Mitä näet kuvassa? Tämä joukko osallistui työpajaan, jossa harjoiteltiin esiintymisjännityksen hallintaa. Tavallista ujompaa porukkaa vai? Päinvastoin.
Ammattipuhujia ja puhetaidon harrastajia kymmenestä maasta, muun muassa yksi puheenpidon maailmanmestari.
Joukossa oli myös ei-kovin-ujoina tunnettuja latinoja – Espanjasta, Portugalista, Venezuelasta.
Me kaikki jännitämme esiintymisiä. Parhaat esiintyjät opiskelevat esiintymisjännityksen hallintaa. Tällä kertaa harjoittelimme positiivista visualisointia ja hengitystekniikoita.
Pidin aiheesta työpajan viikonloppuna Puolassa Rzeszówin yliopistolla, Toastmasters International – järjestön vuosittaisessa seitsemän maan aluekonferenssissa.
Nonnii. Ollaan taas Puolassa 🇵🇱. Kaupungissa, jonka nimeä on mahdoton lausua selvin päin (* 😀
Täällä on tänä viikonloppuna Toastmasters -puheenpitojärjestön vuosittainen konferenssi. Ohjelmassa on tietysti puheita, ja lisäksi puhekilpailuja ja työpajoja. Ja paljon pitkäaikaisia kavereita tavattavana. Puhutaan puheista ja elämästä. Opitaan jotain uutta.
Nyt mulla on mielessä kuitenkin jotain ihan muuta.
Matkalle lähtiessään monet ihmiset julkaisevat kuvan lentokentältä, kun ovat vasta lähdössä lennolle. Minusta paljon mielenkiintoisempaa on perille saapuminen.
Vai mitä sanot:
1
Junassa Krakovasta Rzeszówiin oli sellaiset kabiinit kuin Harry Potterin Tylypahka-junassa.
Paljon ei kanssamatkustajien kanssa tullut juteltua, kun vaikuttivat lähes yksinomaan puolankielisiltä. Sen verran rekisteröin, että kaikki aina tervehtivät, kun joku tulee kabiiniin tai lähtee. Suomessa ei olla vielä tällä sivistyksen tasolla.
Jokainen tuijotti kännykkää lähes koko kahden tunnin matkan ajan. Eivät jutelleet keskenään. Kotoista, mutta tylsää.
Kaikki säpsähtivät, kun soitin puhelun suomeen. En tiedä johtuiko suomen oudosta kielestä, jota täällä rajaseudulla ei kuule, vai onko täällä epäkohteliasta puhua puhelimeen junassa.
Toisin kuin Suomessa, puhelu tai nettiyhteys ei katkeillut junassa aina silloin tällöin.
2
Vasta junasta poistuessa huomasin, että seuraavassa kabiinissa olisi ollut paljon mielenkiintoisempaa seuraa: rynnäkkökivääriä jatkuvasti ampumavalmiina pitävä maastopukuinen sotilas.
Taistelija oli niin yltäpäältä naamioitunut, että näky oli suorastaan koominen. Tyypillä ei ollut mikään ICE-tyylin villin lännen pankkirosvohuivi nenän päällä, vaan balaklava peitti kasvojen ihon kauttaaltaan. Komeuden kruunasivat isot mustat aurinkolasit, joiden läpi raukka ilmeisesti ei nähnyt paljon mitään.
Siltä se ainakin näytti, kun kaveri perille saavuttua tallusteli asemalaiturilla kolmen poliisin seurassa. Jalassa sotilaalla oli lökäpöksyt ja vaatteet näyttivät muutenkin niin paksuilta, että tyypin olemuksesta tuli mieleen ennemminkin kuun pinnalla toikkaroiva Neil Armstrong kuin pelottava sotilas.
Teki mieli pyytää kaverilta selfietä, mutta itsesuojeluvaisto esti. Oletettavasti hänellä kuitenkin oli kovat piipussa enkä ole lainkaan varma, onko sotilaiden kuvaaminen Puolassa laillista. Kulttuuri on täällä astetta autoritäärisempi kuin koto-Suomessa.
3
Hotellille kävellessäni törmäsin puistossa muistomerkkiin, jonka reliefissä kaksi puna-armeijan sotilasta näytti lyövän kättä. Tämä lienee niitä Stalinin diktatuurin surullisia jälkiä.
Kysyin vieressä olleelta paikallisen näköiseltä naiselta miksi hän ottaa kuvia muistomerkistä aivan kuin olisi turisti. Hän selitti kohtalaisen hyvällä kouluranskalla, että muistomerkki puretaan lähiaikoina, ”emme täällä pidä Putinista”.
Kuten Irwin Goodman sanoi aikoinaan: Päivä saatiin alkamaan.
Terveisiä Rzsszwista!
(* Rzeszów. Rzeszów Główny = Rzeszówin päärautatieasema
Kirjoitin alla olevan arvion aika nopeasti 27. lokakuuta 2024 ja päätin nyt jakaa sen toivoen, että se auttaisi ihmisiä katsomaan Yhdysvalloista päivittäin tulevia, usein sirpaleisia, uutisia laajemmasta perspektiivistä.
Julkaisen tämän myös siksi, että mielestäni aikuisella kansalaisella on velvollisuus ottaa kantaa ympäröivän yhteiskunnan tapahtumiin silloin, kun ne vaikuttavat merkittävästi jokaisen elämään.
Ennen viime marraskuun presidentinvaaleja tein siis ajatusharjoituksen vaalituloksen mahdollisista seurauksista.
Harjoituksella oli kolme tavoitetta:
Muodostaa kuva mahdollisista kehityssuunnista, jotta odotettavissa oleva päivittäinen uutisvirta olisi helpompi asettaa isompaan kontekstiin.
Auttaa tunnistamaan mahdolliset poikkeamat omista ennakko-odotuksista, jolloin omaa isoa kuvaa olisi helppo rukata tarvittaessa.
Dramaattisetkin uutiset on helpompi ottaa vastaan, kun voi todeta niiden asettuvan jo ennalta pohdittuun skenaarioon.
Olen huomannut pohdinnasta olleen hyötyä: Yhdysvaltain ja maailman kannalta omasta mielestäni negatiivinen vaalitulos ja sen jälkeiset tapahtumat ovat aiheuttaneet vähemmän huolta tulevaisuudesta, koska tapahtumien ennakointi tuo kontrollin tunnetta silloinkin, kun tapahtumiin ei voi itse vaikuttaa.
Alla on luonnostelemani ennuste, jota en viime vuonna kehdannut julkaista, koska oletin sen olevan liian epäuskottava suurimmalle osalle lukijoista.
Olen editoinut tekstiä luettavuuden parantamiseksi, mutta varsinainen sisältö on ennallaan. Ainoastaan Puolan osalta jätin pois pari kommenttia, koska vaikka uskon niiden sisältöön, katson että ne herättäisivät liikaa huomiota tässä kokonaisuudessa.
Prosenttiluvut tekstissä tarkoittavat viime lokakuussa tekemääni arviota kunkin kehityskulun todennäköisyydestä tulevien vuosien aikana asteikolla 0-100%.
Ole hyvä, palataan ajassa vajaat kahdeksan kuukautta taaksepäin:
—
USA vaalit pohdintaa 27.10.2024
Mitä jos Harris voittaa vaalit?
Trump ja republikaanit panevat pystyyn isot maan sisäiset levottomuudet, yrittävät kumota vaalituloksen ja saada Trumpin presidentiksi epärehellisin keinoin. Ihmisiä kuolee ja haavoittuu ja yhteiskunnan toiminta kärsii. Todennäköisyys 100%
USA:ssa väkivalta yltyy sisällissodaksi. Mahdollista, mutta todennäköisyyttä on liian vaikea arvata.
Ulkovallat käyttävät hyväkseen Yhdysvaltain kaaosta. 100%. => Kannattaa katsoa mitä tekee ennen vaaleja ja vaalien jälkeen Venäjä, Kiina, Israel, Iran, Saudi-Arabia, Turkki, Venezuela jne, sekä autoritääriset puolueet ja hallinnot eri maissa. Kun katseet ovat Yhdysvalloissa, muualla maailmassa tehdään mediakatveessa isojakin konnankoukkuja.
Mitä jos Trump pääsee presidentiksi?
USA:n politiikka perustuu arvojen tai järjen (ja toki myös perinteisen voimapolitiikan) sijasta Trumpin oman edun tavoitteluun, republikaanien korruptioon ja strict father -perhemalliin*. Todennäköisyys 100%
Edellisestä seuraa:
Yhdysvaltain demokratiaa heikennetään merkittävästi. 100%
Yritys muuttaa Yhdysvallat jonkinasteiseksi autoritääriseksi valtioksi. 100%
Yritys muuttaa Yhdysvallat diktatuuriksi. Todennäköisyys riippuu diktatuurin määritelmästä. Jos mittakeppi on esimerkiksi Unkari, todennäköisyys 100%
Demokratian puolustajat protestoivat. 100%
Väkivaltaisia levottomuuksia Yhdysvalloissa. 100%
Poliittisia vankeja Yhdysvalloissa, tyyliin ”tuo henkilö on hallinnon vastustaja” Todennäköisyys riippuu poliittisen vangin määritelmästä, mutta sanotaan vaikka 80%
USA loittonee demokraattisesta maailmasta. Näin sekä Yhdysvallat että demokraattiset maat heikkenevät sotilaallisesti, taloudellisesti, poliittisesti, henkisesti 100%
USA ei enää ole esikuva, vaan huono esimerkki. 100%. Tästä seuraa, että Kiina ottaa nykyistä paljon isomman osan maailman johtajuudesta. 100%. Maailmanjärjestys muuttuu: poliittinen, taloudellinen, sotilaallinen, henkinen. 100%
USA ja Venäjä tekee Ukrainasta Venäjän satelliitin. 100%
Kiina hyökkää Taiwaniin, Filippiineille tai muualle ”takapihallaan”. Todennäköisyys riippuu Yhdysvaltain hallinnon ottamasta positiosta: diktatuuri tarvitsee sisäisen vihollisen lisäksi ulkoisen vihollisen, joka Yhdysvaltain republikaanien kohdalla on toistaiseksi ollut Kiina. Siksi veikkaus todennäköisyydestä 50%
Eurooppa joutuu altavastaajan asemaan Venäjää ja Kiinaa vastaan. 100%.
Maailma alkaa kiireesti varautua suursotaan. Pahiten myöhässä on Eurooppa. Tyypillisesti suursotiin lähdetään liian huonosti valmistautuneena, mutta tällä kertaa Eurooppa on oikeasti vaarassa menettää pelin heti kättelyssä. 100%
Nato heikkenee. 100%
Nato menettää olennaisilta osiltaan pelotearvonsa Euroopan puolustajana. Veikkaus 50%
Georgiasta tulee Venäjän satelliitti. 100%
Moldovasta tulee Venäjän satelliitti. Veikkaus 80%
Baltian maista tulee Venäjän satelliitteja. Veikkaus 80%
Suomesta tulee Venäjän satelliitti. Veikkaus 50%
Unkari jatkaa Venäjän satelliittina. 100%. Samoin Slovakia, Serbia.
Puolasta tulee Venäjän satelliitti. 50%
—
*Selvennys lukijalle: strict father -perhemalli tarkoittaa konservatiivista maailmankuvaa yhdysvaltalaisen kielitieteilijä George Lakoffin kehittämässä ajatusmallissa, joka selittää ihmisten maailmankuvien kahtiajakoa yhdysvaltalaisittain konservatiiveihin ja liberaaleihin. Malli selittää varsin tehokkaasti henkilön kannan melkein mihin tahansa poliittiseen kysymykseen pelkästään siltä pohjalta, mikä hänen käsityksensä on ideaalisesta perhemallista. Lakoffin mallin perusteella odotettavissa oleva politiikka on pitkälti samankaltaista kuin niin sanotussa Project 2025 -dokumentissa on kuvattu.
—
Mitä seuraavaksi? Kirjoitettu 13-14.6.2025
Viime kädessä asevoimat ratkaisevat säilyykö demokratia Yhdysvalloissa. Aivan kuten kaikissa muissakin maissa.
Tästä eteenpäin näkisin seuraavia mahdollisia skenaarioita Yhdysvalloille:
Hidas liukuminen pois demokratiasta. Kansan protestit eivät ole tehokkaita, koska kansa ei mobilisoidu riittävästi, sillä käynnissä oleva autoritäärinen vallanotto ei tapahdu yhtenä tiettynä ajanhetkenä vaan asteittain. Asevoimissa on demokratialle lojaaleja henkilöitä, jotka aktivoituvat demokratian säilyttämiseksi, mutta heidät puhdistetaan syrjään ennen kuin kapinaliike ehtii kasvaa.
Sama kuin edellinen, mutta hallinto kansalaisten vastareaktiota pelätessään tulee edenneeksi ”liian hitaasti” kohti demokratian lopettamista. Vaikka seuraavat vaalit ovat vähemmän oikeudenmukaiset kuin tähän asti, valta vaihtuu vaaleissa. Nykyhallinto yrittää estää vallanvaihdon, mutta kansalaisten protestit ja asevoimien kannanotto tai puuttuminen tilanteeseen antaa demokratialle sen ylimenokaudella tarvitseman tekohengityksen.
”Värivallankumous” tai ainakin sen yritys. Viranomaiset ja heitä tukevat aseelliset ryhmät käyttävät liiallista väkivaltaa kansan protesteja vastaan, mikä aktivoi ihmiset entistä suurempaan vastarintaan. Hallinto käyttää lisää väkivaltaa. Seurauksena asevoimien jäsenet joutuvat miettimään asettuvatko he hallinnon vai mielenosoittajien puolelle. Asevoimat ratkaisevat jo olemassa olevan sisäisen jakautumisensa joko nopeasti tai pitemmän prosessin kautta. Tilanteen pitkittyessä on pieni mahdollisuus sisällissodan kaltaisen tilanteen syntymiseen. Tällä hetkellä on mahdotonta sanoa voittaisiko tässä skenaariossa nykyhallinto vai demokratia.
Mikä näistä vaihtoehdoista toteutuu?
En tiedä, enkä usko kenenkään tietävän. Yhdysvallat on tällä hetkellä muodollisesti demokratia, mutta käytännössä autoritäärisesti hallittu valtio.
Demokratiaan paluun todennäköisyyttä nostaa se, että se on kansalaisten kannalta paras hallintomuoto ja Yhdysvalloissa on pitkä demokraattinen perinne. Suurin osa kansasta kannattaa demokratiaa.
Toisaalta paluu demokratiaan vaatii kansalaisilta oma-aloitteisuutta ja henkilökohtaisia uhrauksia. Niihin maassa toki löytyy kykyä, jos vain löytyy riittävästi johtajuutta.
Would you like to become a better communicator? 