Viime viikonlopun ensiapukurssille mennessäni en uskonut, että oppisin kunnolla elvyttämään elotonta potilasta. Olin väärässä. 

Kahteen täyteen päivään mahtui niin paljon harjoituksia, että jokainen halukas oppi elvyttämään sekä defibrillaattorin kanssa että ilman. Nykyään muuten peruselvytys on 30 painallusta ja 2 (yllättävän pientä) puhallusta.

Lisäksi ehdimme rauhassa käydä läpi aikamoisen listan tyypillisimpiä vammoja ja sairauskohtauksia ja niiden ensiapua. 

Teoriaosuudet olivat harvinaisen vuorovaikutteisia ja siksi hyvin opettavaisia. 

Luentoja kuunnellessani buustasin omaa oppimiskäyrääni sitomalla itselleni painesiteitä kaikkiin raajoihin sekä pääkoppaan. Rutiinin kehittäminen auttaa tässäkin – vertaa kuvaa ekasta ja kolmannesta yrityksestä 😃😃😃

Tämä oli heittämällä paras ja kattavin ensiapukurssi, jonka olen käynyt, ja suosittelen lämpimästi vastaavaa jokaiselle. 

Kurssin järjesti Helsingin väestönsuojeluyhdistys, nokkamiehenä Jukka Lehtiranta, ja kouluttajana erinomainen Francisca Mannström.

Ensi kuussa jatkamme ulkotiloissa tapahtuvalla simuloidulla harjoituksella. Pihalta ja luonnosta löytyy muun muassa tekoverellä maskeerattuja uhreja, jotka pääsevät auttajien hellään huomaan.

Ensiapu on kansalaistaito, jonka osaamisella voi auttaa itseään, läheisiään ja muita lähimmäisiään. 

Kuten kaikki muutkin taidot, ensiapua pitää harjoitella säännöllisesti, jos haluaa oikeasti osata. 

Oletko itse käynyt kurssilla?

P.S. Miten tämä kaikki liittyy esiintymistaitoon? Ei kai mitenkään. Tosin kouluttajamme kertoi tuntemastaan henkilöstä, joka tykkää osallistua realistisia hätätilanteita simuloiviin ensiapuharjoituksiin. Koska hän on luonteeltaan ujo, hän valitsee aina tajuttoman potilaan roolin.