Category Archives: Business

Mites se netiketti?

Muistatko vielä ajan, jolloin oli itsestään selvää, että netissä keskustellaan kohteliaasti? Ja että netissä ylipäänsä saa keskustella?

The Daily Dot uutisoi päätöksestään sulkea kommentointimahdollisuus sivustollaan. http://www.dailydot.com/company/comments-section-dead/

Ainakin kohteliaisuuden aika taisi mennä jo.

BBC uutisoi tänään isoista amerikkaisesta sivustoista, jotka ovat poistaneet sivuiltaan kommentointiominaisuuden. Syynä oli asiaton keskustelu.

Netiketti

Kaikki sosiaalisen median oppaat pitävät keskustelun asiallisuutta yhtenä netin perussäännöistä.

Esimerkiksi Wikipedian perustaja Jimmy Wales muotoilee asian nettihäiriköintiä käsittelevän kirjan esipuheessa seuraavasti:

“Maintaining and sustaining a civil online culture is incredibly important because it serves as the ethical foundation of the best the Internet has to offer today and in the future.”

Joillakin keskustelupalstoilla törkyteksti on ollut arkea jo vuosia, mutta viime aikoina myös kaikin puolin fiksuiksikin tiedetyt ihmiset ovat kunnostautuneet paskanheitossa Facebookissa ja muilla kanavilla.

Erityisesti politiikkaan ja arvoihin liittyvät asiat näyttävät saavan ihmiset taantumaan murrosikäisen tasolle.

Utopia netin vapaudesta

Kaikki uudet viestintätavat puhelimesta radioon ja elokuvista televisioon ovat tuoneet unelman vapaasta kommunikaatiosta, joka parantaa maailmaa, tekee kansalaisista sivistyneitä, lopettaa sodat jne.

Myöhemmin unelma on aina särkynyt.

Amerikkalainen teknologiavaikuttaja Tim Wu kuvaa tätä kehitystä erinomaisesti kirjassaan The Master Switch: The Rise and Fall of Information Empires.

Wun kirjan avainkysymys on tietysti: käykö netille samoin?

Jos netille käy kuten sitä edeltäneille viestintävälineille, yksi lisääntyvän säätelyn perusteluista tulee olemaan, että sananvapaudesta on enemmän vahinkoa kuin hyötyä. Ihmiset sortuvat nettiraivoon, spämmääjät tunkevat kommentteihin mainoksia, trollit sabotoivat keskustelua ja rikolliset ujuttavat kommentteihin haittakoodia sisältäviä linkkejä.

Jos edes tuota nettiraivoa saisi käännettyä pienemmälle.

Uudistettu netiketti löytyy täältä.

Vuoden kännykkäsovellus on… Valopilkku!

Kuva: blindangle.com

En uskoisi tätä tarinaa ellen olisi nähnyt omin silmin.

Tavallisen taksin voi nyt tilata Suomessa kännykkäsovelluksella. En puhu Uberista, vaan perinteisten taksien omasta Valopilkku-sovelluksesta.

Se ei ainoastaan toimi, vaan verrattuna aiempiin tilaustapoihin se toimii kuin unelma. Ja taksin tilaus on vieläpä ilmaista.

En olisi odottanut näkeväni toistaiseksi parasta suomalaista kännykkäsovellusta taksikeskukselta.

Tiedäthän, monopoli, joka jonotutti ihmisiä puhelimessa ja veloitti puhelusta maltaita. Jos taksi ei tullut 10 minuutin kuluessa tilauksesta, sait soittaa uudestaan 10 minuutin välein, kunnes olit missannut lentosi, palaverisi tai jotain vastaavaa. Lyhyesti sanottuna, palvelu helvetistä.

Muutama vuosi sitten lanseerattu SMS-tilaus oli tiikerinloikka eteenpäin.

Viimeiset pari viikkoa taksin on voinut tilata kännykkäsovelluksella. Kuulin siitä taksikuskilta ja päätin kokeilla.

Tässä syyt, miksi ihastuin Valopilkku-sovellukseen välittömästi:

  1. Sovellus toimii ja tekee sen mitä lupaa.
  2. Tilaaminen on helppoa.
  3. Tilaaminen ei maksa mitään.
  4. Sovellus tiesi missä olin, joten osoitetta ei tarvinnut näpytellä erikseen.
  5. Tilaus vaati vain pari klikkausta.
  6. Taksi löytyi alle minuutissa. Sovellus ilmoitti saman tien taksin numeron ja arvioidun saapumisajan minuutin tarkkuudella. Taksi tuli luvatulla minuutilla.
  7. Kun taksi oli oven takana, sovellus ilmoitti senkin. Ei tarvinnut kurkkia ikkunasta ulos.

Uber on saanut kilpailijan.

Kännykkäsovellus ei pärjää Uberin vastaavalle, mutta ei tässä vaiheessa tarvitsekaan. Se on ensimmäinen versio ja jos siitä olisi ensirykäisyllä tehty täydellinen, se ei olisi vielä valmis.

Ainoa nopeasti korjattava iso puute on, että 30 sentin aktivointimaksu estää sovelluksen käyttöönoton ainakin osalla työsuhdekännyköitä.

Valopilkku aloitti huhtikuussa, ensimmäiseksi Tampereella. Pääkaupunkiseudulle se tuli toukokuun loppupuolella. Taksiliitto ilmoittaa tavoitteeksi kattaa koko maan vuoden loppuun mennessä.

Yllätyin myös siitä, että sovelluksen kehittäjät ovat ainakin minulle tuntemattomia pieniä firmoja. Vilpittömät onnittelut Taiste ja Blindangle!

Tästä lähtien en enää tilaa taksia soittamalla tai tekstarilla.

Onko muuten joku muukin ihmetellyt sitä, että Suomessa parasta palvelua tuntuu saavan monopoliasemassa olevilta putiikeilta?

Jos Taksiliitolla on Suomen paras mobiilisovellus, niin Veikkauksella on paras nettikauppa. Kivijalkamyymälöistä ylivoimaisesti parasta palvelua saa Alkossa. Nettipalvelujen eliittiin taas kuuluvat kirjaston www.helmet.fi, verovirasto ja ehkä myös Kela.

Miksi webbikoodareista ei tullut miljonäärejä?

Muistatko 90-luvun ennustuksen, jonka mukaan maailmasta puuttuu pian miljoonia webbiosaajia, koska kaikki yritykset perustavat kohta oman webbisaitin?

Minä ainakaan en ole kuullut kyseisestä työvoimapulasta sen jälkeen.

Kuvakaappaus: ilmoitus fiverr.com –sivustolla.

Nykyään yksinkertaisen webbisaitin tekemisen voi ostaa vitosella esimerkiksi fiverr.com –verkkopalvelusta (fiver = femma).

Vastaavilta saiteilta voi nykyään ostaa melkein mitä tahansa liike-elämän palveluita. Kaverini osti juuri fiverr.com:sta apuja webbisaittinsa ongelmaan. Ratkaisu tuli alle päivässä ja maksoi 5 taalaa. Työn tekijä oli luultavasti USA:ssa.

Miten tässä näin kävi?

90-luvun ennuste työvoimapulasta oli oikeassa siinä, että kaikilla vakavasti otettavilla – ja vähän takapajuisemmillakin – yrityksillä todella on nykyään verkkosivut. Ennuste jätti kuitenkin kokonaan huomioimatta, että maailma muuttuu.

Webbiteknologia on 90-luvun jälkeen kehittynyt harppauksittain. Muun muassa käytettävyys on mennyt eteenpäin valtavasti. Nykyään on tarjolla niin helppoja työkaluja, että minäkin osaisin pystyttää yksinkertaisen webbisaitin, ihan omin pikku kätösin.

No, on tietysti eri juttu rakentaa monipuoliset toiminnot sisältävä, tyylikäs saitti, joka on kaiken lisäksi käyttäjäystävällinen ja tuottaa rahaa omistajalleen. Se vaatii ammattilaisia.

Tapaus koodari ei kuitenkaan ole ensimmäinen eikä viimeinen kerta, kun maailmassa ennustetaan jollekin alalle työvoimapulaa tai muita epäkohtia.

Otetaan esimerkki.

Kun suuret ikäluokat ovat vanhuksia, tulee pula hoitohenkilökunnasta. Kuka pesee miljoonan vanhuksen takapuolet ja kääntää heitä sängyssä kyljeltä toiselle?

En ole lainkaan varma, tulevatko seniorimme hyvin hoidetuiksi tai säilyykö heidän elintasonsa riittävänä. Se on poliittinen valinta.

En kuitenkaan usko, että hoitajapula toteutuu. Todennäköisesti asia ratkeaa, kun teknologia kehittyy, eläkeikä nousee ja yhteiskunnassa tapahtuu muitakin muutoksia.

Esimerkiksi ETLA ennusti viime vuonna Hesarin mukaan, että tietotekniikan kehitys vie noin kolmanneksen Suomessa tällä hetkellä olevista työpaikoista parinkymmenen vuoden sisällä.

Veikkaan, että vapautuvat työntekijät siirtyvät todennäköisemmin hoiva-alalle kuin koodareiksi.

Tarinan opetus: Maailma muuttuu nykyään nopeasti. Ennusteesi menee varmasti metsään, jos oletat olosuhteiden pysyvän muuttumattomina.

Eka kerta – vaateostoksilla netissä

Mies vaateostoksilla – ja vieläpä netissä. Onko netissä edes olemassa miesten vaatemarkkinaa?

Toisaalta, mikä olisi miehelle kätevämpää kuin vuoden tai parin välein ostaa uudet pukupaidat netistä, tutulta merkiltä jonka tietää sopivaksi omalle kropalle? Ajatus kuulostaa oikeastaan insinöörimäisen järkevältä.

Sitä se onkin, kunhan omalla vaatemerkillä on kunnon nettikauppa. Olen vuosikausia ostanut suurimman osan paidoistani Boggi-nimiseltä brändiltä aina Italiassa käydessäni, mutta heidän nettikauppansa on niin surkea, että suosikkibrändi vaihtui kun vaatekaappi piti päivittää kesäloman jälkeen. Nyt suosikki on ruotsalainen Eton ja kerron syyn alla.

Helsinkiläinen pukukauppias käski sovittaa Etonin paitaa, vaikka Italia-fanina olen aina pitänyt niitä jotenkin keskinkertaisina. Eton näytti yllättäen hyvältä päällä ja ostin yhden paidan. Koska pukukaupan paitavalikoima oli suppea, päätin tsekata onko Etonilla verkkokauppaa.

Onhan niillä, hinnat olivat samat kuin kivijalassa ja toimitus sekä mahdollinen palautus olivat ilmaisia. Paidoista oli saitilla kattavat infot sekä tekstinä että kuvina, ja 3-5 päivän toimitusaika oli kohtuullinen. Ennen kaikkea saitti oli helppokäyttöinen ja tyylikkäästi toteutettu. Päätin siis kokeilla tilaamalla vaaleansinisen peruspaidan, joka sopii melkein kaikkiin työelämän tilanteisiin.

Paketin uloin kuori.

Amazonin mutkattomiin kirjapaketteihin tottuneena paketin saapuminen oli varsinainen yllätys. 129 euron paita ei ole ihan halpa, muttei myöskään markkinoiden kalleinta hintaluokkaa. Se on kuitenkin riittävän kallis, että olen valmis uskomaan, että hinta tarkoittaa hyvää laatua.

Paketin sisällön tehtävä oli selvästi kommunikoida brändiä, laatua ja luotettavuutta sekä luoda lisämyyntiä. Toteutus oli erinomainen.

Ensinnäkin tuote oli paketoitu edustavaan laatikkoon.

Tyylikäs laatikko.

Mukana oli tyylikkäässä kirjekuoressa viesti, joka sisälsi kaksi asiaa: ”Tiesitkö että vain 3% maailman puuvillasta täyttää laatukriteerimme” ja ”Nettikauppamme valikoima päivittyy jatkuvasti, joten siellä kannattaa käydä säännöllisesti”. Hmm, ehkä käynkin tsekkaamassa saitin uudestaan lähiaikoina enkä vasta vuoden päästä…

Brändäys- ja lisämyyntiviesti asiakkaalle.

Paketissa oli myös näytteitä eri paitojen kankaista kuvauksineen, jälleen tyylikkäästi toteutettuna. Mielenkiintoista, niillä on siis tällaisiakin paitoja…

“Asiakkaat, jotka valitsivat ostamasi tuotteen, ovat pitäneet myös näistä tuotteista…”

Ruotsalaiseen tapaan tuotteen palautus oli tehty helpoksi, mikä lisää luottamusta. Paketissa oli valmiiksi tulostettu tarra palautuspakettiin liimattavaksi ja kaikilla tarpeellisilla tiedoilla varustettuna.

Palautustarra.

Koska paita oli sopiva ja täytti odotukset, ei sitä tarvinnut palauttaa.

Mitä Eton saavutti sillä, että heillä on Helsingissä pari hyvää jälleenmyyjää sekä hyvä nettikauppa? Sen, että tästä eteenpäin tuon heille luultavasti noin 300 euroa liikevaihtoa vuodessa ilman sen kummempaa markkinointia. Varmaan vähintään seuraavat 5 vuotta, ehkä kauemmin.

Tässä tapauksessa kivijalka- ja nettikauppa siis tukevat toisiaan erinomaisesti.

Paitojen valmistus ja myynti ei ole rakettitiedettä. Mitä Eton on tehnyt markkinoinnin, jakelukanavien tai tuotteiden suhteen mitä mikä tahansa brändi Suomessa tai muualla ei pystyisi tekemään? Ei mitään.

Siis töihin siitä kotimaiset brändit!

Toka kerta – ruokaostoksilla netissä

Teksti ekasta kerrasta ruokaostoksilla netissä herätti niin paljon huomiota, että tässä tulee vielä toinen kerta. Yleisö pyysi kokemuksia Kauppahalli24.fi:stä. Samalla tehtiin hintavertailu Kauppahalli24:n ja markkinajohtajan eli Alepan verkkokaupan välillä.

Itellan tekemän tutkimuksen mukaan 60% suomalaisista verkko-ostajista ostaisi netistä myös ruokaa, jos se olisi mahdollista. Juuri näin, nimittäin melkein puolet edellä mainituista ihmisistä ei tiedä, että netistä saa ruokaa. Kyllä saa, ja se toimii. Tänä vuonna nähtäneen ruuan nettikaupan läpimurto Suomessa.

Siis ostoksille!

Ostoskassin sisältö tällä kertaa.

Ostoskassin sisältö.

Ruuan tilaaminen Kauppahalli24:stä oli suomalaiseksi verkkokaupaksi yllättävän sujuvaa. Herääkin kysymys, miten noin pieni narikka pystyy sujuvasti pyörittämään verkkokauppaa samalla, kun suuri osa suomalaisista verkkokaupoista olisi parempi sulkea kokonaan, kunnes karseimmat puutteet on korjattu. Onnittelut Kauppahallin väelle! Kauppahalli ei yllä käytettävyydessä Alepan tasolle, mutta toimii riittävän hyvin.

Ostimme kaupasta ruokaa omaan tarpeeseen, joten hintavertailu ei missään tapauksessa kuvaa keskimääräistä ostoskoria. Jokainen käyköön itse ostoksilla ja tehköön oman vertailun 🙂

Ostoskori valikoitui ostopäivän tarpeiden mukaan ja sisälsi tarkoituksella kaikki hedelmät ja muut tuoretuotteet, mitä olisimme ostaneet jos olisimme käyneet kivijalassa.

Ostaminen aloitettiin tälläkin kerralla ns. lohitestillä, eli haettiin mahdollisimman tuoretta kalaa.

Kalapuolella Kauppahalli24 on tähänastisella kokemuksella Suomen ylivoimaisesti paras nettikauppa. Se on ainoa vastaan tullut kauppa, josta saa lohifileen ”kalatiskiltä” eli muutenkin kuin muoviin pakattuna. Toki Kannelmäen Prismasta saa myös kalatiskin kalaa, mutta emme asu Kannelmäen seudulla…

Kala oli tuoretta, hinta ei sentään ollut yhtä halpa kuin kuvan tarrassa.

Nimi ”Erikssonin Kalatukku” kalan kääreessä antaa vaikutelman, että kala on tuoreempaa kuin marketin tiskillä. Pyyntipäivää ei tosin kerrottu.

Tilaus

Tilauksen teko sujui ensikertalaiselta riittävän vaivattomasti.

Ostokset pystyy maksamaan luottokortilla, mikä on hyvä. Itse asiassa se onkin ainoa maksutapa, mikä saattaa häiritä joitakin asiakkaita.

Jakeluikkunat ovat kahden tunnin mittaisia, mikä lienee parasta mitä Suomessa on tarjolla tällä hetkellä. Tilaus tehtiin sunnuntaina ja olisimme halunneet ruuat maanantaina. Kauppahalli24 kuitenkin toimittaa ruokaa vain tiistaista perjantaihin. Toivottavasti tähän tulee parannus, kun bisnes kasvaa.

Kauppahalli24:n jakeluhinnat ovat 8-9 euron tienoilla kotiosoitteesta riippuen.

Kaupassa pisti silmään tavallista markettia korkeampi laatu, mm. Reinin Lihan tuotteet. Hienoa, ettei tarvitse matkustaa erikseen kauppahalliin, jos haluaa tavallista parempia raaka-aineita.

Kauppahalli24:stä saa myös liha- ja kalatiskin tuotteita.

Valikoiman puolesta Kauppahalli24 pärjäsi kohtalaisen hyvin, vaikkei ihan kaikkea haluamaamme kaupasta löytynytkään. Ostoslistalla olleita lihatiskin kinkkuviipaleita ei Kauppahallista saa, joten kinkku piti ostaa muoviin pakattuna. Margariinivalikoimasta ei löytynyt meidän merkkiämme. Muilta osin kaikki halutut tuotteet löytyivät, yllättäen jopa ilmastointiteippiä.

Viime kerralla testatussa Alepassa ei myöskään ollut ihan kaikkia tuotteita, vaikka Alepan valikoima lienee yhä Kauppahallia suurempi. Kummankin kaupan pitää kuitenkin laajentaa valikoimia, koska tällä hetkellä joutuu ostamaan osittain ei-oota.

Hakutoiminto tuo tuloksiin turhaa sälää, esim. hakusana ”keitto” antaa ilman lajittelua kaikki tuotteet missä kyseinen sana esiintyy, kuten keittokinkku ja keittojuurekset. Halutun tuotteen löytäminen hakutulosten sekamelskasta on työlästä.

Kauppahallin sivuston hakutoiminto, joka on verkkokaupassa kriittinen toiminnallisuus, ei ihan vastannut odotuksia. Hakusana ”tuoremehu” antoi vain yhden osuman, vaikka kaupassa on paljon enemmän tuoremehuja tarjolla. Toiset hakusanat taas toivat tuloksiin turhaa sälää, mikä vaikeuttaa halutun tuotteen löytämistä.  Alepan verkkokaupassa haku on toteutettu havainnollisemmin ja siksi tuotteet löytää sieltä nopeammin.

Luvattu ilmainen kotiinkuljetus oli jäädä saamatta, kun alennuskoodille tarkoitettu paikka oli vähän piilossa. Hätiin tuli jälkikäteen kaupan asiakaspalvelu, joka vastasi sähköpostiin alle tunnissa ja kertoi, että epäselvyys on havaittu ja korjataan.  Samoin hyvittivät kotiinkuljetuksen hinnan. Minkä muun firman asiakaspalvelun olet nähnyt reagoivan sähköpostiin alle tunnissa? Ja vieläpä sunnuntai-iltana. Hieno poikkeus!

Muutama muukin käytettävyyshaaste tuli vastaan, mutta ne eivät estäneet ostamista.

Tavaran toimitus

Toimitus tuli ajallaan, ja kylmäketjusta ollaan tarkkoja. Ruokakassit oli pakattu kylmälaukkuun, ja ne tuotiin kylmäautolla. Samoin kuin Alepassa, palvelun ystävällisyys oli positiivinen yllätys.

Ostosten laatu

Salaatit olivat tuoreita ja rapeita.

Salaatit olivat tuoreita ja rapeita.

Yleisin syy olla käyttämättä nettikauppaa lienee pelko siitä, että toimitus sisältää kirjaimellisesti mätiä omenia. No eipä sisältänyt. Ei Kauppahalli24:ssä eikä Alepassa. Tilasimme tahallaan erilaisia hedelmiä ja muuta missä homma voi mennä pieleen, mutta taas saimme juuri sopivan kypsiä hedelmiä, joissa ei kuitenkaan ollut lommoja tai vastaavaa. Itse kaupassa valitsemalla emme olisi löytäneet parempia. Myöskään viimeisissä myyntipäivissä ei ollut pihistelty. Siis laadusta jälleen täysi kymppi.

Hedelmät olivat kypsiä ja virheettömiä.

Hedelmät olivat kypsiä ja virheettömiä.

Hintavertailu Kauppahalli24 ja Alepa

Taulukosta näkyy viikko sitten tehty hintavertailu kahden nettikaupan välillä. Muutamassa kohdassa samaa tuotetta ei löytynyt molemmista kaupoista, silloin vertailuun valittiin mahdollisimman lähellä oleva vastaava tuote.

Kokonaishinnan ero ei ollut ratkaiseva.

Kokonaishinnan ero ei ollut ratkaiseva, jos oli valmis maksamaan kalatiskin lohesta enemmän kuin vakuumilohesta.

Tämä kauppareissu olisi maksanut suunnilleen saman verran molemmissa kaupoissa, jos lohta ei lasketa mukaan. Itse asiassa Kauppahalli olisi tällöin ollut noin euron halvempi, mutta ero voidaan laskea virhemarginaalin piikkiin koska muutkaan tuotteet eivät olleet täysin vertailukelpoisia.

Yksittäisissä tuotteissa Alepa oli välillä halvempi, välillä taas kalliimpi. Kauppahalli24:ssä myyty Erikssonin Kalatukun kalatiskin paperiin pakattu lohi oli selvästi kalliimpaa kuin Alepan vakuumiin pakattu lohi. Oletan Erikssonin kalan olevan tuoreempaa, joten hintaero tuntui perustellulta.

Hinnan perusteella olisi siis voitu valita kumpi kauppa tahansa.

Summa summarum, meidän ruokaostoista suuri osa – ehkä jopa suurin osa – tehdään tästä lähtien netissä. Se säästää aikaa ja vaivaa, eikä lisää kustannuksia merkittävästi.

Eka kerta – ruokaostoksilla netissä

Hesari kirjoitti viikko sitten pääkirjoitussivullaan miten helppoa on ostaa ruokaa netistä.

Se oli todennäköisesti paras mainos ruuan verkkokaupalle tähän mennessä. Ironisesti samaan aikaan Hesari on täynnä ruokakaupan kivijalkamainontaa, joka äkkiä tuntuu olevan menneestä maailmasta.

Toissapäivänä Citymarketin käytäviä kolutessa lamppu syttyi: “Mitäs h..vettiä mä täällä teen!” Citymarket on hyvä kauppa, mutta arjen ruokaostoksia ei voi sanoa elämykseksi. Ajalle löytyy aina parempaakin käyttöä.

Kaupan valinta

Siis nettiin ruokaostoksille. Kauppa valittiin ns. lohitestillä, joka on epätieteellinen mutta suuntaa-antava. Jos nettikauppa myisi tuoretta lohifilettä, saisi sieltä varmaan kaiken muunkin tarvittavan. Testiin valittiin ensiksi mieleen tulleet verkkokaupat prisma.fi, alepa.fi, citymarket.fi sekä ruoka.net.

Ensin käytiin Prismassa. Kalatiskillä oli erinomainen valikoima ja lohi löytyi helposti. Tuotetiedoista ei tosin nähnyt kalan alkuperää, ei maata eikä sitä tuleeko kala luonnosta vai onko se kasvatettu. Tämä tieto puuttui tosin kaikista muistakin kaupoista paitsi Citymarketista.

Prisma.fi:n kalatiskistä löytyi ylivoimaiset 111 tuotetta, mutta ne toimitetaan kotiin vain Helsingin Kannelmäen seudulla asuville.

Prismalla on kotiinkuljetus vain Kannelmäen lähistölle, joten ikävä kyllä se meidän kohdallamme ei toimi. Muuten Prisma olisi voittanut testin 6-0.

Seuraavaksi mentiin Alepaan. Koska siirryimme Prisman hehtaarihallista korttelikauppaan, valikoima odotetusti supistui. Vaihtoehtoja oli kaksi: lohifilettä kilon erissä tai kirjolohifilettä 300g paketissa. Tuotekuvat puuttuivat mutta se hidasti ostamista vain vähän.

Alepa.fi:ssä lohifileen sai kahtena versiona, lohta kilon erissä tai kirjolohta pienempänä fileenä.

Kolmantena käytiin Citymarketissa, josta ei tällä kertaa löytynyt lohifilettä ollenkaan. Suikaleena olisi saanut.

Citymarket.fi:ssä lohifilettä ei ollut tällä kertaa tarjolla.

Viimeinen kohde oli Ruoka.net. Siellä tuorekalaa ei valitettavasti ollut saatavilla. Savulohta toki löytyi.

Ruoka.net:ssäkään ei ollut tällä kertaa lohifileitä.

Lohitesti osoittautui toimivaksi tavaksi valita ostospaikka. Alepa oli ainoa, joka läpäisi testin, joten Visa vinkui sinnepäin.

Ostoprosessi

Rekisteröityminen Alepaan oli helppoa ja tuotteet löytyivät kiitettävän nopeasti hakutoiminnon avulla. Lohitestissä ilmi tulleet pienet puutteet tuotetiedoissa jatkuivat kun piti ostaa vadelmia. Tieto alkuperämaasta puuttui, joten marjat jäivät ostamatta. Ulkomaisista marjoista kun voi  sairastua, jos niitä syö kypsentämättä.

Tilaukset tuodaan kotiin 2-3 tunnin aikaikkunoissa, joten tilatessa on tiedettävä että joku on kotona kyseisenä aikana. Joillekin tämä on showstopper, mutta tällä kertaa ei haitannut. Verkkokaupan yleistyessä päästään varmaan tunnin mittaisiin jakeluikkunoihin kuten ulkomailla, esim. Briteissä suosittu ocado.com.

Miellyttävää oli myös se, että luottokortilla maksaminen onnistui ilman verkkopankkitunnuksia ja se, ettei pitänyt hyväksyä 50-sivuista pränttiä kaupan käyttöehdoista.

Ennen toimitusta kaupasta tuli sarja asiallisia emailejä ja tekstareita, jotka kertoivat tilauksen etenemisestä. Hymyilevä jakeluauton kuljettaja toi ostokset kotiovelle.

Sähköposti tuotteiden keräilyn tuloksesta.

Ostosten laatu

Entä tavaran laatu? Kaikissa tuotteissa viimeinen myyntipäivä oli turvallisen matkan päässä. Banaani ja avokadot olivat kypsiä ja pehmeitä kuten oli tarkoituskin. Tomaatit olivat kypsiä eikä yksikään ollut lommolla. Kympin suoritus!

Kaikki ostokset olivat ykköslaatua.

Kuljetus maksoi 6,90 euroa, mikä ei ole paha hinta säästetystä ajasta. Tuotteiden hinnat olivat samat kuin Alepan kivijalassa.

Yhteenveto

Yhteenvetona voisi sanoa, että homma toimi erinomaisesti, ainoa isompi puute on valikoima.

Vähän yllätti, että Alepassa oli parempi valikoima kuin Citymarketissa. Hupsista. Tämä korjaantunee ennen pitkää, koska Cittari ei halunne hankkia ei oo –mainetta.

Toinen yllätys oli, että Prismalla näyttäisi olevan killer-konsepti valmiina, mutta jo yli vuoden jatkunut pilotti on yhä rajattu 3 kilometrin säteelle Kannelmäen Prismasta.

Jos kyseessä on S-ryhmän sisäinen kanavakonflikti, se kannattaisi ratkaista ennen kuin kilpailijat hyppivät nenille. Huhun mukaan koko Kannelmäen seudun 100 000 ihmisen markkina-alue pystytään hoitamaan yhden jakeluauton voimin. Tällä voidaan toki perustella että pilotti ei ole onnistunut luomaan merkittävää kysyntää. Jos Hesarissa nyt oleva ruokakaupan mainonta ohjattaisiin edes viikoksi verkkokauppaan, Kannelmäessä tulisi varmaan tarve toiselle jakeluautolle.

Siis nyt-heti-kaikki-ostoksille! Suosittelen.