Kirjassaan Johtajuuden ristiriidat professori Alf Rehn kertoo aivan hulvattoman tarinan, joka antaa hyvän näkökulman myös sunnuntaisen Oscar-gaalan Will Smith -caseen:

Rehn oli kouluttamassa johtamistaitoja erään yrityksen ylimmälle johdolle.

Workshopissa hän esitteli läsnäolijoille oppimateriaalina erilaisia casejä: kertoi tilanteen ja kuinka tarinan johtaja oli toiminut.

Sitten hän pyysi osallistujia analysoimaan jokaisessa case-esimerkissä esiintyvän johtajan toimintaa.

Kaikki sanoivat, että jokaisessa tapauksessa johtaja oli toiminut käsittämättömän huonosti.

Sitten professori kertoi, että jokainen esimerkki oli heidän omasta yrityksestään, ja jokaisessa casessä ollut johtaja istui juuri nyt tässä huoneessa.

Seurasi hiljaisuus. Rehn ei kuitenkaan paljastanut, kuka johtaja oli kyseessä kussakin tapauksessa, ei pyrkinyt syyttämään. Tämä rauhoitti läsnäolijoiden mielet.

Sen jälkeen koulutuksessa keskusteltiin vähemmän siitä, mitä johtajan olisi pitänyt tehdä. Sen sijaan puhuttiin enemmän siitä, miksi johtaja oli toiminut niin kuin oli toiminut, juuri siinä läsnä olevassa hetkessä.

Tämä keskustelu osoittautui paljon hyödyllisemmäksi.

On helppoa arvioida jälkeenpäin, miten meidän olisi pitänyt toimia jossain hetkessä. Todellisuudessa mokailemme joka päivä, myös meistä pätevimmät. Sen kanssa kannattaa yrittää oppia elämään.

P.S. Suosittelen Rehnin kirjaa lämpimästi. Kirja kuvaa 16 hyvän johtajan ominaisuutta, ja sitten kertoo miksi myös näiden 16 ominaisuuden vastakohdat ovat hyvän johtajan ominaisuuksia! Kutkuttavaa, opettavaista ja viihdyttävää samalla kertaa.