hyvän johtajan ominaisuutta, ja sitten kertoo miksi myös näiden 16 ominaisuuden vastakohdat ovat hyvän johtajan ominaisuuksia! Kutkuttavaa, opettavaista ja viihdyttävää samalla kertaa.
Kannattaa lukea jo pelkästään mainion soundbiten takia: ”Churchill with an iPhone”.
On siellä muutakin:
Zelenskyillä on esiintyjätaustansa lisäksi oma TV-tuotantoyhtiö, jonka ydintiimi toteuttaa nyt Zelenskyin sotaviestintää.
Asetelma ja tarina on kuin Bond-leffasta: hyvän puolella oleva sankari vastaan arkkityyppinen pahis.
Jos ei ole uskottavuutta, viestintä on epäonnistunut jo ennen kuin viesti on julkaistu. Zelenskyin viesti perustuu reaalimaailmaan, jossa pommit räjähtävät ja ihmisiä kuolee. Putinin viesti perustuu kuvitteelliseen todellisuuteen.
Olen juuri lukemassa Ciceron vanhaa bestselleriä ”Puhujasta”. Siinäkin korostetaan, että puhujalle ei riitä puhetaidon tekniikan osaaminen, vaan myös faktojen pitää olla hallussa. Muuten puhe on pelkkää sanahelinää. Faktojen puuttumisen lisäksi pistää silmään, että Putin ei ole kovin hyvä edes esiintyjänä. Paljon vihaista murinaa.
Yksi Zelenskyin tiimin oivalluksista on kuin megabändin maailmankiertue: virtuaalinen puheenpitokiertue eri maiden parlamenteissa. Veikkaan, että Zelenskyin kiertuetta tullaan käyttämään bisneskirjoissa esimerkkinä kasvuhakkeroinnista, tai mikä parin vuoden päästä onkaan sen hetken muotitermi. Zelenskyin kiertue on loistava esimerkki kohdennetusta viestinnästä, jossa yhdistyvät uskottavuus, fakta ja tunne. Joo, kyllä, nuo kolme ovat ne antiikin kreikkalaisten eetos, paatos ja logos. Kuulostaa tunkkaiselta, mutta toimii yhä.
Innovatiivisuutta tarvitaan, koska Ukraina ei taistele vain Putinia vastaan. Se taistelee myös uutistoimitusten uutiskriteerejä vastaan eli miten estetään Putinin sodan päätyminen pikkuhiljaa lööpeistä lehden sisäsivujen pikku-uutiseksi.
Zelenskyi käyttää samoja oppeja kuin Cicero ja Churchill. Vain teknologia eroaa. Yksi puhui Rooman forumilla, toinen radiossa, Zelenskyillä on iPhone.
Miten voit parantaa oman viestisi perille menoa Zelenskyin opeilla?
Would you like to become a better communicator? 