Category Archives: Business

Ammatti, jota tekoäly ei hevillä tapa

Yleensä kun lukee suomennetun kirjan, sen sisältö on saattanut jo vanhentua. Varsinkin jos kirjan nimi on ”Homo Deus – Huomisen lyhyt historia” ja varsinkin, jos siinä puhutaan tekoälyn ja datan hyödyntämisestä.

homo_deus_kirja_harari_tulevaisuus_data_keinoaly_AI

Tässä tapauksessa kävi kuitenkin päinvastoin. Kirjan uskottavuus on vain lisääntynyt matkan varrella. Kirjassa Yuval Noah Harari ennusti vuonna 2015 seuraavaa:

”…tutkimus antaa ymmärtää, että Yhdysvaltain seuraavissa presidentinvaaleissa Facebook saattaisi paitsi olla perillä kymmenien miljoonien amerikkalaisten poliittisesta mielipiteestä, myös tietää, ketkä heistä ovat ratkaisevia äänestäjiä, jotka eivät ole vielä päättäneet kantaansa – ja miten näiden äänestäjien kanta voitaisiin saada taivuteltua puolelle tai toiselle. Facebook voisi kyetä kertomaan, että Oklahomassa republikaanien ja demokraattien välinen tilanne on äärimmäisen tasainen, se voisi kyetä tunnistamaan ne 32417 äänestäjää, jotka eivät ole vielä tehneet ratkaisuaan, ja se voisi kyetä määrittelemään, mitä kenenkin ehdokkaan pitäisi sanoa äänet saadakseen.”

Ei hullummin arvattu.

Ympärilläni kaikki tuntuvat nykyään puhuvan, miten tekoälyn avulla saadaan hienoja tuloksia markkinoinnissa, myynnissä ja asiakasanalytiikassa. Siinä on toden totta perää.

Muutama vuosi takaperin sanottiin, että data scientist on kaikkein seksikkäin ammatti. Se on ainakin osittain totta. En tiedä, mikä data scientist on venäjäksi tai kiinaksi, mutta jos tietäisin, niin luultavasti ne olisivat maailman seksikkäimmät ammattinimikkeet tällä hetkellä.

Missä muussa työssä voi muuttaa maailmaa yhtä paljon kuin vaalivaikuttamisessa datan ja tietotekniikan avulla? Tai suunnittelemalla koko kansalle nettikäyttäytymiseen pohjautuvan pisteytyksen, joka mittaa miten uskollinen kukin kansalainen on maan johtajalle?

Siinä on ammatteja, joita tekoäly ei ihan heti uhkaa.

Meillä suomalaisilla ei tosin ole noihin töihin asiaa. Me voimme keskittyä esimerkiksi optimoimaan sitä, miten markkinointibudjettia kasvattamatta pystymme myymään enemmän firmamme juustoa.

Hararin kirja on muutenkin suositeltava. Se maalaa yhtä aikaa harvinaisen syvällisiä mutta kansantajuisia kuvauksia menneisyydestä, nykyhetkestä ja tulevaisuudesta.

Jos Hararin muut tulevaisuuden visiot osuvat yhtä oikeaan kuin kuvaus USA:n presidentinvaaleista, kirja on suorastaan pakollista luettavaa.

Is your competition eating your lunch in social media?

A leading bank discovered it was losing customers to an aggressive competitor. The method was simple: whenever the competitor saw a customer complaining about the leading bank on Twitter, they invited him or her to change banks.

The tactic worked only too well to be ignored.

Higland straight kitten and Dalmatian puppy eating from a bowl

Image: istockphoto.com

The morale of the story: if you want to make the most of the web, you don’t just monitor what people say about you online. You need to take action based on what you learn from those discussions.

Furthermore, you are not limited to monitoring what people say about your company. Everything that you can monitor about your own company, you can also monitor about your competitors.

Therefore, it’s no wonder that most organizations, large and small, are now monitoring social media, and in fact not just social media but the web as a whole. There are literally hundreds of tools and services out there to offer you social media monitoring and analysis.

Accuracy of social media monitoring determines your success

In order for monitoring to be useful, though, the tools that we use must come with advanced analytics.

Imagine the following scenario. You want to measure brand sentiment on the web and categorize brand mentions into positive, negative or neutral. Easy, right?

You go ahead and try one of the free social media monitoring tools, for example  socialmention.com, and stumble upon the first problem – noise. Noise is for example if you’re measuring online mentions for Santander (a bank), but your monitoring tool includes mentions of the Spanish city of Santander in your results.

If your monitoring tool is not able to filter out the irrelevant content, imagine what happens to the reliability of your sentiment analysis. Garbage in, garbage out, as the old saying goes. So you’ll need a good filter that is able to stop the irrelevant stuff from contaminating your sentiment analysis – and your own professional reputation.

Check out the amount of noise that your monitoring tool will capture if you work for – or compete with – for example If (insurance), SAS (airline, software, military), or 3 (telco operator).

Enter text analytics and natural language processing

Having filtered out the noise, your tool needs to figure out which statements are positive, negative or neutral about your organization.

Are the words “high” or “low” positive or negative? There’s no way to know if you don’t know the context of the word. This is why your analytics tool needs some heavy duty text analytics as well as what they call natural language processing. You will want your analytics tool to be able to capture and understand not only individual words, but terms and phrases consisting of several words.

Your tool also needs to understand the structure of your language, or many languages, if you are an international company.

For example, if our bank’s customer writes about “a high interest rate”, we don’t know if he or she is happy or unhappy. Your analytics tool needs to figure out if the person is talking about his home loan or his bank account.

These are just some of the reasons why you’ll want your (social) media monitoring and analytics tool to come from someone who is strong in advanced analytics.

Accuracy of measurement is key, whether it’s about brand sentiment or other social media metrics. Without good accuracy, you can’t take any meaningful business action based on your monitoring.

Our bank under attack revisited

So what happened to our friends in the bank that was losing its customers to an aggressive competitor?

They started using a social media analytics tool that captured and analyzed customer complaints in real time. As a result, they are now able to contact dissatisfied customers immediately and prevent the competitor from stealing their customers.

Posted previously in BI Blogg, Norway’s leading business intelligence website http://biblogg.no/2012/06/15/is-your-competition-eating-your-lunch-in-social-media/   

Projektihallinnan perusteet Länsimetrolle

Kirjoitan Länsimetrosta, koska hankkeen luokaton hoito hankaloittaa suoraan minun ja kymmenien tuhansien muiden kanssamatkustajien elämää. Ja kukkaroa. Tiedän myös jotain projektinhallinnasta isoissa hankkeissa.

Eilen, vain kaksi kuukautta ennen ilmoitettua liikenteen käynnistymistä, HSL tiedotti saaneensa juuri selville Länsimetron myöhästyvän usealla kuukaudella.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Lisäksi tiedotettiin, että metron käynnistymiseen liittyvät heikennykset bussiliikenteessä toteutetaan kuitenkin alkuperäisessä aikataulussa elokuun puolivälissä.

Eli ei metroa, mutta bussiyhteydet huononevat. Ei hyvää päivää!

Mitä ihmettä on tapahtunut?

En tiedä hankkeen yksityiskohtia, mutta on helppo tehdä arvauksia ihan yleisen elämänkokemuksen sekä projektihallinnan lainalaisuuksien perusteella.

Tiesikö HSL projektin myöhästymisestä ennen eilistä ja olisiko bussipaniikki ollut vältettävissä?

Mietitään seuraavia isoille projekteille tyypillisiä asioita. Ehkä ne auttavat ymmärtämään Länsimetron tilannetta:

Projektien aikataulutus

Monimutkaisissa projekteissa tulee aina yllätyksiä. Siksi ne eivät ole oikeasti yllätyksiä. Yleensä projektin aikatauluun lisätään noin 10-20% ylimääräistä yllätysten varalta.

Tästä huolimatta projektit aikataulutetaan usein tahallaan ylioptimistisesti. Projektin toimittaja tekee sen voittaakseen tarjouskilpailun. Projektin asiakas tekee sen, jotta hanketta vetävä yksikkö näyttäisi hyvältä ja saisi hankkeen hyväksyttyä johtotasolla.

Samasta syystä myös kustannukset arvioidaan usein alakanttiin.

Ylläolevasta seuraa, että usein kaikki projektiin osallistuvat tietävät jo ennen projektin alkua, että sekä aikataulu että budjetti tulevat paukkumaan. Kuitenkin viimeiseen asti teeskennellään kaiken olevan hyvin.

Miksi? Koska näin projektiin osallistujat voivat antaa hyvän kuvan toiminnastaan ja edistävät uramahdollisuuksiaan, jos työpaikka vaihtuu pitkän projektin kestäessä.

Samoin se edistää projektin toimittajan bisnestä, koska viime hetkellä ilmoitetut ongelmat jättävät asiakkaalle vähän vaihtoehtoja.

Asiakkaan puolella taas raportit projektin hienosta edistymisestä ehkäisevät sisäistä kritiikkiä ja torjuvat ehdotuksia vaihtoehtoisista ratkaisuista.

Projektien loppuvaiheesta

Ison ja monimutkaisen projektin loppuvaiheessa on aina kova kiire. Yleensä aikataulusta ollaan jäljessä ja projektipäälliköllä on pitkä lista isoja ja pieniä ongelmia, jotka pitää ratkaista. Tehdään pitkää päivää ja pitsaa ja kokista kuluu.

Usein johto on ilmoittanut, että myöhästymistä ei sallita, joten senkin vuoksi huonoja uutisia pantataan viimeiseen asti. Joskus projektin toimittaja pimittää ongelmia asiakkaalta siinä toivossa, ettei asiakas huomaa niitä.

Kuitenkin asiakas on projektissa yleensä niin tiiviisti mukana, että se on hyvin perillä haasteista sekä niistäkin riskeistä, jotka saattavat toteutua viime hetkellä.

Jos asiakas ei osallistu kriittiseen projektiin lähietäisyydeltä ja valvo sen etenemistä, asiakas tekee vakavan virheen. Se on esimerkiksi yksi suurimpia syitä siihen, että meillä on maa täynnä hometaloja.

On hyvin harvinaista, että kaksi kuukautta ennen monivuotisen projektin loppua tulee aivan puskista yllätys, joka viivyttää projektia useilla kuukausilla.

On paljon todennäköisempää, että viivästys on ollut jo pitkään projektin tiedossa, mahdollisesti hyvinkin laajasti. Yleensä tällainen yllätys on kuvattu mahdollisena riskinä jo projektin suunnitteluvaiheessa.

On myös todennäköistä, että jos tiedotetaan usean kuukauden myöhästymisestä eikä kyetä antamaan korjattua aikataulua, projekti tulee myöhästymään huomattavasti enemmän kuin ”kuukausia”.

Kriisiviestinnän perussääntö on kertoa kaikki huonot uutiset kerralla ja mitään peittelemättä. Todellisuudessa uutiset kuitenkin kerrotaan usein tipoittain, koska kantti ei riitä ja toivotaan, että edes osa noloista yksityiskohdista saataisiin pidettyä piilossa.

Tämä on isoihin projekteihin liittyvää universaalia dynamiikkaa eikä välttämättä lainkaan päde Länsimetrohankkeeseen. Mutta saattaa stimuloida ajattelua.

Käytettävissä olevan tiedon perusteella veikkaisin, että Länsimetron käynnistys viivästyy vähintään 6-12 kuukautta, pahimmillaan enemmän. Tämä perustuu omaan kokemukseeni muista projekteista.

Eilisillan Hesarin uutisen mukaan HSL alkoi lähestyä bussifirmoja viime kuussa metron myöhästymisen varalta toukokuussa. Jos tämä on totta, niin hyvä että varautuminen oli jo aloitettu.

Tosin reaktion ajoitus viittaisi kyseessä olevan myöhästynyt reagointi vuosia sitten ennakoitavissa olleeseen riskiin – siinä vaiheessa kun niin sanotusti paskat on jo housussa. Asian hoitaminen ajoissa olisi luultavasti estänyt nyt syntyneen bussipaniikin ja lisäkustannukset.

Bussiliikenteen kohtalo: hyviä uutisia, meillä on ratkaisu!

On outoa, että HSL:n toimitusjohtaja nyt sanoo tiedotteessa, ettei bussiliikenne jatku nykyisessä laajuudessa elokuun puolivälin jälkeen. Vetoaminen sopimuksiin kuulostaa erikoiselta.

Moni liikennöitsijä ajaa bussivuorot mielellään. Se toki maksaa enemmän verrattuna siihen, että tarvittavat ehdot olisi laitettu sopimuksiin jo alun alkaen.

Nykyiset bussit kulkee kunhan vaan sopimukset neuvotellaan. Ihan rutiiniduunia. Tarjokkaita luulisi löytyvän, koska paikallinen bussiliikenne on vapautettu kilpailulle. HSL:llä on isona toimijana neuvotteluvaltaa.

Ongelmaan on siis ratkaisu. Tämä on se hyvä uutinen.

Hesari tosin olettaa tänään, että asiassa käy näin: ”Asukkaat saavat körötellä liityntäbusseilla metroasemien tienoille ja jatkaa sieltä väliaikaisilla bussilinjoilla Helsinkiin.”

En usko. Me Helsingin ja Espoon asukkaat emme suostu siihen. Olen sen verran optimisti, että luotan suunnittelijoiden jo hylänneen kyseisen vaihtoehdon.

Kenen on vastuu?

Nykyään on muotia syyttää virkamiehiä kaikesta.

Vaikka HSL näyttää mediatietojen perusteella olevan harvinaisen pihalla itselleen kriittisestä projektista, isoin sylttytehdas on todennäköisesti muualla.

Ongelmista tiedottanut HSL sai eilen pahinta kyytiä vain siksi että viestintuoja ammutaan ensin.

Projekteihin pätee sama sääntö kuin muuhunkin kaupankäyntiin: ensisijainen vastuu ostetun projektin toimittamisesta – lopputuloksen laatu, samoin kuin sovitussa aikataulussa ja kustannuksissa pysyminen – on myyjällä. Ei asiakkaalla.

Projektin toimittajan tulee tehdä mitä lupaa, kunhan asiakas myös tekee itselleen sovitut projektin tehtävät.

Toki fiksu asiakas pyrkii varmistamaan, että toimittaja pitää lupauksensa, esimerkiksi sopimussakoilla.

Jos asiakas tekee huonon sopimuksen, moni toimittaja käyttää sitä hyväkseen ja esimerkiksi saattaa tahallaan antaa projektin myöhästyä, laittaen paukkunsa toiseen projektiin missä sanktiot epäonnistumisesta ovat suuremmat.

En tässä ja nyt vaadi kenenkään päätä vadille Länsimetroprojektissa.

Mutta helsinkiläisenä veronmaksajana vaadin, että sitten kun liikenteen sujuvuus on varmistettu, selvitetään pohjia myöten kaikkien osapuolten toiminta. Joku seuraus tästä sirkuksesta on oltava.

Ehkä sitä kautta voimme parantaa tulevien projektien onnistumista ja samalla säästää aika paljon rahaa.

Lopuksi

Sinä poliitikko: Vuoden 2017 kuntavaalit järjestetään 9. huhtikuuta. En tiedä onko Länsimetro toiminnassa vielä silloin, mutta kymmenessä kuukaudessa ehdit näyttää puheiden lisäksi myös konkreettisia tekoja Länsimetron suhteen. Kiitos. Muistan tekosi talven loskakeleillä.

Mites se netiketti?

Muistatko vielä ajan, jolloin oli itsestään selvää, että netissä keskustellaan kohteliaasti? Ja että netissä ylipäänsä saa keskustella?

The Daily Dot uutisoi päätöksestään sulkea kommentointimahdollisuus sivustollaan. http://www.dailydot.com/company/comments-section-dead/

Ainakin kohteliaisuuden aika taisi mennä jo.

BBC uutisoi tänään isoista amerikkaisesta sivustoista, jotka ovat poistaneet sivuiltaan kommentointiominaisuuden. Syynä oli asiaton keskustelu.

Netiketti

Kaikki sosiaalisen median oppaat pitävät keskustelun asiallisuutta yhtenä netin perussäännöistä.

Esimerkiksi Wikipedian perustaja Jimmy Wales muotoilee asian nettihäiriköintiä käsittelevän kirjan esipuheessa seuraavasti:

“Maintaining and sustaining a civil online culture is incredibly important because it serves as the ethical foundation of the best the Internet has to offer today and in the future.”

Joillakin keskustelupalstoilla törkyteksti on ollut arkea jo vuosia, mutta viime aikoina myös kaikin puolin fiksuiksikin tiedetyt ihmiset ovat kunnostautuneet paskanheitossa Facebookissa ja muilla kanavilla.

Erityisesti politiikkaan ja arvoihin liittyvät asiat näyttävät saavan ihmiset taantumaan murrosikäisen tasolle.

Utopia netin vapaudesta

Kaikki uudet viestintätavat puhelimesta radioon ja elokuvista televisioon ovat tuoneet unelman vapaasta kommunikaatiosta, joka parantaa maailmaa, tekee kansalaisista sivistyneitä, lopettaa sodat jne.

Myöhemmin unelma on aina särkynyt.

Amerikkalainen teknologiavaikuttaja Tim Wu kuvaa tätä kehitystä erinomaisesti kirjassaan The Master Switch: The Rise and Fall of Information Empires.

Wun kirjan avainkysymys on tietysti: käykö netille samoin?

Jos netille käy kuten sitä edeltäneille viestintävälineille, yksi lisääntyvän säätelyn perusteluista tulee olemaan, että sananvapaudesta on enemmän vahinkoa kuin hyötyä. Ihmiset sortuvat nettiraivoon, spämmääjät tunkevat kommentteihin mainoksia, trollit sabotoivat keskustelua ja rikolliset ujuttavat kommentteihin haittakoodia sisältäviä linkkejä.

Jos edes tuota nettiraivoa saisi käännettyä pienemmälle.

Uudistettu netiketti löytyy täältä.

Vuoden kännykkäsovellus on… Valopilkku!

Kuva: blindangle.com

En uskoisi tätä tarinaa ellen olisi nähnyt omin silmin.

Tavallisen taksin voi nyt tilata Suomessa kännykkäsovelluksella. En puhu Uberista, vaan perinteisten taksien omasta Valopilkku-sovelluksesta.

Se ei ainoastaan toimi, vaan verrattuna aiempiin tilaustapoihin se toimii kuin unelma. Ja taksin tilaus on vieläpä ilmaista.

En olisi odottanut näkeväni toistaiseksi parasta suomalaista kännykkäsovellusta taksikeskukselta.

Tiedäthän, monopoli, joka jonotutti ihmisiä puhelimessa ja veloitti puhelusta maltaita. Jos taksi ei tullut 10 minuutin kuluessa tilauksesta, sait soittaa uudestaan 10 minuutin välein, kunnes olit missannut lentosi, palaverisi tai jotain vastaavaa. Lyhyesti sanottuna, palvelu helvetistä.

Muutama vuosi sitten lanseerattu SMS-tilaus oli tiikerinloikka eteenpäin.

Viimeiset pari viikkoa taksin on voinut tilata kännykkäsovelluksella. Kuulin siitä taksikuskilta ja päätin kokeilla.

Tässä syyt, miksi ihastuin Valopilkku-sovellukseen välittömästi:

  1. Sovellus toimii ja tekee sen mitä lupaa.
  2. Tilaaminen on helppoa.
  3. Tilaaminen ei maksa mitään.
  4. Sovellus tiesi missä olin, joten osoitetta ei tarvinnut näpytellä erikseen.
  5. Tilaus vaati vain pari klikkausta.
  6. Taksi löytyi alle minuutissa. Sovellus ilmoitti saman tien taksin numeron ja arvioidun saapumisajan minuutin tarkkuudella. Taksi tuli luvatulla minuutilla.
  7. Kun taksi oli oven takana, sovellus ilmoitti senkin. Ei tarvinnut kurkkia ikkunasta ulos.

Uber on saanut kilpailijan.

Kännykkäsovellus ei pärjää Uberin vastaavalle, mutta ei tässä vaiheessa tarvitsekaan. Se on ensimmäinen versio ja jos siitä olisi ensirykäisyllä tehty täydellinen, se ei olisi vielä valmis.

Ainoa nopeasti korjattava iso puute on, että 30 sentin aktivointimaksu estää sovelluksen käyttöönoton ainakin osalla työsuhdekännyköitä.

Valopilkku aloitti huhtikuussa, ensimmäiseksi Tampereella. Pääkaupunkiseudulle se tuli toukokuun loppupuolella. Taksiliitto ilmoittaa tavoitteeksi kattaa koko maan vuoden loppuun mennessä.

Yllätyin myös siitä, että sovelluksen kehittäjät ovat ainakin minulle tuntemattomia pieniä firmoja. Vilpittömät onnittelut Taiste ja Blindangle!

Tästä lähtien en enää tilaa taksia soittamalla tai tekstarilla.

Onko muuten joku muukin ihmetellyt sitä, että Suomessa parasta palvelua tuntuu saavan monopoliasemassa olevilta putiikeilta?

Jos Taksiliitolla on Suomen paras mobiilisovellus, niin Veikkauksella on paras nettikauppa. Kivijalkamyymälöistä ylivoimaisesti parasta palvelua saa Alkossa. Nettipalvelujen eliittiin taas kuuluvat kirjaston www.helmet.fi, verovirasto ja ehkä myös Kela.

Miksi webbikoodareista ei tullut miljonäärejä?

Muistatko 90-luvun ennustuksen, jonka mukaan maailmasta puuttuu pian miljoonia webbiosaajia, koska kaikki yritykset perustavat kohta oman webbisaitin?

Minä ainakaan en ole kuullut kyseisestä työvoimapulasta sen jälkeen.

Kuvakaappaus: ilmoitus fiverr.com –sivustolla.

Nykyään yksinkertaisen webbisaitin tekemisen voi ostaa vitosella esimerkiksi fiverr.com –verkkopalvelusta (fiver = femma).

Vastaavilta saiteilta voi nykyään ostaa melkein mitä tahansa liike-elämän palveluita. Kaverini osti juuri fiverr.com:sta apuja webbisaittinsa ongelmaan. Ratkaisu tuli alle päivässä ja maksoi 5 taalaa. Työn tekijä oli luultavasti USA:ssa.

Miten tässä näin kävi?

90-luvun ennuste työvoimapulasta oli oikeassa siinä, että kaikilla vakavasti otettavilla – ja vähän takapajuisemmillakin – yrityksillä todella on nykyään verkkosivut. Ennuste jätti kuitenkin kokonaan huomioimatta, että maailma muuttuu.

Webbiteknologia on 90-luvun jälkeen kehittynyt harppauksittain. Muun muassa käytettävyys on mennyt eteenpäin valtavasti. Nykyään on tarjolla niin helppoja työkaluja, että minäkin osaisin pystyttää yksinkertaisen webbisaitin, ihan omin pikku kätösin.

No, on tietysti eri juttu rakentaa monipuoliset toiminnot sisältävä, tyylikäs saitti, joka on kaiken lisäksi käyttäjäystävällinen ja tuottaa rahaa omistajalleen. Se vaatii ammattilaisia.

Tapaus koodari ei kuitenkaan ole ensimmäinen eikä viimeinen kerta, kun maailmassa ennustetaan jollekin alalle työvoimapulaa tai muita epäkohtia.

Otetaan esimerkki.

Kun suuret ikäluokat ovat vanhuksia, tulee pula hoitohenkilökunnasta. Kuka pesee miljoonan vanhuksen takapuolet ja kääntää heitä sängyssä kyljeltä toiselle?

En ole lainkaan varma, tulevatko seniorimme hyvin hoidetuiksi tai säilyykö heidän elintasonsa riittävänä. Se on poliittinen valinta.

En kuitenkaan usko, että hoitajapula toteutuu. Todennäköisesti asia ratkeaa, kun teknologia kehittyy, eläkeikä nousee ja yhteiskunnassa tapahtuu muitakin muutoksia.

Esimerkiksi ETLA ennusti viime vuonna Hesarin mukaan, että tietotekniikan kehitys vie noin kolmanneksen Suomessa tällä hetkellä olevista työpaikoista parinkymmenen vuoden sisällä.

Veikkaan, että vapautuvat työntekijät siirtyvät todennäköisemmin hoiva-alalle kuin koodareiksi.

Tarinan opetus: Maailma muuttuu nykyään nopeasti. Ennusteesi menee varmasti metsään, jos oletat olosuhteiden pysyvän muuttumattomina.

Eka kerta – vaateostoksilla netissä

Mies vaateostoksilla – ja vieläpä netissä. Onko netissä edes olemassa miesten vaatemarkkinaa?

Toisaalta, mikä olisi miehelle kätevämpää kuin vuoden tai parin välein ostaa uudet pukupaidat netistä, tutulta merkiltä jonka tietää sopivaksi omalle kropalle? Ajatus kuulostaa oikeastaan insinöörimäisen järkevältä.

Sitä se onkin, kunhan omalla vaatemerkillä on kunnon nettikauppa. Olen vuosikausia ostanut suurimman osan paidoistani Boggi-nimiseltä brändiltä aina Italiassa käydessäni, mutta heidän nettikauppansa on niin surkea, että suosikkibrändi vaihtui kun vaatekaappi piti päivittää kesäloman jälkeen. Nyt suosikki on ruotsalainen Eton ja kerron syyn alla.

Helsinkiläinen pukukauppias käski sovittaa Etonin paitaa, vaikka Italia-fanina olen aina pitänyt niitä jotenkin keskinkertaisina. Eton näytti yllättäen hyvältä päällä ja ostin yhden paidan. Koska pukukaupan paitavalikoima oli suppea, päätin tsekata onko Etonilla verkkokauppaa.

Onhan niillä, hinnat olivat samat kuin kivijalassa ja toimitus sekä mahdollinen palautus olivat ilmaisia. Paidoista oli saitilla kattavat infot sekä tekstinä että kuvina, ja 3-5 päivän toimitusaika oli kohtuullinen. Ennen kaikkea saitti oli helppokäyttöinen ja tyylikkäästi toteutettu. Päätin siis kokeilla tilaamalla vaaleansinisen peruspaidan, joka sopii melkein kaikkiin työelämän tilanteisiin.

Paketin uloin kuori.

Amazonin mutkattomiin kirjapaketteihin tottuneena paketin saapuminen oli varsinainen yllätys. 129 euron paita ei ole ihan halpa, muttei myöskään markkinoiden kalleinta hintaluokkaa. Se on kuitenkin riittävän kallis, että olen valmis uskomaan, että hinta tarkoittaa hyvää laatua.

Paketin sisällön tehtävä oli selvästi kommunikoida brändiä, laatua ja luotettavuutta sekä luoda lisämyyntiä. Toteutus oli erinomainen.

Ensinnäkin tuote oli paketoitu edustavaan laatikkoon.

Tyylikäs laatikko.

Mukana oli tyylikkäässä kirjekuoressa viesti, joka sisälsi kaksi asiaa: ”Tiesitkö että vain 3% maailman puuvillasta täyttää laatukriteerimme” ja ”Nettikauppamme valikoima päivittyy jatkuvasti, joten siellä kannattaa käydä säännöllisesti”. Hmm, ehkä käynkin tsekkaamassa saitin uudestaan lähiaikoina enkä vasta vuoden päästä…

Brändäys- ja lisämyyntiviesti asiakkaalle.

Paketissa oli myös näytteitä eri paitojen kankaista kuvauksineen, jälleen tyylikkäästi toteutettuna. Mielenkiintoista, niillä on siis tällaisiakin paitoja…

“Asiakkaat, jotka valitsivat ostamasi tuotteen, ovat pitäneet myös näistä tuotteista…”

Ruotsalaiseen tapaan tuotteen palautus oli tehty helpoksi, mikä lisää luottamusta. Paketissa oli valmiiksi tulostettu tarra palautuspakettiin liimattavaksi ja kaikilla tarpeellisilla tiedoilla varustettuna.

Palautustarra.

Koska paita oli sopiva ja täytti odotukset, ei sitä tarvinnut palauttaa.

Mitä Eton saavutti sillä, että heillä on Helsingissä pari hyvää jälleenmyyjää sekä hyvä nettikauppa? Sen, että tästä eteenpäin tuon heille luultavasti noin 300 euroa liikevaihtoa vuodessa ilman sen kummempaa markkinointia. Varmaan vähintään seuraavat 5 vuotta, ehkä kauemmin.

Tässä tapauksessa kivijalka- ja nettikauppa siis tukevat toisiaan erinomaisesti.

Paitojen valmistus ja myynti ei ole rakettitiedettä. Mitä Eton on tehnyt markkinoinnin, jakelukanavien tai tuotteiden suhteen mitä mikä tahansa brändi Suomessa tai muualla ei pystyisi tekemään? Ei mitään.

Siis töihin siitä kotimaiset brändit!

Toka kerta – ruokaostoksilla netissä

Teksti ekasta kerrasta ruokaostoksilla netissä herätti niin paljon huomiota, että tässä tulee vielä toinen kerta. Yleisö pyysi kokemuksia Kauppahalli24.fi:stä. Samalla tehtiin hintavertailu Kauppahalli24:n ja markkinajohtajan eli Alepan verkkokaupan välillä.

Itellan tekemän tutkimuksen mukaan 60% suomalaisista verkko-ostajista ostaisi netistä myös ruokaa, jos se olisi mahdollista. Juuri näin, nimittäin melkein puolet edellä mainituista ihmisistä ei tiedä, että netistä saa ruokaa. Kyllä saa, ja se toimii. Tänä vuonna nähtäneen ruuan nettikaupan läpimurto Suomessa.

Siis ostoksille!

Ostoskassin sisältö tällä kertaa.

Ostoskassin sisältö.

Ruuan tilaaminen Kauppahalli24:stä oli suomalaiseksi verkkokaupaksi yllättävän sujuvaa. Herääkin kysymys, miten noin pieni narikka pystyy sujuvasti pyörittämään verkkokauppaa samalla, kun suuri osa suomalaisista verkkokaupoista olisi parempi sulkea kokonaan, kunnes karseimmat puutteet on korjattu. Onnittelut Kauppahallin väelle! Kauppahalli ei yllä käytettävyydessä Alepan tasolle, mutta toimii riittävän hyvin.

Ostimme kaupasta ruokaa omaan tarpeeseen, joten hintavertailu ei missään tapauksessa kuvaa keskimääräistä ostoskoria. Jokainen käyköön itse ostoksilla ja tehköön oman vertailun 🙂

Ostoskori valikoitui ostopäivän tarpeiden mukaan ja sisälsi tarkoituksella kaikki hedelmät ja muut tuoretuotteet, mitä olisimme ostaneet jos olisimme käyneet kivijalassa.

Ostaminen aloitettiin tälläkin kerralla ns. lohitestillä, eli haettiin mahdollisimman tuoretta kalaa.

Kalapuolella Kauppahalli24 on tähänastisella kokemuksella Suomen ylivoimaisesti paras nettikauppa. Se on ainoa vastaan tullut kauppa, josta saa lohifileen ”kalatiskiltä” eli muutenkin kuin muoviin pakattuna. Toki Kannelmäen Prismasta saa myös kalatiskin kalaa, mutta emme asu Kannelmäen seudulla…

Kala oli tuoretta, hinta ei sentään ollut yhtä halpa kuin kuvan tarrassa.

Nimi ”Erikssonin Kalatukku” kalan kääreessä antaa vaikutelman, että kala on tuoreempaa kuin marketin tiskillä. Pyyntipäivää ei tosin kerrottu.

Tilaus

Tilauksen teko sujui ensikertalaiselta riittävän vaivattomasti.

Ostokset pystyy maksamaan luottokortilla, mikä on hyvä. Itse asiassa se onkin ainoa maksutapa, mikä saattaa häiritä joitakin asiakkaita.

Jakeluikkunat ovat kahden tunnin mittaisia, mikä lienee parasta mitä Suomessa on tarjolla tällä hetkellä. Tilaus tehtiin sunnuntaina ja olisimme halunneet ruuat maanantaina. Kauppahalli24 kuitenkin toimittaa ruokaa vain tiistaista perjantaihin. Toivottavasti tähän tulee parannus, kun bisnes kasvaa.

Kauppahalli24:n jakeluhinnat ovat 8-9 euron tienoilla kotiosoitteesta riippuen.

Kaupassa pisti silmään tavallista markettia korkeampi laatu, mm. Reinin Lihan tuotteet. Hienoa, ettei tarvitse matkustaa erikseen kauppahalliin, jos haluaa tavallista parempia raaka-aineita.

Kauppahalli24:stä saa myös liha- ja kalatiskin tuotteita.

Valikoiman puolesta Kauppahalli24 pärjäsi kohtalaisen hyvin, vaikkei ihan kaikkea haluamaamme kaupasta löytynytkään. Ostoslistalla olleita lihatiskin kinkkuviipaleita ei Kauppahallista saa, joten kinkku piti ostaa muoviin pakattuna. Margariinivalikoimasta ei löytynyt meidän merkkiämme. Muilta osin kaikki halutut tuotteet löytyivät, yllättäen jopa ilmastointiteippiä.

Viime kerralla testatussa Alepassa ei myöskään ollut ihan kaikkia tuotteita, vaikka Alepan valikoima lienee yhä Kauppahallia suurempi. Kummankin kaupan pitää kuitenkin laajentaa valikoimia, koska tällä hetkellä joutuu ostamaan osittain ei-oota.

Hakutoiminto tuo tuloksiin turhaa sälää, esim. hakusana ”keitto” antaa ilman lajittelua kaikki tuotteet missä kyseinen sana esiintyy, kuten keittokinkku ja keittojuurekset. Halutun tuotteen löytäminen hakutulosten sekamelskasta on työlästä.

Kauppahallin sivuston hakutoiminto, joka on verkkokaupassa kriittinen toiminnallisuus, ei ihan vastannut odotuksia. Hakusana ”tuoremehu” antoi vain yhden osuman, vaikka kaupassa on paljon enemmän tuoremehuja tarjolla. Toiset hakusanat taas toivat tuloksiin turhaa sälää, mikä vaikeuttaa halutun tuotteen löytämistä.  Alepan verkkokaupassa haku on toteutettu havainnollisemmin ja siksi tuotteet löytää sieltä nopeammin.

Luvattu ilmainen kotiinkuljetus oli jäädä saamatta, kun alennuskoodille tarkoitettu paikka oli vähän piilossa. Hätiin tuli jälkikäteen kaupan asiakaspalvelu, joka vastasi sähköpostiin alle tunnissa ja kertoi, että epäselvyys on havaittu ja korjataan.  Samoin hyvittivät kotiinkuljetuksen hinnan. Minkä muun firman asiakaspalvelun olet nähnyt reagoivan sähköpostiin alle tunnissa? Ja vieläpä sunnuntai-iltana. Hieno poikkeus!

Muutama muukin käytettävyyshaaste tuli vastaan, mutta ne eivät estäneet ostamista.

Tavaran toimitus

Toimitus tuli ajallaan, ja kylmäketjusta ollaan tarkkoja. Ruokakassit oli pakattu kylmälaukkuun, ja ne tuotiin kylmäautolla. Samoin kuin Alepassa, palvelun ystävällisyys oli positiivinen yllätys.

Ostosten laatu

Salaatit olivat tuoreita ja rapeita.

Salaatit olivat tuoreita ja rapeita.

Yleisin syy olla käyttämättä nettikauppaa lienee pelko siitä, että toimitus sisältää kirjaimellisesti mätiä omenia. No eipä sisältänyt. Ei Kauppahalli24:ssä eikä Alepassa. Tilasimme tahallaan erilaisia hedelmiä ja muuta missä homma voi mennä pieleen, mutta taas saimme juuri sopivan kypsiä hedelmiä, joissa ei kuitenkaan ollut lommoja tai vastaavaa. Itse kaupassa valitsemalla emme olisi löytäneet parempia. Myöskään viimeisissä myyntipäivissä ei ollut pihistelty. Siis laadusta jälleen täysi kymppi.

Hedelmät olivat kypsiä ja virheettömiä.

Hedelmät olivat kypsiä ja virheettömiä.

Hintavertailu Kauppahalli24 ja Alepa

Taulukosta näkyy viikko sitten tehty hintavertailu kahden nettikaupan välillä. Muutamassa kohdassa samaa tuotetta ei löytynyt molemmista kaupoista, silloin vertailuun valittiin mahdollisimman lähellä oleva vastaava tuote.

Kokonaishinnan ero ei ollut ratkaiseva.

Kokonaishinnan ero ei ollut ratkaiseva, jos oli valmis maksamaan kalatiskin lohesta enemmän kuin vakuumilohesta.

Tämä kauppareissu olisi maksanut suunnilleen saman verran molemmissa kaupoissa, jos lohta ei lasketa mukaan. Itse asiassa Kauppahalli olisi tällöin ollut noin euron halvempi, mutta ero voidaan laskea virhemarginaalin piikkiin koska muutkaan tuotteet eivät olleet täysin vertailukelpoisia.

Yksittäisissä tuotteissa Alepa oli välillä halvempi, välillä taas kalliimpi. Kauppahalli24:ssä myyty Erikssonin Kalatukun kalatiskin paperiin pakattu lohi oli selvästi kalliimpaa kuin Alepan vakuumiin pakattu lohi. Oletan Erikssonin kalan olevan tuoreempaa, joten hintaero tuntui perustellulta.

Hinnan perusteella olisi siis voitu valita kumpi kauppa tahansa.

Summa summarum, meidän ruokaostoista suuri osa – ehkä jopa suurin osa – tehdään tästä lähtien netissä. Se säästää aikaa ja vaivaa, eikä lisää kustannuksia merkittävästi.

Eka kerta – ruokaostoksilla netissä

Hesari kirjoitti viikko sitten pääkirjoitussivullaan miten helppoa on ostaa ruokaa netistä.

Se oli todennäköisesti paras mainos ruuan verkkokaupalle tähän mennessä. Ironisesti samaan aikaan Hesari on täynnä ruokakaupan kivijalkamainontaa, joka äkkiä tuntuu olevan menneestä maailmasta.

Toissapäivänä Citymarketin käytäviä kolutessa lamppu syttyi: “Mitäs h..vettiä mä täällä teen!” Citymarket on hyvä kauppa, mutta arjen ruokaostoksia ei voi sanoa elämykseksi. Ajalle löytyy aina parempaakin käyttöä.

Kaupan valinta

Siis nettiin ruokaostoksille. Kauppa valittiin ns. lohitestillä, joka on epätieteellinen mutta suuntaa-antava. Jos nettikauppa myisi tuoretta lohifilettä, saisi sieltä varmaan kaiken muunkin tarvittavan. Testiin valittiin ensiksi mieleen tulleet verkkokaupat prisma.fi, alepa.fi, citymarket.fi sekä ruoka.net.

Ensin käytiin Prismassa. Kalatiskillä oli erinomainen valikoima ja lohi löytyi helposti. Tuotetiedoista ei tosin nähnyt kalan alkuperää, ei maata eikä sitä tuleeko kala luonnosta vai onko se kasvatettu. Tämä tieto puuttui tosin kaikista muistakin kaupoista paitsi Citymarketista.

Prisma.fi:n kalatiskistä löytyi ylivoimaiset 111 tuotetta, mutta ne toimitetaan kotiin vain Helsingin Kannelmäen seudulla asuville.

Prismalla on kotiinkuljetus vain Kannelmäen lähistölle, joten ikävä kyllä se meidän kohdallamme ei toimi. Muuten Prisma olisi voittanut testin 6-0.

Seuraavaksi mentiin Alepaan. Koska siirryimme Prisman hehtaarihallista korttelikauppaan, valikoima odotetusti supistui. Vaihtoehtoja oli kaksi: lohifilettä kilon erissä tai kirjolohifilettä 300g paketissa. Tuotekuvat puuttuivat mutta se hidasti ostamista vain vähän.

Alepa.fi:ssä lohifileen sai kahtena versiona, lohta kilon erissä tai kirjolohta pienempänä fileenä.

Kolmantena käytiin Citymarketissa, josta ei tällä kertaa löytynyt lohifilettä ollenkaan. Suikaleena olisi saanut.

Citymarket.fi:ssä lohifilettä ei ollut tällä kertaa tarjolla.

Viimeinen kohde oli Ruoka.net. Siellä tuorekalaa ei valitettavasti ollut saatavilla. Savulohta toki löytyi.

Ruoka.net:ssäkään ei ollut tällä kertaa lohifileitä.

Lohitesti osoittautui toimivaksi tavaksi valita ostospaikka. Alepa oli ainoa, joka läpäisi testin, joten Visa vinkui sinnepäin.

Ostoprosessi

Rekisteröityminen Alepaan oli helppoa ja tuotteet löytyivät kiitettävän nopeasti hakutoiminnon avulla. Lohitestissä ilmi tulleet pienet puutteet tuotetiedoissa jatkuivat kun piti ostaa vadelmia. Tieto alkuperämaasta puuttui, joten marjat jäivät ostamatta. Ulkomaisista marjoista kun voi  sairastua, jos niitä syö kypsentämättä.

Tilaukset tuodaan kotiin 2-3 tunnin aikaikkunoissa, joten tilatessa on tiedettävä että joku on kotona kyseisenä aikana. Joillekin tämä on showstopper, mutta tällä kertaa ei haitannut. Verkkokaupan yleistyessä päästään varmaan tunnin mittaisiin jakeluikkunoihin kuten ulkomailla, esim. Briteissä suosittu ocado.com.

Miellyttävää oli myös se, että luottokortilla maksaminen onnistui ilman verkkopankkitunnuksia ja se, ettei pitänyt hyväksyä 50-sivuista pränttiä kaupan käyttöehdoista.

Ennen toimitusta kaupasta tuli sarja asiallisia emailejä ja tekstareita, jotka kertoivat tilauksen etenemisestä. Hymyilevä jakeluauton kuljettaja toi ostokset kotiovelle.

Sähköposti tuotteiden keräilyn tuloksesta.

Ostosten laatu

Entä tavaran laatu? Kaikissa tuotteissa viimeinen myyntipäivä oli turvallisen matkan päässä. Banaani ja avokadot olivat kypsiä ja pehmeitä kuten oli tarkoituskin. Tomaatit olivat kypsiä eikä yksikään ollut lommolla. Kympin suoritus!

Kaikki ostokset olivat ykköslaatua.

Kuljetus maksoi 6,90 euroa, mikä ei ole paha hinta säästetystä ajasta. Tuotteiden hinnat olivat samat kuin Alepan kivijalassa.

Yhteenveto

Yhteenvetona voisi sanoa, että homma toimi erinomaisesti, ainoa isompi puute on valikoima.

Vähän yllätti, että Alepassa oli parempi valikoima kuin Citymarketissa. Hupsista. Tämä korjaantunee ennen pitkää, koska Cittari ei halunne hankkia ei oo –mainetta.

Toinen yllätys oli, että Prismalla näyttäisi olevan killer-konsepti valmiina, mutta jo yli vuoden jatkunut pilotti on yhä rajattu 3 kilometrin säteelle Kannelmäen Prismasta.

Jos kyseessä on S-ryhmän sisäinen kanavakonflikti, se kannattaisi ratkaista ennen kuin kilpailijat hyppivät nenille. Huhun mukaan koko Kannelmäen seudun 100 000 ihmisen markkina-alue pystytään hoitamaan yhden jakeluauton voimin. Tällä voidaan toki perustella että pilotti ei ole onnistunut luomaan merkittävää kysyntää. Jos Hesarissa nyt oleva ruokakaupan mainonta ohjattaisiin edes viikoksi verkkokauppaan, Kannelmäessä tulisi varmaan tarve toiselle jakeluautolle.

Siis nyt-heti-kaikki-ostoksille! Suosittelen.