Tag Archives: suoramarkkinointi

Myrsky maitolasissa – kauppa vakoilee, juotko kevytmaitoa vai hylaa

Suomi kohisee S-ryhmän päätöksestä käyttää asiakkaidensa ostotietoja aiempaa tarkemmalla tasolla. Turhaan.

Parinkymmenen vuoden urani aikana yksi suurimpia ihmettelyn aiheita asiakastietoalalla on päinvastoin ollut se, miten huonosti Suomen isot kaupparyhmät hyödyntävät asiakastietoa.

maitohylly-3937169441_db2b370e31_o

Photo credit: Solveig Osk, flickr.com

Esimerkiksi Britanniassa ruokakauppojen tuotetason ostotietoja on käytetty menestyksellä jo ainakin 90-luvun puolivälistä lähtien. Puhumattakaan siitä miten eri nettikaupat ja -palvelut hyödyntävät asiakastietoa.

Suomessa kaupparyhmät ovat keränneet asiakkaiden ostotietoja S-ryhmän mukaan jo 25 vuotta. Tietoa on hyödynnetty muun muassa myymälöiden valikoimien hallinnassa, mutta markkinointiosaston näkökulmasta isolla vaivalla ja rahalla kerätty tieto on maannut suurelta osin tuottamattomana.

Tämä on S-ryhmää koskevan kohun suurin uutinen.

Ostotietojen käyttö on laillista

Asiakkaiden ostotietojen hyödyntäminen on nimittäin Suomessa laillista, kunhan siihen on asiakkaan lupa.

Tietosuojavaltuutetun kritiikki S-ryhmän toimintaa kohtaan liittyy lähinnä siihen, miten S-ryhmä tiedotti asiasta – ei siihen, saako tietoa käyttää, jos asiakas on antanut siihen luvan.

Kuluttajaliitto on sekin hyvällä asialla, mutta tämänkertainen kommentti tyyliin ”S-ryhmä vakoilee asiakkaiden tamponien ostoa” oli ylilyönti.

Suomessa tuskin näemme USA:ssa tapahtunutta skandaalia: kauppaketju päätteli ostotiedoista teinitytön olevan raskaana ja onnitteli häntä perheenlisäyksestä, vaikka kotona asiasta ei vielä tiedetty. Makuuhuoneen tapahtumista tietämätön tytön isä soitti kauppaan vihaisen puhelun.

Kesko aloitti tuotetason ostotietojen avulla kohdennetun suoramarkkinoinnin jo kolme vuotta sitten. Kesko ei ole saanut siitä sakkoja eivätkä ihmiset ole lopettaneet asiointia K-kaupoissa. On yllättävää, että monessa asiassa edistykselliseltä S-ryhmältä kesti näin kauan seurata Keskon esimerkkiä.

Miksi asiakastiedon hyödyntämisessä on viivytelty?

Ainoa este tuotetason ostotiedon yhdistämiselle asiakkaan tietoihin on ollut kaupparyhmien itse itselleen asettamat rajoitukset, joita ne ovat aikoinaan kirjoittaneet kanta-asiakasohjelmiensa sääntöihin. Syynä lienee ollut kymmeniä vuosia kestänyt turha pelko kuluttajien reaktiosta.

Suurin osa asiakkaista hyväksyy tietojensa käytön, mutta aina tulee olemaan asiakkaita, jotka eivät siihen suostu. Tätä joskus äänekästä vähemmistöä on pelätty.

Miksi kohu syntyi?

Suoramarkkinoinnissa, kuten monella muullakin alalla, on oma niin sanottu 80/20-peukalosääntönsä. Sen mukaan vain 20 prosenttia asiakkaista reagoi, jos heidän pitää aktiivisesti joko sallia tai kieltää jotain.

Siksi kaupparyhmät eivät suin surminkaan halua kysyä asiakkaalta lupaa ostotietojen käsittelyyn muuten kuin siten, että hiljaisuus on myöntymisen merkki. Muuten asiakastiedon arvo liiketoiminnalle vesittyy. Liiketoiminta on nykyään niin datavetoista, että asiakastiedon hyödyntämättä jättäminen olisi uhka koko S-ryhmän tulevaisuudelle.

S-ryhmässä päätettiin kokeilla, meneekö kanta-asiakassääntöjen muutos läpi, jos asia tiedotetaan niin, että suurin osa asiakkaista ei huomaa tiedotetta. Niinpä minäkin luin asiasta vasta Hesarin ja Ylen uutisista. Tällaisessa asiassa media on vaistomaisesti pienen kuluttajan puolella suurta yritystä vastaan.

Ei tosin ole ihme, että ihmiset kokevat S-ryhmän valitseman tiedotuslinjan salailevaksi. Olisi tullut paremmat tyylipisteet, jos asiasta olisi kerrottu näkyvästi S-ryhmän kuukausittaisessa asiakaspostituksessa.

Onhan yksityisyyden suoja yhä tärkeä asia, vaikka välillä tuntuu, että sen rapautumista yleismaailmallisella tasolla on vaikea estää. Tässä kohtaa en tosin osaa olla kovin huolissani Suomen lakien piirissä olevista S- ja K-ryhmistä. Kiinnittäisin huomion ennemminkin ulkomaisiin nettijätteihin.

Mitä tapahtuu seuraavaksi?

Kesko ei joutunut pyytämään asiakkailtaan aktiivista hyväksyntää muuttaessaan kanta-asiakasohjelmansa sääntöjä. En usko, että S-ryhmäkään joutuu näin tekemään.

Veikkaan, että viranomaisten kanssa sovitaan asiasta tiedotettavan seuraavassa Yhteishyvä-postituksessa ja samalla kerrotaan vielä kerran, miten asiakas voi halutessaan kieltää tietojensa käytön.

Lopputuloksena pieni osa asiakkaista kieltää tietojen käytön ja S-ryhmän maine kokee tilapäisen kolauksen, mutta palaa nopeasti ennalleen. Vuoden päästä harva enää muistaa koko episodia.

Tätä ei markkinointikonsultti kerro sinulle

Kuulin tällä viikolla varmaan sadatta kertaa väitettävän, että markkinointi on muuttunut monimutkaiseksi kanavien määrän kasvun takia. Esitelmän pitäjän viesti oli höystetty kalvoilla, joissa oli pelottavan näköinen määrä markkinointikanavia ja sosiaalisen median sovellusten logoja.

markkinointikanavien_rajahdys

Tyypillinen markkinointikanavien paljoutta kuvaava himmeli.

Oikeasti markkinoinnin tulokset voi nykyään saavuttaa pienemmällä määrällä medioita kuin ennen. Jos yrityksesi toimii useassa maassa, helpotus verrattuna menneeseen on vielä dramaattisempi.

Katsotaan vähän tarkemmin.

Mediakenttä ennen somea

Perinteisistä medioista puhuttaessa väitetään usein, että radio- ja tv-kanavien ja sanoma- ja aikakauslehtien määrä on räjähtänyt. Radio- ja tv-kanavia on toki enemmän kuin esimerkiksi 70-luvulla, mutta mainostaja tavoittaa suurimman osan kohderyhmästään muutamalla kanavalla. Sama pätee sanoma- ja aikakauslehtiin.

Lisäksi median kriisin seurauksena ainakin sanomalehtien määrä on kääntynyt laskuun. Jotkut muistavat vielä ajan, jolloin lukijan puoluekanta määritteli, mitä sanomalehteä aamiaispöydässä luettiin. Nyt aamiaispöytää dominoi paperilehdistä Hesari ja maakunnissa paikalliset ykkösmediat.

Digimarkkinointi on keskittynyttä ja huhu Facebookin kuolemasta oli ennenaikainen

Perinteisten medioiden rinnalle on tullut digimarkkinointi. Digitaalinen markkinointi on kuitenkin perinteiseen mediaan verrattuna hyvin keskittynyttä.

Hakukonemarkkinoinnissa riittää nykyään mainostaminen yhdessä hakukoneessa eli Googlessa. Display-mainonnassa voidaan keskittyä muutamille, kohderyhmän suosimille sivustoille tai ostaa mainosverkoston kautta vähemmän kohdistettua mainontaa bulkkihintaan. Sosiaalisen median käyttö on keskittynyt muutamaan hallitsevaan sovellukseen.

Millään brändillä ei ole tarvetta ylläpitää omia sivuja kymmenissä some-kanavissa.

Hesarin juuri julkaiseman tutkimustuloksen mukaan nuoriso ei olekaan hylännyt Facebookia, vaan Facebook on myös teini-ikäisten keskuudessa suosituin sosiaalinen media.

Kaiken lisäksi suosituimpien some-sovellusten omistus keskittyy harvoihin käsiin. Esimerkiksi Google omistaa YouTuben, Facebook Instagramin ja Twitter Periscopen. Internet on vielä niin nuori, että nettimedioiden keskittymisen voi odottaa jatkuvan. Näin käy melkein kaikilla toimialoilla ensimmäisen ”kaikki kukat kukkii” –vaiheen jälkeen.

Digitaalisen markkinoinnin kanavat ovat niin keskittyneitä, että relevanteista kanavista on kirjoitettu kasapäin kirjoja, jotka opastavat vain kyseisen yhden sivuston markkinointikäyttöön. En ole nähnyt yhtään ”Miten mainostan Hesarissa” –kirjaa, puhumattakaan muista sanomalehdistä, mutta olen plärännyt lukuisia Facebook-, Twitter- ja Google AdWords-markkinointioppaita.

Digikanavat ovat lottovoitto kansainväliselle markkinoijalle

Uuden markkinoinnin helppous toteutuu erityisesti kansainvälisessä markkinoinnissa. Aiemmin tarvittiin joka maassa mediatoimisto kertomaan, mitkä TV- ja radiokanavat ja lehdet toimivat kussakin maassa. Nykyään ylempänä mainituilla digimedioilla voi kattaa suurimman osan maailmasta. Karkeasti ottaen ainoat poikkeukset ovat Kiina ja Venäjä. Pystyt siis käytännössä kattamaan koko maailman kolmella ylläkuvatun kaltaisella setillä digikanavia.

Miksi digikonsultti sitten näyttää häkkyräkalvonsa?

Mitä suurempi yleisön angsti, sitä leveämpi on konsultin leipä.

Miksi sitten uskomme häkkyräkalvoa?

En tiedä.

Markkinoija pelkää ammattitaitonsa vanhenevan

Veikkaan, että yksi syy on eräs toinen pelko. Moni markkinoinnin ammattilainen tuntee riittämättömyyttä ja pelkää ettei pysy alansa muutoksen kyydissä. Teknologian kehittyessä markkinoijan pitäisi yhtäkkiä olla entisten kykyjensä lisäksi IT-guru ja tilastotieteilijä. Netin lisäksi pitää ymmärtää mobiilimarkkinointi, ja muutaman vuoden päästä työkalupakissa pitää olla ymmärrys siitä, miten markkinoidaan virtuaalitodellisuudessa. Se voi ahdistaa.

Oikeasti aika harvassa meistä yhdistyy taiteilija ja insinööri. Helpottaisiko ahdistusta se, että luottaisimme enemmän erikoistumisen ja tiimityön voimaan?

Olkoon yksi tiimin jäsen luova osaaja, toinen tilastotieteilijä, kolmas koodari ja markkinointiteknologian asiantuntija, neljäs bisneksen ymmärtäjä, viides projektipäällikkö ja niin edelleen. Toki on hyödyllistä ymmärtää ainakin alkeet siitä, mitä tiimin toiset jäsenet tekevät.

Tämä on vähän psykologista spekulointia, mutta blogin alussa mainitun konsultin yleisössä istuva markkinoija saattaa projisoida pelkonsa häkkyräkalvoon ja uskotella itselleen, että ongelma on kanavien paljoudessa. Ei ole.

PS. Kun seuraavan kerran näet häkkyräkalvon, kysy esittäjältä, mitä hän itse ajattelee siitä. Nimittäin aika usein häkkyrän esittäjä ei ole itse tehnyt kalvoa, vaan se kuuluu firman vakiosettiin.

Ostitko nettikuusen?

Tänään Helsingissä viideltä iltapäivällä oli pimeää ja satoi vettä. Ohitin lenkillä joulukuusimyyjän, joka värjötteli puiston nurkalle perustetussa myyntipisteessä. Asiakkaita oli nolla.

joulukortti kuusikauppiaalta

Team Auvinen on myynyt meille joulukuusen jo kahtena vuonna osoitteessa www.joulukotiin.fi

Tätä ”joulukuusikauppaa” voisi muodikkaasti kutsua pop-up–kaupaksi tai vaihtoehtoisesti kauniiksi perinteeksi. Monissa perheissä joulukuusen haku on sukupolvesta toiseen kulkeva rituaali, haettiin kuusi sitten omasta metsästä, varastettiin valtion metsästä tai ostettiin luistinradan vierestä. Perinteissä on voimaa.

Voimaa on myös siinä, jos joulukiireen keskellä joku tuo juuri toivomasi tyylisen joulukuusen pihallesi, sahaa tyvestä palan jotta se pystyy imemään vettä, trimmaa tyven kirveellä jotta se sopii kuusen jalkaan ja kantaa koko höskän sisälle. Ja mahdollisesti vielä hakee kuusen pois loppiaisena. Halutessasi voit hoitaa itse saha- ja kirveshommat, koska niissä on monelle oma viehätyksensä.

Moni kieltäytyy nettikuusesta siksi, että kuusi pitää saada valita itse. Muuten voi käydä kuten hevoskaupassa, väitetty nuori ori onkin väsähtänyt kaakki.

Jotkut kuusikauppiaat ovatkin tajunneet, että avainsana kuusikaupan tuomisessa nykyaikaan on LUOTTAMUS.

Bisnesmalli on tämä:

  1. Ostimme vuosi sitten kuusen netistä Facebookista saadun suosituksen perusteella ja kuusi tuotiin kotiovelle sovittuun aikaan. Kuusi oli erinomainen.
  2. Lokakuun 29. päivä saimme samalta kauppiaalta kuvassa olevan joulukortin. Arvaa huomasimmeko käsinkirjoitetun suorapostituksen, joka tuli syksyn ensimmäisenä joulukorttina? Printtisuoran huomioarvot ovat nykyään huippuluokkaa ja joulukortti herättää positiivisen assosiaation. En tiedä, testasiko kuusimyyjä eri myyntikanavia lähettämällä toisille asiakkaille esimerkiksi sähköpostin.
  3. Koska olimme tyytyväisiä viimevuotiseen kuuseen ja palveluun, tilasimme firman webbisaitilta uuden.
  4. Toistamme saman ehkä seuraavat kymmenen vuotta.

En ole laskenut bisneskeissiä, mutta luulen, että joulukuusikauppiaamme tekee aika hyvää tiliä verrattuna puistomyyjään. Varsinkin kun todennäköisesti ostamme jatkossakin kuusen samalta myyjältä. Sitä paitsi puistomyyjän mahdollisuudet sekä tuotteiden että palveluiden lisämyyntiin ovat hippasen huonommat kuin nettikaupassa.

Modernit kuusikauppiaat pyrkivät herättämään ostajan luottamuksen puskaradion lisäksi muillakin tavoilla, esimerkiksi tyytyväisyystakuulla ja pyrkimällä saitillaan tuotteen ja palvelun läpinäkyvyyteen.

Kukin omalla tyylillään, meillä luultavasti joulukiireitä helpotetaan jatkossakin nettikuusella. Hyvää joulua! 🙂

Lisäys:

PS. Nille, jotka haluavat vertailla nettikauppoja, MTV:n ja Hesarin artikkeleista löytyy lisätietoa.

”Karoliina Soneralta” eli odotukset versus todellisuus

Sain tänään Soneralta suoramarkkinointisähköpostin.

Viestissä kiinnitti huomion sähköpostin lähettäjäkentässä näkynyt nimi ”Karoliina Soneralta”. Se sai minut klikkaamaan viestin auki.

En olettanut Karoliinan olevan vanha heila vuosien takaa, koska viestistä näkyi että se on massapostitus.

Sen sijaan arvelin, että Soneralla on kehitetty joku hauska kuvitteellinen tai todellinen hahmo, jolla saadaan räväkkää kulmaa mainoksiin. Olihan Radiolinjallakin aikoinaan DJ Esko.

Kuka Karoliina sitten on? Tätä minulle ei kerrottu. Avattuani sähköpostin, ylhäällä oli otsikko ”Sonera Uutiset, Marraskuu 2015”. Sen alla oli standardin mukaiset kolme mainosmoduulia.

Ei riviäkään tekstiä, joka näyttäisi oikean ihmisen kirjoittamalta. Ei allekirjoitusta Karoliinalta viestin lopussa. Ei edes kuvaa.

Samaan aikaan Sonera on kunnostautunut sosiaalisessa mediassa mm. SoneraPartio-asiakaspalvelutiimillään. Samoin tulee mieleen hienosti somessa aktivoinut rekrytointikampanja, jossa haettiin someosaajaa.

Voisiko Karoliinan päästää ulos toimiston sermin takaa ja ottaa somesta tutun persoonallisen otteen käyttöön myös sähköpostimarkkinoinnissa?

En tarkoita joidenkin vielä muistamaa Elisan ”kaikkien kanssa kaikkialla” –tyylistä kampanjaa, vaan jotain persoonallista, oivaltavaa ja ajassa olevaa. Toki ”Elisa Soneralta” olisi taattu somehitti.

PS. Jos Karoliina tuottaa minulle pettymyksen myös joulukuussa, en varmaan enää avaa häneltä tulevia viestejä.

Ruotsalaista puhelinmyyntiä

Aamun Hesari kertoi kekseliäästä ruotsalaisesta puhelinmyyntifirmasta, joka äänitti puheluita ”palvelun laadun parantamiseksi”.

Kuva ei liity tekstissä kerrottuun tapaukseen. Kuva: CWCS Managed Hosting (Creative Commons Attribution 2.0 Generic)

Sitten äänitteet editoitiin kuulostamaan siltä, että asiakas sanoi ”kyllä” tehdäkseen tilauksen. Oikeasti asiakas oli vastannut aivan muuhun kysymykseen.

Tällaiset koijarit pitää saada pois markkinoilta.

On nimittäin yhä olemassa ihan rehellisiä puhelinmyyjiä, jotka ovat kohteliaita ja uskovat, jos asiakas ei ole kiinnostunut tuotteesta.

Onneksi ruotsalaisfirma oli niin törppö, että jäi aika nopeasti kiinni. Palkkaamalla keskivertolahjakkaan teini-ikäisen nörtin se olisi saanut niin hyvin editoidun äänitteen, että vilppi olisi voinut jatkua pitempään.

Jatkossa yhä useammat kuluttajat varmaan äänittävät puhelunsa asiakaspalvelun laadun parantamiseksi.

Tästä esimerkkinä palautettakoon mieliin jo legendaariset mittasuhteet saavuttanut tapaus jenkistä nimeltä Vincent Ferrari, joka tarttui luuriin ja soitti AOL:lle peruakseen nettiyhteystilauksensa. Hänelle kävi näin.

Markkinointi Suomessa siirtyi 2000-luvulle

Näyttää siltä, että runsaan puolen vuoden aikana kaikki 3 suurta kaupan kanta-asiakasohjelmaa ovat siirtyneet asiakkaan ostojen perusteella kohdistettuun suoramarkkinointiin. Hyvä! Tosiasiat on tunnustettu ja vihdoin asiakkaalla on tilaisuus saada itselleen relevanttia markkinointia. Tätä kutsutaan usein myös hyväksi palveluksi.

Tuotetasoon asti menevä kohdennettu markkinointi on ollut itsestäänselvyys netissä jo pitkään, mutta suomalaiset kaupparyhmät ovat karttaneet tuotetason ostoihin perustuvaa suoramarkkinointia kuin ruttoa.

Ei ole monta vuotta siitä, kun  jotkut kaupan keskusliikkeiden edustajat sanoivat vakavalla naamalla, että näin tarkasti kohdennettu markkinointi on laitonta. Todellisuudessa sitä rajoitti korkeintaan kauppojen itsesensuuri. Pelättiin kansan reaktiota ostoskorin ”vakoiluun”.

Kesko aloitti kuittirivitason tietoon perustuvan markkinoinnin viime syksynä. S-ryhmä seurasi nyt toukokuussa. Kolmas suuri ohjelma eli Suomen Lähikaupan Ykkösbonuksen korvaava PINS tuli tällä viikolla perässä.

PINS-ohjelman rekisteriselosteen mukaan jäsenten ostohistoria tallennetaan tuoteryhmä- tai tuotetasolla. Tietoja käytetään muun muassa “Rekisterinpitäjän ja PINS-ohjelman yhteistyökumppaneiden markkinointiin, mukaan lukien profilointi tarjousten, etujen ja muiden markkinointitoimenpiteiden kohdentamiseksi.”

Selvällä Suomen kielellä asiakkaat siis saavat ostojen perusteella kohdennettua markkinointia.

Tämä kehitys on vähintään pieni vallankumous suomalaisessa kaupassa. Vastaavaa on tehty esimerkiksi Englannissa jo 90-luvulta lähtien. Suomen kauppa pääsee vihdoin kuromaan kiinni takamatkaa.

Toivottavasti kaupat oppivat nopeasti hyödyntämään uusia metodeja siten, että mainossaaste vähenee ja se, mikä jää jäljelle tulee ajan kanssa niin osuvaksi, että se koetaan hyväksi palveluksi.

Digituskasta digiparatiisiin

Kävin Asiakkuusmarkkinointiliiton järjestämillä Digituska-festareilla. Hyvä tapahtuma ja tuttu tuska.

Joku esiintyjistä näytti – vähän vitsinä – käsittämättömän häkkyrän monikanavaisen markkinoinnin kymmenistä kontaktipisteistä ja mahdollisista asiakaspoluista. Juuri sellaisen mitä tällaisissa tapahtumissa näytetään. ”On se mennyt niin vaikeaksi”. Vai onko?

Markkinoinnin tavoite ei ole muuttunut: vakuuttaa asiakas siitä, että hänen kannattaa asioida juuri meidän firman kanssa.

Oliko tavoite helpompi saavuttaa 20 vuotta sitten vai nyt? No nyt. Tunnemme asiakkaat ja markkinat paremmin kuin ikinä aikaisemmin, pääsemme asiakkaan kanssa suoraan kontaktiin helpommin kuin aikaisemmin ja voimme heti vastata mahdollisiin kysymyksiin. Suuri osa tästä voidaan automatisoida. Uudet markkinointikanavat on tyypillisesti vanhoja halvempia.

Parempaa ja halvemmalla, what more do you want??