Category Archives: Business

Vuoden kännykkäsovellus on… Valopilkku!

Kuva: blindangle.com

En uskoisi tätä tarinaa ellen olisi nähnyt omin silmin.

Tavallisen taksin voi nyt tilata Suomessa kännykkäsovelluksella. En puhu Uberista, vaan perinteisten taksien omasta Valopilkku-sovelluksesta.

Se ei ainoastaan toimi, vaan verrattuna aiempiin tilaustapoihin se toimii kuin unelma. Ja taksin tilaus on vieläpä ilmaista.

En olisi odottanut näkeväni toistaiseksi parasta suomalaista kännykkäsovellusta taksikeskukselta.

Tiedäthän, monopoli, joka jonotutti ihmisiä puhelimessa ja veloitti puhelusta maltaita. Jos taksi ei tullut 10 minuutin kuluessa tilauksesta, sait soittaa uudestaan 10 minuutin välein, kunnes olit missannut lentosi, palaverisi tai jotain vastaavaa. Lyhyesti sanottuna, palvelu helvetistä.

Muutama vuosi sitten lanseerattu SMS-tilaus oli tiikerinloikka eteenpäin.

Viimeiset pari viikkoa taksin on voinut tilata kännykkäsovelluksella. Kuulin siitä taksikuskilta ja päätin kokeilla.

Tässä syyt, miksi ihastuin Valopilkku-sovellukseen välittömästi:

  1. Sovellus toimii ja tekee sen mitä lupaa.
  2. Tilaaminen on helppoa.
  3. Tilaaminen ei maksa mitään.
  4. Sovellus tiesi missä olin, joten osoitetta ei tarvinnut näpytellä erikseen.
  5. Tilaus vaati vain pari klikkausta.
  6. Taksi löytyi alle minuutissa. Sovellus ilmoitti saman tien taksin numeron ja arvioidun saapumisajan minuutin tarkkuudella. Taksi tuli luvatulla minuutilla.
  7. Kun taksi oli oven takana, sovellus ilmoitti senkin. Ei tarvinnut kurkkia ikkunasta ulos.

Uber on saanut kilpailijan.

Kännykkäsovellus ei pärjää Uberin vastaavalle, mutta ei tässä vaiheessa tarvitsekaan. Se on ensimmäinen versio ja jos siitä olisi ensirykäisyllä tehty täydellinen, se ei olisi vielä valmis.

Ainoa nopeasti korjattava iso puute on, että 30 sentin aktivointimaksu estää sovelluksen käyttöönoton ainakin osalla työsuhdekännyköitä.

Valopilkku aloitti huhtikuussa, ensimmäiseksi Tampereella. Pääkaupunkiseudulle se tuli toukokuun loppupuolella. Taksiliitto ilmoittaa tavoitteeksi kattaa koko maan vuoden loppuun mennessä.

Yllätyin myös siitä, että sovelluksen kehittäjät ovat ainakin minulle tuntemattomia pieniä firmoja. Vilpittömät onnittelut Taiste ja Blindangle!

Tästä lähtien en enää tilaa taksia soittamalla tai tekstarilla.

Onko muuten joku muukin ihmetellyt sitä, että Suomessa parasta palvelua tuntuu saavan monopoliasemassa olevilta putiikeilta?

Jos Taksiliitolla on Suomen paras mobiilisovellus, niin Veikkauksella on paras nettikauppa. Kivijalkamyymälöistä ylivoimaisesti parasta palvelua saa Alkossa. Nettipalvelujen eliittiin taas kuuluvat kirjaston www.helmet.fi, verovirasto ja ehkä myös Kela.

Miksi webbikoodareista ei tullut miljonäärejä?

Muistatko 90-luvun ennustuksen, jonka mukaan maailmasta puuttuu pian miljoonia webbiosaajia, koska kaikki yritykset perustavat kohta oman webbisaitin?

Minä ainakaan en ole kuullut kyseisestä työvoimapulasta sen jälkeen.

Kuvakaappaus: ilmoitus fiverr.com –sivustolla.

Nykyään yksinkertaisen webbisaitin tekemisen voi ostaa vitosella esimerkiksi fiverr.com –verkkopalvelusta (fiver = femma).

Vastaavilta saiteilta voi nykyään ostaa melkein mitä tahansa liike-elämän palveluita. Kaverini osti juuri fiverr.com:sta apuja webbisaittinsa ongelmaan. Ratkaisu tuli alle päivässä ja maksoi 5 taalaa. Työn tekijä oli luultavasti USA:ssa.

Miten tässä näin kävi?

90-luvun ennuste työvoimapulasta oli oikeassa siinä, että kaikilla vakavasti otettavilla – ja vähän takapajuisemmillakin – yrityksillä todella on nykyään verkkosivut. Ennuste jätti kuitenkin kokonaan huomioimatta, että maailma muuttuu.

Webbiteknologia on 90-luvun jälkeen kehittynyt harppauksittain. Muun muassa käytettävyys on mennyt eteenpäin valtavasti. Nykyään on tarjolla niin helppoja työkaluja, että minäkin osaisin pystyttää yksinkertaisen webbisaitin, ihan omin pikku kätösin.

No, on tietysti eri juttu rakentaa monipuoliset toiminnot sisältävä, tyylikäs saitti, joka on kaiken lisäksi käyttäjäystävällinen ja tuottaa rahaa omistajalleen. Se vaatii ammattilaisia.

Tapaus koodari ei kuitenkaan ole ensimmäinen eikä viimeinen kerta, kun maailmassa ennustetaan jollekin alalle työvoimapulaa tai muita epäkohtia.

Otetaan esimerkki.

Kun suuret ikäluokat ovat vanhuksia, tulee pula hoitohenkilökunnasta. Kuka pesee miljoonan vanhuksen takapuolet ja kääntää heitä sängyssä kyljeltä toiselle?

En ole lainkaan varma, tulevatko seniorimme hyvin hoidetuiksi tai säilyykö heidän elintasonsa riittävänä. Se on poliittinen valinta.

En kuitenkaan usko, että hoitajapula toteutuu. Todennäköisesti asia ratkeaa, kun teknologia kehittyy, eläkeikä nousee ja yhteiskunnassa tapahtuu muitakin muutoksia.

Esimerkiksi ETLA ennusti viime vuonna Hesarin mukaan, että tietotekniikan kehitys vie noin kolmanneksen Suomessa tällä hetkellä olevista työpaikoista parinkymmenen vuoden sisällä.

Veikkaan, että vapautuvat työntekijät siirtyvät todennäköisemmin hoiva-alalle kuin koodareiksi.

Tarinan opetus: Maailma muuttuu nykyään nopeasti. Ennusteesi menee varmasti metsään, jos oletat olosuhteiden pysyvän muuttumattomina.

”I like your HIV status”

Today’s news in the health data business is that Facebook is planning to enter the game.

While monetizing health data by creating health apps and communities has proven difficult for insurance companies, it won’t be a walk in the park for the other players, either.

The insurance company needs a less intimidating intermediary to inspire consumers to share their health data. Candidates for such an intermediary include Apple, Google and Facebook.

Even these companies will need to work hard to dilute consumers’ fears of their data ending up in unwanted places, whether it’s through hackers, criminals, nation-state actors – or by new business models that Apple & co will come up with in order to monetize their customers’ health data.

We can already see these new business models emerging, for example through Mayo Clinic’s announcement of their app and Apple HealthKit sharing data between them.

One of the comments to the article about Facebook summarizes the privacy challenge brilliantly: ”I like your HIV status”.

Does the failure of Aetna’s CarePass platform mean Apple’s platform won’t succeed?

Aetna, the American insurance giant, recently announced the ramping down of CarePass, their digital health data platform. Some commentators speculate this could mean that Apple’s and others’ similar platforms are not viable.

I beg to disagree.

For those not familiar with Aetna’s initiative, CarePass is an app that integrates with a host of services collecting consumers’ health data, for example the data from their activity trackers and heart rate monitors.

Social media and health data go hand in hand

People love to share the details of their life, especially when they can brag about their accomplishments.

That’s a basic characteristic of social media and something that is easy to incorporate in a health data platform: ”Today I ran 10 kilometers and burned x calories”. It’s also easy to compete in sports with your friends in social media. And it’s easy to admire or ”like” their accomplishments.

In other words, a whole lot of positive vibes can be created within such a platform.

Aetna’s challenge is that they are an insurance company. And well, insurance companies are not usually associated with events that are fun, right? Besides, there’s always the suspicion that the insurance company might be taking advantage of the data you upload in an app.

Suspicion and fun don’t mix well.

Apple just seems to be a better match with the idea of fun and achievement. Plus you can feel even better about yourself showing off your Apple-designed activity tracker.

This is why Aetna’s decision to pull the plug off CarePass is no indication of Apple not making it. Quite the contrary, I’d say it rather proves that Apple is more likely to come out as a winner in the platform game than any insurance company.

All about wellbeing, design and fun

If Apple unveils the iWatch tomorrow, they are likely to emphasize anything but potentially sharing your health data with insurance companies at some point. It’ll rather be about wellbeing, design and fun.

The same will apply to the other contenders in the platform game. The fight for the most popular health data platform will be an interesting one to observe.

One day we might see Aetna and its competitors partnering with Apple and the likes, encouraging people to lead healthy lives and charging smaller premiums from those who excercise regularly.

Eagerly waiting for tomorrow’s event.

Eka kerta – vaateostoksilla netissä

Mies vaateostoksilla – ja vieläpä netissä. Onko netissä edes olemassa miesten vaatemarkkinaa?

Toisaalta, mikä olisi miehelle kätevämpää kuin vuoden tai parin välein ostaa uudet pukupaidat netistä, tutulta merkiltä jonka tietää sopivaksi omalle kropalle? Ajatus kuulostaa oikeastaan insinöörimäisen järkevältä.

Sitä se onkin, kunhan omalla vaatemerkillä on kunnon nettikauppa. Olen vuosikausia ostanut suurimman osan paidoistani Boggi-nimiseltä brändiltä aina Italiassa käydessäni, mutta heidän nettikauppansa on niin surkea, että suosikkibrändi vaihtui kun vaatekaappi piti päivittää kesäloman jälkeen. Nyt suosikki on ruotsalainen Eton ja kerron syyn alla.

Helsinkiläinen pukukauppias käski sovittaa Etonin paitaa, vaikka Italia-fanina olen aina pitänyt niitä jotenkin keskinkertaisina. Eton näytti yllättäen hyvältä päällä ja ostin yhden paidan. Koska pukukaupan paitavalikoima oli suppea, päätin tsekata onko Etonilla verkkokauppaa.

Onhan niillä, hinnat olivat samat kuin kivijalassa ja toimitus sekä mahdollinen palautus olivat ilmaisia. Paidoista oli saitilla kattavat infot sekä tekstinä että kuvina, ja 3-5 päivän toimitusaika oli kohtuullinen. Ennen kaikkea saitti oli helppokäyttöinen ja tyylikkäästi toteutettu. Päätin siis kokeilla tilaamalla vaaleansinisen peruspaidan, joka sopii melkein kaikkiin työelämän tilanteisiin.

Paketin uloin kuori.

Amazonin mutkattomiin kirjapaketteihin tottuneena paketin saapuminen oli varsinainen yllätys. 129 euron paita ei ole ihan halpa, muttei myöskään markkinoiden kalleinta hintaluokkaa. Se on kuitenkin riittävän kallis, että olen valmis uskomaan, että hinta tarkoittaa hyvää laatua.

Paketin sisällön tehtävä oli selvästi kommunikoida brändiä, laatua ja luotettavuutta sekä luoda lisämyyntiä. Toteutus oli erinomainen.

Ensinnäkin tuote oli paketoitu edustavaan laatikkoon.

Tyylikäs laatikko.

Mukana oli tyylikkäässä kirjekuoressa viesti, joka sisälsi kaksi asiaa: ”Tiesitkö että vain 3% maailman puuvillasta täyttää laatukriteerimme” ja ”Nettikauppamme valikoima päivittyy jatkuvasti, joten siellä kannattaa käydä säännöllisesti”. Hmm, ehkä käynkin tsekkaamassa saitin uudestaan lähiaikoina enkä vasta vuoden päästä…

Brändäys- ja lisämyyntiviesti asiakkaalle.

Paketissa oli myös näytteitä eri paitojen kankaista kuvauksineen, jälleen tyylikkäästi toteutettuna. Mielenkiintoista, niillä on siis tällaisiakin paitoja…

“Asiakkaat, jotka valitsivat ostamasi tuotteen, ovat pitäneet myös näistä tuotteista…”

Ruotsalaiseen tapaan tuotteen palautus oli tehty helpoksi, mikä lisää luottamusta. Paketissa oli valmiiksi tulostettu tarra palautuspakettiin liimattavaksi ja kaikilla tarpeellisilla tiedoilla varustettuna.

Palautustarra.

Koska paita oli sopiva ja täytti odotukset, ei sitä tarvinnut palauttaa.

Mitä Eton saavutti sillä, että heillä on Helsingissä pari hyvää jälleenmyyjää sekä hyvä nettikauppa? Sen, että tästä eteenpäin tuon heille luultavasti noin 300 euroa liikevaihtoa vuodessa ilman sen kummempaa markkinointia. Varmaan vähintään seuraavat 5 vuotta, ehkä kauemmin.

Tässä tapauksessa kivijalka- ja nettikauppa siis tukevat toisiaan erinomaisesti.

Paitojen valmistus ja myynti ei ole rakettitiedettä. Mitä Eton on tehnyt markkinoinnin, jakelukanavien tai tuotteiden suhteen mitä mikä tahansa brändi Suomessa tai muualla ei pystyisi tekemään? Ei mitään.

Siis töihin siitä kotimaiset brändit!

What business are heart rate monitor manufacturers in?

Answer: they are in the health data business.

A startup firm called PulseOn was featured in an article by the leading Finnish business magazine Talouselämä (in Finnish) about a week ago. The company has developed a heart rate monitor without chest belt. I love the invention because I hate to wear a chest belt while working out. 

The article also mentions a number of other Finnish startups that focus on measuring your body, and quite correctly states there’s some unique know-how in mobile and health related technologies in Finland. This is great but not good enough.

The story becomes more interesting when you consider that there’s also excellent competence in data analytics in Finland, and equally noteworthy competence in the healthcare and insurance businesses. 

These are some of the competences that PulseOn and their competitors, such as Polar and Suunto, will need to acquire through partnerships or by hiring new employees.

The reason is simple: the activity trackers and other devices measuring our body are only a small part of the healthcare and health insurance business ecosystem. The US alone is expected to spend 3 trillion dollars in healthcare this year, and the money spent is rising every year. 

Monetizing Data

The everyday health data collected from our bodies will have such a big impact on the society’s healthcare costs that the players controlling the flow and the use of that data will also come to control the activity tracker and heart rate monitor business.

The size of the business opportunity is enticing the big insurance companies into the game, as well as the heavyweights of consumer electronics and the leading companies specialized in analyzing and monetizing data. 

In the face of competition like this, companies like Jawbone, Fitbit, Garmin and their above mentioned Finnish competitors will suffer unless they manage to get well connected into the wider ecosystem and monetize the health data they gather.  

The CEO of the insurance company Aetna put it nicely by saying they are “no longer in the insurance business, but in the information business instead”.

No Competitive Advantage from Technology Alone

A heart rate monitor is hardly such a complex device that any manufacturer would be able to create a sustainable competitive advantage through its technology alone. 

For instance, the July issue of Scientific American shows off filmlike patches of “electronic skin” containing electronic components capable of measuring the body’s motion when integrated with an accelerometer.

I’d expect this is only one of the technological innovations we’ll see becoming commoditized in the health business as time passes.

Enter Incentives by Insurance Companies

The ever-increasing capabilities of gathering quantified-self data will have a tremendous impact on preventing and treating deseases. I’d assume that pretty soon this kind of everyday health data will be gathered from most of us. We already have insurance companies giving people incentives in exchange for their body measurement data. 

An American friend of mine already gets money off his automobile insurance because he’s agreed to have the insurance company install a device into his car monitoring the way he drives.

From the point of view of the insurance company’s business, a device measuring the human body is no different from the device in the car. 

Missä bisneksessä sykemittarifirmat ovat?

Vastaus: terveysdatabisneksessä.

Viikko sitten Talouselämässä(* kirjoitettiin PulseOn-nimisestä suomalaisesta startup-yrityksestä, joka on kehittänyt sykemittarin, joka toimii ilman sykevyötä. Onnittelut! Minulla on erinomainen sykemittari, mutta inhoan vyötä.

Talouselämän jutussa mainitaan muitakin lupaavia suomalaisia terveystiedon mittaamiseen keskittyviä kasvuyrityksiä ja kerrotaan Suomesta löytyvän ainutlaatuista mobiili- ja terveysteknologian osaamista. Hienoa!

Suomesta löytyy myös erinomaista datan analysoimisen osaamista. Samoin täältä löytyy erinomaista terveydenhoitoalan sekä vakuutusbisneksen osaamista, esim. Nalle Wahlroosin käsittämättömän hyvin menestyvään finanssileiriin kuuluvasta If:istä.

Näitä ammattilaisia tarvitaan PulseOnin, Polarin, Suunnon ja muiden työntekijöiksi ja kumppaneiksi, koska kehon mittauslaitteet ovat vain pieni osa terveydenhuollossa ja sairausvakuutusbisneksessä liikkuvasta rahasta. Pelkästään USA:ssa terveydenhuoltoon käytetään tänä vuonna 3000 miljardia dollaria ja summa on kasvussa.

Ihmisten arjesta ja liikunnasta kerättävä terveysdata vaikuttaa niin paljon terveydenhuollon kustannuksiin, että se, joka hallitsee terveysdatan virtaa ja käyttöä, hallitsee myös kehoa mittaavien laitteiden bisnestä.

Isot apajat houkuttelevat markkinoille suurimmat vakuutusyhtiöt, suurimmat datan käsittelyyn ja myymiseen erikoistuneet yritykset sekä tietysti suurimmat kulutuselektroniikkayritykset.

Kun isot pojat lähtevät leikkiin, niche-yrityksille kuten Garminille ja sen suomalaisille kilpailijoille koittavat kovat ajat.

USA:laisen vakuutusyhtiön Aetnan (38 miljoonaa asiakasta) toimitusjohtaja Mark Bertolini kiteytti asian sanomalla “Aetna [is] no longer in the insurance business, it is in the information business”.

Sykemittari on tuskin niin monimutkainen laite, että mikään valmistaja pystyy luomaan merkittävää kilpailuetua itse laitteella.

Esimerkiksi Scientific American –lehti esittelee heinäkuun numerossaan iholle kiinnitettävää teipinohutta kalvoa, jonka mikropiirit ja muut komponentit pystyvät kiihtyvyysanturiin liitettynä mittaamaan ihmisen liikettä tai vaikka aivotoimintoja.

Innovaatioita tulee ja menee, eikä mikään niistä tuo kestävää etumatkaa.

Terveysbisneksen isoimmat rahat pyörivät sairauksien hoidossa ja ennaltaehkäisyssä. Näiden rahojen käyttöön tulee vaikuttamaan ihmisen terveydestä kerättävä, entistä tarkempi data. Uskon, että ennen pitkää arjen terveysdataa aletaan kerätä suurimmalta osalta kansalaisia. Jo nyt löytyy vakuutusyhtiöitä, jotka palkitsevat asiakkaitaan sykemittaritietojensa luovuttamisesta.

Amerikkalainen kaverini saa alennusta autovakuutuksesta suostuttuaan asennuttamaan autoonsa laitteen, joka seuraa hänen ajamistaan. Vakuutusyhtiön liiketoiminnan kannalta sykemittari ei eroa mitenkään autoon asennettavasta seurantalaitteesta.

(* Pahoittelut linkin puuttumisesta, mutta tekstiä ei ole julkaistu netissä kaikkien luettavaksi.

Kylmää kyytiä lentokoneessa – ja märkää

Hyvä lentoyhtiöni,

Tiedän että teillä on paljon huolia. Johto painii tappiokierteen kanssa. Työntekijöillä lienee moraali pohjissa jatkuvien yritysjärjestelyiden kanssa. Ei ihme jos välillä unohtuu se bisnekselle olennaisin – asiakas. Ette ole yksin, samassa tilanteessa lienee suurin osa lentoyhtiöistä.

Yllä olevasta varmasti kumpuaa oheinen hieman erikoinen vastaus palautteeseeni.

 

On erikoista ja epämiellyttävää että suoralla lennolla Helsingistä Kittilään onnistutte kastelemaan läpimäriksi matkalaukussani olleet vaatteet. Ihan oikeasti.

Soitettuani asiakaspalveluunne siellä todettiin että laukku oli varmaan kankainen. Kun sanoin että se oli muovia, asiakaspalvelija sanoi ”Oho!” Oli laukku pehmeä tai kova, minäkin sanoin ”Oho!” kun avasin laukun lennon jälkeen.

On erikoista ettei teillä ole nähtävästi mitään käsitystä siitä, mitä asiakas tekee otettuaan aamulennon hiihtolomalle. Hän lähtee hiihtämään.

Mitä hän tekee jos lentoyhtiö on pessyt vaatteet lennon aikana mutta unohtanut käyttää ne kuivausrummussa? Hän ripustaa vaatteet kuivumaan huomista varten ja ostaa lähimmästä kaupasta uuden alusvaatekerraston jottei vilustuisi ladulla ensimmäisenä lomapäivänä. Lappi on kylmä paikka.

Ei ole kovin hyödyllistä kuulla kuukausi matkan jälkeen että minun olisi mielestänne pitänyt pestä vaatteet (hotellihuoneessa?) tai viedä ne pesulaan arvioitaviksi. Niksipirkasta olisi saanut selväpäisempiä neuvoja.

Lennon jälkeen asiakaspalvelussanne ei suostuttu kertomaan korvauspolitiikastanne. Se lienee liikesalaisuus. Siitä ei kannata huudella asiakkaalle, sillä hän saattaisi hankkia jotain minkä joudutte korvaamaan. Onneksi tällä kertaa selvisitte säikähdyksellä, koska politiikkanne mukaan ette korvaa välttämättömyyshankintoja.

Odotan laskuanne lennolla suoritetusta ilmaisesta vaatteiden pesusta.

Voimia ja jaksamista teille, tarvitsette niitä myös jatkossa.

Toka kerta – ruokaostoksilla netissä

Teksti ekasta kerrasta ruokaostoksilla netissä herätti niin paljon huomiota, että tässä tulee vielä toinen kerta. Yleisö pyysi kokemuksia Kauppahalli24.fi:stä. Samalla tehtiin hintavertailu Kauppahalli24:n ja markkinajohtajan eli Alepan verkkokaupan välillä.

Itellan tekemän tutkimuksen mukaan 60% suomalaisista verkko-ostajista ostaisi netistä myös ruokaa, jos se olisi mahdollista. Juuri näin, nimittäin melkein puolet edellä mainituista ihmisistä ei tiedä, että netistä saa ruokaa. Kyllä saa, ja se toimii. Tänä vuonna nähtäneen ruuan nettikaupan läpimurto Suomessa.

Siis ostoksille!

Ostoskassin sisältö tällä kertaa.

Ostoskassin sisältö.

Ruuan tilaaminen Kauppahalli24:stä oli suomalaiseksi verkkokaupaksi yllättävän sujuvaa. Herääkin kysymys, miten noin pieni narikka pystyy sujuvasti pyörittämään verkkokauppaa samalla, kun suuri osa suomalaisista verkkokaupoista olisi parempi sulkea kokonaan, kunnes karseimmat puutteet on korjattu. Onnittelut Kauppahallin väelle! Kauppahalli ei yllä käytettävyydessä Alepan tasolle, mutta toimii riittävän hyvin.

Ostimme kaupasta ruokaa omaan tarpeeseen, joten hintavertailu ei missään tapauksessa kuvaa keskimääräistä ostoskoria. Jokainen käyköön itse ostoksilla ja tehköön oman vertailun 🙂

Ostoskori valikoitui ostopäivän tarpeiden mukaan ja sisälsi tarkoituksella kaikki hedelmät ja muut tuoretuotteet, mitä olisimme ostaneet jos olisimme käyneet kivijalassa.

Ostaminen aloitettiin tälläkin kerralla ns. lohitestillä, eli haettiin mahdollisimman tuoretta kalaa.

Kalapuolella Kauppahalli24 on tähänastisella kokemuksella Suomen ylivoimaisesti paras nettikauppa. Se on ainoa vastaan tullut kauppa, josta saa lohifileen ”kalatiskiltä” eli muutenkin kuin muoviin pakattuna. Toki Kannelmäen Prismasta saa myös kalatiskin kalaa, mutta emme asu Kannelmäen seudulla…

Kala oli tuoretta, hinta ei sentään ollut yhtä halpa kuin kuvan tarrassa.

Nimi ”Erikssonin Kalatukku” kalan kääreessä antaa vaikutelman, että kala on tuoreempaa kuin marketin tiskillä. Pyyntipäivää ei tosin kerrottu.

Tilaus

Tilauksen teko sujui ensikertalaiselta riittävän vaivattomasti.

Ostokset pystyy maksamaan luottokortilla, mikä on hyvä. Itse asiassa se onkin ainoa maksutapa, mikä saattaa häiritä joitakin asiakkaita.

Jakeluikkunat ovat kahden tunnin mittaisia, mikä lienee parasta mitä Suomessa on tarjolla tällä hetkellä. Tilaus tehtiin sunnuntaina ja olisimme halunneet ruuat maanantaina. Kauppahalli24 kuitenkin toimittaa ruokaa vain tiistaista perjantaihin. Toivottavasti tähän tulee parannus, kun bisnes kasvaa.

Kauppahalli24:n jakeluhinnat ovat 8-9 euron tienoilla kotiosoitteesta riippuen.

Kaupassa pisti silmään tavallista markettia korkeampi laatu, mm. Reinin Lihan tuotteet. Hienoa, ettei tarvitse matkustaa erikseen kauppahalliin, jos haluaa tavallista parempia raaka-aineita.

Kauppahalli24:stä saa myös liha- ja kalatiskin tuotteita.

Valikoiman puolesta Kauppahalli24 pärjäsi kohtalaisen hyvin, vaikkei ihan kaikkea haluamaamme kaupasta löytynytkään. Ostoslistalla olleita lihatiskin kinkkuviipaleita ei Kauppahallista saa, joten kinkku piti ostaa muoviin pakattuna. Margariinivalikoimasta ei löytynyt meidän merkkiämme. Muilta osin kaikki halutut tuotteet löytyivät, yllättäen jopa ilmastointiteippiä.

Viime kerralla testatussa Alepassa ei myöskään ollut ihan kaikkia tuotteita, vaikka Alepan valikoima lienee yhä Kauppahallia suurempi. Kummankin kaupan pitää kuitenkin laajentaa valikoimia, koska tällä hetkellä joutuu ostamaan osittain ei-oota.

Hakutoiminto tuo tuloksiin turhaa sälää, esim. hakusana ”keitto” antaa ilman lajittelua kaikki tuotteet missä kyseinen sana esiintyy, kuten keittokinkku ja keittojuurekset. Halutun tuotteen löytäminen hakutulosten sekamelskasta on työlästä.

Kauppahallin sivuston hakutoiminto, joka on verkkokaupassa kriittinen toiminnallisuus, ei ihan vastannut odotuksia. Hakusana ”tuoremehu” antoi vain yhden osuman, vaikka kaupassa on paljon enemmän tuoremehuja tarjolla. Toiset hakusanat taas toivat tuloksiin turhaa sälää, mikä vaikeuttaa halutun tuotteen löytämistä.  Alepan verkkokaupassa haku on toteutettu havainnollisemmin ja siksi tuotteet löytää sieltä nopeammin.

Luvattu ilmainen kotiinkuljetus oli jäädä saamatta, kun alennuskoodille tarkoitettu paikka oli vähän piilossa. Hätiin tuli jälkikäteen kaupan asiakaspalvelu, joka vastasi sähköpostiin alle tunnissa ja kertoi, että epäselvyys on havaittu ja korjataan.  Samoin hyvittivät kotiinkuljetuksen hinnan. Minkä muun firman asiakaspalvelun olet nähnyt reagoivan sähköpostiin alle tunnissa? Ja vieläpä sunnuntai-iltana. Hieno poikkeus!

Muutama muukin käytettävyyshaaste tuli vastaan, mutta ne eivät estäneet ostamista.

Tavaran toimitus

Ostokset tulivat samalla autolla kuin jos olisi tilannut ruoka.netistä.

Ostokset tulivat samalla kylmäautolla kuin jos olisi tilannut ruoka.net – kaupasta.

Toimitus tuli ajallaan, ja kylmäketjusta ollaan tarkkoja. Ruokakassit oli pakattu kylmälaukkuun, ja ne tuotiin kylmäautolla. Samoin kuin Alepassa, palvelun ystävällisyys oli positiivinen yllätys.

Ostosten laatu

Salaatit olivat tuoreita ja rapeita.

Salaatit olivat tuoreita ja rapeita.

Yleisin syy olla käyttämättä nettikauppaa lienee pelko siitä, että toimitus sisältää kirjaimellisesti mätiä omenia. No eipä sisältänyt. Ei Kauppahalli24:ssä eikä Alepassa. Tilasimme tahallaan erilaisia hedelmiä ja muuta missä homma voi mennä pieleen, mutta taas saimme juuri sopivan kypsiä hedelmiä, joissa ei kuitenkaan ollut lommoja tai vastaavaa. Itse kaupassa valitsemalla emme olisi löytäneet parempia. Myöskään viimeisissä myyntipäivissä ei ollut pihistelty. Siis laadusta jälleen täysi kymppi.

Hedelmät olivat kypsiä ja virheettömiä.

Hedelmät olivat kypsiä ja virheettömiä.

Hintavertailu Kauppahalli24 ja Alepa

Taulukosta näkyy viikko sitten tehty hintavertailu kahden nettikaupan välillä. Muutamassa kohdassa samaa tuotetta ei löytynyt molemmista kaupoista, silloin vertailuun valittiin mahdollisimman lähellä oleva vastaava tuote.

Kokonaishinnan ero ei ollut ratkaiseva.

Kokonaishinnan ero ei ollut ratkaiseva, jos oli valmis maksamaan kalatiskin lohesta enemmän kuin vakuumilohesta.

Tämä kauppareissu olisi maksanut suunnilleen saman verran molemmissa kaupoissa, jos lohta ei lasketa mukaan. Itse asiassa Kauppahalli olisi tällöin ollut noin euron halvempi, mutta ero voidaan laskea virhemarginaalin piikkiin koska muutkaan tuotteet eivät olleet täysin vertailukelpoisia.

Yksittäisissä tuotteissa Alepa oli välillä halvempi, välillä taas kalliimpi. Kauppahalli24:ssä myyty Erikssonin Kalatukun kalatiskin paperiin pakattu lohi oli selvästi kalliimpaa kuin Alepan vakuumiin pakattu lohi. Oletan Erikssonin kalan olevan tuoreempaa, joten hintaero tuntui perustellulta.

Hinnan perusteella olisi siis voitu valita kumpi kauppa tahansa.

Summa summarum, meidän ruokaostoista suuri osa – ehkä jopa suurin osa – tehdään tästä lähtien netissä. Se säästää aikaa ja vaivaa, eikä lisää kustannuksia merkittävästi.

Eka kerta – ruokaostoksilla netissä

Hesari kirjoitti viikko sitten pääkirjoitussivullaan miten helppoa on ostaa ruokaa netistä.

Se oli todennäköisesti paras mainos ruuan verkkokaupalle tähän mennessä. Ironisesti samaan aikaan Hesari on täynnä ruokakaupan kivijalkamainontaa, joka äkkiä tuntuu olevan menneestä maailmasta.

Toissapäivänä Citymarketin käytäviä kolutessa lamppu syttyi: “Mitäs h..vettiä mä täällä teen!” Citymarket on hyvä kauppa, mutta arjen ruokaostoksia ei voi sanoa elämykseksi. Ajalle löytyy aina parempaakin käyttöä.

Alepan toimitus kotiin maksaa 6,90 euroa.

Kaupan valinta

Siis nettiin ruokaostoksille. Kauppa valittiin ns. lohitestillä, joka on epätieteellinen mutta suuntaa-antava. Jos nettikauppa myisi tuoretta lohifilettä, saisi sieltä varmaan kaiken muunkin tarvittavan. Testiin valittiin ensiksi mieleen tulleet verkkokaupat prisma.fi, alepa.fi, citymarket.fi sekä ruoka.net.

Ensin käytiin Prismassa. Kalatiskillä oli erinomainen valikoima ja lohi löytyi helposti. Tuotetiedoista ei tosin nähnyt kalan alkuperää, ei maata eikä sitä tuleeko kala luonnosta vai onko se kasvatettu. Tämä tieto puuttui tosin kaikista muistakin kaupoista paitsi Citymarketista.

Prisma.fi:n kalatiskistä löytyi ylivoimaiset 111 tuotetta, mutta ne toimitetaan kotiin vain Helsingin Kannelmäen seudulla asuville.

Prismalla on kotiinkuljetus vain Kannelmäen lähistölle, joten ikävä kyllä se meidän kohdallamme ei toimi. Muuten Prisma olisi voittanut testin 6-0.

Seuraavaksi mentiin Alepaan. Koska siirryimme Prisman hehtaarihallista korttelikauppaan, valikoima odotetusti supistui. Vaihtoehtoja oli kaksi: lohifilettä kilon erissä tai kirjolohifilettä 300g paketissa. Tuotekuvat puuttuivat mutta se hidasti ostamista vain vähän.

Alepa.fi:ssä lohifileen sai kahtena versiona, lohta kilon erissä tai kirjolohta pienempänä fileenä.

Kolmantena käytiin Citymarketissa, josta ei tällä kertaa löytynyt lohifilettä ollenkaan. Suikaleena olisi saanut.

Citymarket.fi:ssä lohifilettä ei ollut tällä kertaa tarjolla.

Viimeinen kohde oli Ruoka.net. Siellä tuorekalaa ei valitettavasti ollut saatavilla. Savulohta toki löytyi.

Ruoka.net:ssäkään ei ollut tällä kertaa lohifileitä.

Lohitesti osoittautui toimivaksi tavaksi valita ostospaikka. Alepa oli ainoa, joka läpäisi testin, joten Visa vinkui sinnepäin.

Ostoprosessi

Rekisteröityminen Alepaan oli helppoa ja tuotteet löytyivät kiitettävän nopeasti hakutoiminnon avulla. Lohitestissä ilmi tulleet pienet puutteet tuotetiedoissa jatkuivat kun piti ostaa vadelmia. Tieto alkuperämaasta puuttui, joten marjat jäivät ostamatta. Ulkomaisista marjoista kun voi  sairastua, jos niitä syö kypsentämättä.

Tilaukset tuodaan kotiin 2-3 tunnin aikaikkunoissa, joten tilatessa on tiedettävä että joku on kotona kyseisenä aikana. Joillekin tämä on showstopper, mutta tällä kertaa ei haitannut. Verkkokaupan yleistyessä päästään varmaan tunnin mittaisiin jakeluikkunoihin kuten ulkomailla, esim. Briteissä suosittu ocado.com.

Miellyttävää oli myös se, että luottokortilla maksaminen onnistui ilman verkkopankkitunnuksia ja se, ettei pitänyt hyväksyä 50-sivuista pränttiä kaupan käyttöehdoista.

Ennen toimitusta kaupasta tuli sarja asiallisia emailejä ja tekstareita, jotka kertoivat tilauksen etenemisestä. Hymyilevä jakeluauton kuljettaja toi ostokset kotiovelle.

Sähköposti tuotteiden keräilyn tuloksesta.

Ostosten laatu

Entä tavaran laatu? Kaikissa tuotteissa viimeinen myyntipäivä oli turvallisen matkan päässä. Banaani ja avokadot olivat kypsiä ja pehmeitä kuten oli tarkoituskin. Tomaatit olivat kypsiä eikä yksikään ollut lommolla. Kympin suoritus!

Kaikki ostokset olivat ykköslaatua.

Kuljetus maksoi 6,90 euroa, mikä ei ole paha hinta säästetystä ajasta. Tuotteiden hinnat olivat samat kuin Alepan kivijalassa.

Yhteenveto

Yhteenvetona voisi sanoa, että homma toimi erinomaisesti, ainoa isompi puute on valikoima.

Vähän yllätti, että Alepassa oli parempi valikoima kuin Citymarketissa. Hupsista. Tämä korjaantunee ennen pitkää, koska Cittari ei halunne hankkia ei oo –mainetta.

Toinen yllätys oli, että Prismalla näyttäisi olevan killer-konsepti valmiina, mutta jo yli vuoden jatkunut pilotti on yhä rajattu 3 kilometrin säteelle Kannelmäen Prismasta.

Jos kyseessä on S-ryhmän sisäinen kanavakonflikti, se kannattaisi ratkaista ennen kuin kilpailijat hyppivät nenille. Huhun mukaan koko Kannelmäen seudun 100 000 ihmisen markkina-alue pystytään hoitamaan yhden jakeluauton voimin. Tällä voidaan toki perustella että pilotti ei ole onnistunut luomaan merkittävää kysyntää. Jos Hesarissa nyt oleva ruokakaupan mainonta ohjattaisiin edes viikoksi verkkokauppaan, Kannelmäessä tulisi varmaan tarve toiselle jakeluautolle.

Siis nyt-heti-kaikki-ostoksille! Suosittelen.