Tag Archives: Putin

Miten yritys voi toimia vastuullisesti ja torjua vihapuhetta?

Vainon kohde tarvitsee aina tukea.

Muutama vuosi sitten tekstiileistään tunnettu Finlayson joutui vihapuheen kohteeksi. Silloinen toimitusjohtaja Jukka Kurttila sai tappouhkauksia ja yrityksen pääkonttorin ovea alettiin pitää lukittuna, koska yritys erottautui tasa-arvon edistäjänä.

Vihapuhe kiinnostaa minua siksi, että valmennan puhujia. Kun kerran työkseni autan ihmisiä saamaan äänensä kuuluviin, on luontevaa auttaa myös niitä, joiden ääni yritetään vaientaa.

Vastuullinen organisaatio joutuu helposti vihapuheen kohteeksi

Se, joka erottautuu toimimalla vastuullisesti, joutuu muita helpommin vihapuheen kohteeksi. Jos edistät ihmisoikeuksia, toimit ilmastonmuutosta vastaan tai vastustat autoritaarisia hallintoja, joudut todennäköisemmin vihapuheen, maalittamisen tai vainoamisen kohteeksi.

Myös vastuullisuuden puute voi johtaa kohteeksi joutumiseen. Esimerkkinä tästä on vaikka psykoterapiakeskus Vastaamo, joka laiminlöi asiakastietojensa tietoturvan. Sekä yritykselle, sen johdolle, että ennen kaikkea sen asiakkaille kävi huonosti.

Pitäisikö yllä olevista esimerkeistä tehdä johtopäätös, että ei kannata erottautua, sen paremmin hyvässä kuin pahassakaan? Että ”keskitytään me nyt vain bisnekseen”. Se voi tuntua helpolta tieltä, mutta entäs kun asiakkaat ja muut sidosryhmät vaativat yritystä noudattamaan omia arvojaan?

Ukraina vauhditti yritysaktivismia

Sota Ukrainassa sai suomalaisista yrityksistä kuoriutumaan arvopohjaisia diktatuurin hyökkäyksen vastustajia ja ihmisoikeuksien puolustajia. Vastaavaa yritysaktivismia ei ole nähty Suomessa ehkä koskaan.

Toki päätöksentekoa Ukrainaan liittyvästä aktivismista helpotti se, että siitä pois jättäytymisellä yritys olisi erottautunut vielä enemmän kuin osallistumalla. Eikä tämä aktivismi ole merkittävässä määrin herättänyt vainoajia, ei kotimaisia eikä ulkomaisia.

Kuitenkaan Ukraina-aktivismia ei ole syytä vähätellä. Monet yritykset kärsivät vapaaehtoisesti mittavat taloudelliset tappiot Putinin vastustamisesta. Eikä vastaava Venäjä-boikotti olisi tullut kuuloonkaan suomettumisen kulta-aikana.

Laki velvoittaa sekä varautumaan että toimimaan, kun alkaa tapahtua

Vihapuhetta tai maalittamisen tai vainoamisen kohteeksi joutumista ei voi estää, mutta siihen voi varautua.

Itse asiassa laki määrää tekemään niin.

Työturvallisuuslaki velvoittaa työnantajan varautumaan työntekijän terveyttä uhkaaviin tilanteisiin, samoin kuin reagoimaan, kun tilanne tulee päälle. Monet organisaatiot ovat jo heränneet tähän, mutta käytännön toimenpiteissä riittää parantamista.

Mitä organisaatio voi tehdä vihapuheen torjumiseksi?

Yleensä organisaatiot eivät ole varautuneet siihen, että työntekijä voi joutua järjestelmällisen vihapuheen kohteeksi. Usein hyökkäyksen alkaessa työntekijä jää yksin tai korkeintaan hänet ohjataan työterveydenhuollon puheille. Todellisuudessa vainottu työntekijä tarvitsee kokonaisvaltaisempaa tukea. Sen järjestäminen ei ole rakettitiedettä, mutta vaatii toki ennakointia, suunnittelua ja koordinointia.

Itse kutsun tällaista monialaista tukea vihapuheen kohteen turvaverkoksi.

Vihapuheen kohteen turvaverkko

Turvaverkko kattaa tarvittavin osin kohteelle järjestettävän henkilöturvan, henkisen tuen, juridisen, taloudellisen ja viestintätuen sekä kyberturvallisuuden.

Toimenpiteiden laatu ja määrä riippuu tilanteen vakavuudesta. Siksi ensimmäinen tehtävä viesti- ja nettiraivon alkaessa on uhka-arvion teko.

Henkistä tukea vainon kohde tarvitsee aina. Työyhteisössä sitä on lupa odottaa sekä työkavereilta, esihenkilöltä että organisaation johdolta.

Käytännössä organisaation tuki ja avun saaminen ei aina ole itsestään selvää, joko siksi ettei osata auttaa tai siksi, ettei ole koskaan tullut mieleen, että asia voisi koskea juuri meidän työpaikkaamme.

Joskus taas ei uskalleta auttaa, koska kohteeksi joutunutta julkisesti puolustava pelkää joutuvansa itse maalitauluksi.

Joskus taas karsastetaan kohteen tukemisesta koituvia lyhyen aikavälin kustannuksia. Silloin jää ymmärtämättä, että kyseessä ei ole vain lakipykälien noudattaminen, vaan investointi oman organisaation menestykseen sekä lyhyellä että pitkällä aikavälillä.

Kummassa työpaikassa sinä haluaisit työskennellä? Siinä, jossa vihapuheen kohde jää yksin vai siinä, jossa hän saa tarvitsemansa tuen?

Mitä sinä voit tehdä vihapuheen torjumiseksi?

Helpoin tapa vaikuttaa on se, että itse vähintään yrittää puhua kauniisti, silloinkin kun se on vaikeaa. Aina ei voi onnistua, mutta jos edes yrittäisi.

Toinen tapa vaikuttaa on rientää loanheiton kohteeksi joutuneen tueksi, oli hän joku itselle läheinen, ystävä, työkaveri tai jopa henkilö, jota ei tunne henkilökohtaisesti.

Kaikki eivät uskalla mennä omalla nimellään Twitteriin tukemaan maalittamisen kohteeksi joutuneita, mutta joillakin on pokkaa siihenkin. Sen sijaan jokainen meistä kykenee auttamaan toista vähintään silloin, kun sen voi tehdä yksityisesti.

Kolmas tapa on miettiä, miten asiat on järjestetty omalla työpaikalla. Onko joku joutunut vihapuheen, maalittamisen tai vainoamisen kohteeksi? Saiko hän asianmukaista tukea? Autoitko häntä itse? Voisiko joku teillä joutua maalitauluksi tulevaisuudessa?

Mitä esihenkilö ja organisaation johto voivat tehdä?

Jos olet esimiesasemassa tai organisaation johdossa, oletko käyttänyt valtaasi ja varmistanut, että organisaatiosi on varautunut ja valmis toimimaan, kun työntekijä joutuu työtehtäviensä takia myrskyn silmään?

P.S. Miksi puhun vihapuheesta?

Jouduin 1990-luvulla näkemään ensimmäisen kerran lähietäisyydeltä yhteiskunnan, jossa populistinen liike käytti vihaa, valheita ja väkivaltaa päästäkseen valtaan ja heikentääkseen demokraattista yhteiskuntaa. Vasemmistopopulisti Hugo Chávez valittiin vuonna 1999 presidentiksi Venezuelassa, jossa olen asunut vaihto-oppilaana ja sittemmin matkustellut.

Kun Donald Trump valittiin Yhdysvaltain presidentiksi, venezuelalaiset ystäväni sanoivat, että he ovat nähneet tämän kaiken jo omassa maassaan.

Perehdyttyäni vihapuheeseen ja sitä lähellä oleviin ilmiöihin jo pitemmän aikaa olen puhunut asiantuntijana ja workshopannut aiheesta muun muassa Poliisihallituksessa ja Lakimiesliitossa. Viimeksi kesäkuun alussa puhuin Helsingin Ekonomien tilaisuudessa.

Mielestäni emme elä ”totuuden jälkeistä aikaa”. Autoritaaristen johtajien, tai sellaisiksi haluavien, kieli ei ole ”totuuden jälkeistä kieltä”, se on diktatuurin kieltä.

Olimme vain välillä unohtaneet, miltä se kuulostaa.

Russofobiasta fennofobiaan – uskaltavatko suomalaiset vihdoin avata suunsa?

Hesarin toimitus muutti tämänaamuisen mielipidekirjoitukseni otsikon mielestäni vähän valjummaksi. Oma ehdotukseni oli ”Hyvästi russofobia!”

Pointtina on, että turha Venäjän pelko on katoamassa Suomesta ja ihmiset uskaltavat vihdoin avata suunsa. Itänaapurin hallinnon propaganda, mukaan lukien syytökset “russofobiasta”, tehoaa aiempaa huonommin.

Samaan aikaan Venäjällä Putinin hallinto näyttää joutuneen fennofobian valtaan. Suomi on muka uhka Venäjälle.

Russoafobia vaihtui fennofobiaan. Photo credit: A.Savin, WikiCommons

Neuvostoliiton hajoaminen 30 vuotta sitten oli raikas tuulahdus suomalaisessa keskusteluilmapiirissä.

Kuitenkin vasta Putinin sota Ukrainassa ja Suomen Nato-jäsenyys tuntuvat murtaneen tabun siitä, että vain rajallisella määrällä poliittista johtoa ja asiantuntijoita olisi oikeus puhua ulkopolitiikasta ja toistaa virallista totuutta.

Sellaista virallista totuutta, jonka yksi tunnusmerkki oli, että sitä ei tarvinnut argumentoida eikä perustella mitenkään. ”Koska on viisautta jättää tietyt asiat sanomatta.”

Tällainen linja tukahdutti keskustelua tehokkaasti.

Ulkopoliittisen keskustelun kammioissa on nyt alkanut kevätsiivous. Verhot on vedetty syrjään ja hämähäkinseittejä putsataan nurkista.

Veikkaan, että pian näemme suomalaisen keskustelu- ja debattikulttuurin tasossa hurjan laadullisen hypyn.

Kyse ei ole koskaan ollut lahjakkuuden puutteesta, vaan ilmapiiristä, joka ei kannusta.

Suomalaiset oppivat vihdoin puhumaan.

Putinin ”voitonpäivän” puhe

Putinin puhe oli surkea, mutta tärkeä. Siksi muutama huomio tuoreeltaan, satoja puheita nähneenä ja arvioineena:

1. Oliko Putin tänään sairaan näköinen?

Ei. Verrattuna hänen pariin viimeisimpään julkiseen esiintymiseensä, kehon liikkeet – tai niiden puute – olivat hallittuja. Hän ei tarrannut epätoivoisen oloisesti kiinni mihinkään, ei pureskellut huuliaan kuten pääsiäiskirkossa.

Putin ei näyttänyt kärsivältä, vaikka hänestä myös näki, ettei hän nauttinut tilanteesta. Vallankaappaushuhut elävät yhä, mutta lievenevät vähän.

“Voitonpäivän” paraati vuonna 2010. Kuva: Kremlin.ru (Creative Commons 4.0 -lisenssi)

2. Putin puhui yllättävän avoimesti omista tappioista sodassa.

Putin ei kuitenkaan suostu vieläkään kutsumaan sotaa sodaksi. Ei siis julistanut sotaa Ukrainalle, mutta omista tappioista puhuminen saattaa tarkoittaa, että hän tunnustaa sotatilan olemassaolon lähiaikoina.

Tai sitten kyseessä oli tappioiden myöntäminen uskottavuuden säilyttämiseksi, koska kansa ympäri Venäjää on jo saanut niin paljon suru-uutisia sodan kuluessa.

3. Putin ei puheessaan sanonut mitään varsinaisesti uutta.

Puheen sisältö oli monessa mielessä laimea ja väsynyt. Ei laimea hänelle tyypillisessä jyrkyydessä, mutta mekanistinen, paperista luettu, paperin makuinen. Sisällössä ja esitystavassa ei ollut oikein mitään kuulijoita inspiroivaa.

Sisältönä vuorottelivat toisaalta Putinin kuukausia toistamat absurdit väitteet ja toisaalta Venäjän tämänhetkinen virallinen versio toisesta maailmansodasta.

4. Putinin sanoman huutava ristiriita

Juhlitaan natsismista saavutettua voittoa, mutta kuitenkin suunnilleen kaikki maailman ei-venäläiset ovat vielä 80 vuotta ”voiton” jälkeen natseja.

Tämä muistuttaa diktatuurimaiden sepitelmää vallankumouksesta, joka vain jatkuu ja jatkuu, koska kansan kurjuudesta pitää syyttää ”vastavallankumouksellisia”, jotka kaikista sortotoimenpiteistä huolimatta muka jatkuvasti uhkaavat vallankumousta.

5. Putin puhutteli yleisöä jatkuvasti tovereiksi, tavaritsh.

Onko tämä paluuta neuvostoaikaan vain symbolisesti ”voitonpäivänä” vai heijasteleeko yhteiskunnan muuttamista stalinistiseen suuntaan?

6. Lentokoneiden ylilento peruttiin kömpelön tekosyyn varjolla.

Sää oli muka huono, vaikka aurinko paistoi. Ukraina ei ole suinkaan ampunut alas koko Venäjän ilmavoimia, joten syy outoon tapahtumaan on jossain muualla.

Kannattaa tarkkailla, saako Venäjän ilmavoimien komentaja kenkää lähipäivinä.

7. Putinin vieressä puheen aikana ei näyttänyt seisovan yhtään ulkomaista vierasta.

Ei Kiinan, Intian tai Brasilian presidenttejä. Ei edes Schröderiä, Le Peniä tai Salvinia ollut kuskattu paikalle.

8. Putin väitti että länsi suunnitteli tai suunnittelee ydinaseiden käyttöä Venäjää vastaan.

Kun Putin syyttää vastapuolta jostain, se tyypillisesti tarkoittaa sitä, että hän itse tekee sitä, mistä syyttää muita. Tässä tapauksessa tarkoittaa, että Putin harkitsee vakavasti ydinaseen käyttöä.

Tämä puhe ei jää historiaan. Sen sijaan taistelukentän tapahtumat Ukrainassa jäävät.

Churchill with an iPhone

Zelenskyi on viestinnän ammattilainen. Photo credit: Flickr/President of Ukraine

Tässä on mainio kolumni Zelenskyin viestinnästä https://www.theguardian.com/commentisfree/2022/mar/25/churchill-iphone-volodymyr-zelenskiy-ukraine-west.

Kannattaa lukea jo pelkästään mainion soundbiten takia: ”Churchill with an iPhone”.

On siellä muutakin:

  1. Zelenskyillä on esiintyjätaustansa lisäksi oma TV-tuotantoyhtiö, jonka ydintiimi toteuttaa nyt Zelenskyin sotaviestintää.
  2. Asetelma ja tarina on kuin Bond-leffasta: hyvän puolella oleva sankari vastaan arkkityyppinen pahis.
  3. Jos ei ole uskottavuutta, viestintä on epäonnistunut jo ennen kuin viesti on julkaistu. Zelenskyin viesti perustuu reaalimaailmaan, jossa pommit räjähtävät ja ihmisiä kuolee. Putinin viesti perustuu kuvitteelliseen todellisuuteen.
  4. Olen juuri lukemassa Ciceron vanhaa bestselleriä ”Puhujasta”. Siinäkin korostetaan, että puhujalle ei riitä puhetaidon tekniikan osaaminen, vaan myös faktojen pitää olla hallussa. Muuten puhe on pelkkää sanahelinää. Faktojen puuttumisen lisäksi pistää silmään, että Putin ei ole kovin hyvä edes esiintyjänä. Paljon vihaista murinaa.
  5. Yksi Zelenskyin tiimin oivalluksista on kuin megabändin maailmankiertue: virtuaalinen puheenpitokiertue eri maiden parlamenteissa. Veikkaan, että Zelenskyin kiertuetta tullaan käyttämään bisneskirjoissa esimerkkinä kasvuhakkeroinnista, tai mikä parin vuoden päästä onkaan sen hetken muotitermi. Zelenskyin kiertue on loistava esimerkki kohdennetusta viestinnästä, jossa yhdistyvät uskottavuus, fakta ja tunne. Joo, kyllä, nuo kolme ovat ne antiikin kreikkalaisten eetos, paatos ja logos. Kuulostaa tunkkaiselta, mutta toimii yhä.
  6. Innovatiivisuutta tarvitaan, koska Ukraina ei taistele vain Putinia vastaan. Se taistelee myös uutistoimitusten uutiskriteerejä vastaan eli miten estetään Putinin sodan päätyminen pikkuhiljaa lööpeistä lehden sisäsivujen pikku-uutiseksi.
  7. Zelenskyi käyttää samoja oppeja kuin Cicero ja Churchill. Vain teknologia eroaa. Yksi puhui Rooman forumilla, toinen radiossa, Zelenskyillä on iPhone.

Miten voit parantaa oman viestisi perille menoa Zelenskyin opeilla?