Tag Archives: Yhdysvallat

Ennuste Yhdysvaltain presidentinvaalien tuloksen seurauksista lyhyellä ja pitemmällä aikavälillä. Kirjoitettu 27.10.2024

Taustaksi (kirjoitettu 13-14.6.2025) 

Kirjoitin alla olevan arvion aika nopeasti 27. lokakuuta 2024 ja päätin nyt jakaa sen toivoen, että se auttaisi ihmisiä katsomaan Yhdysvalloista päivittäin tulevia, usein sirpaleisia, uutisia laajemmasta perspektiivistä. 

Julkaisen tämän myös siksi, että mielestäni aikuisella kansalaisella on velvollisuus ottaa kantaa ympäröivän yhteiskunnan tapahtumiin silloin, kun ne vaikuttavat merkittävästi jokaisen elämään.

Ennen viime marraskuun presidentinvaaleja tein siis ajatusharjoituksen vaalituloksen mahdollisista seurauksista. 

Harjoituksella oli kolme tavoitetta: 

  1. Muodostaa kuva mahdollisista kehityssuunnista, jotta odotettavissa oleva päivittäinen uutisvirta olisi helpompi asettaa isompaan kontekstiin. 
  2. Auttaa tunnistamaan mahdolliset poikkeamat omista ennakko-odotuksista, jolloin omaa isoa kuvaa olisi helppo rukata tarvittaessa. 
  3. Dramaattisetkin uutiset on helpompi ottaa vastaan, kun voi todeta niiden asettuvan jo ennalta pohdittuun skenaarioon. 

Olen huomannut pohdinnasta olleen hyötyä: Yhdysvaltain ja maailman kannalta omasta mielestäni negatiivinen vaalitulos ja sen jälkeiset tapahtumat ovat aiheuttaneet vähemmän huolta tulevaisuudesta, koska tapahtumien ennakointi tuo kontrollin tunnetta silloinkin, kun tapahtumiin ei voi itse vaikuttaa. 

Alla on luonnostelemani ennuste, jota en viime vuonna kehdannut julkaista, koska oletin sen olevan liian epäuskottava suurimmalle osalle lukijoista. 

Olen editoinut tekstiä luettavuuden parantamiseksi, mutta varsinainen sisältö on ennallaan. Ainoastaan Puolan osalta jätin pois pari kommenttia, koska vaikka uskon niiden sisältöön, katson että ne herättäisivät liikaa huomiota tässä kokonaisuudessa.

Prosenttiluvut tekstissä tarkoittavat viime lokakuussa tekemääni arviota kunkin kehityskulun todennäköisyydestä tulevien vuosien aikana asteikolla 0-100%. 

Ole hyvä, palataan ajassa vajaat kahdeksan kuukautta taaksepäin:

USA vaalit pohdintaa 27.10.2024

Mitä jos Harris voittaa vaalit?

  • Trump ja republikaanit panevat pystyyn isot maan sisäiset levottomuudet, yrittävät kumota vaalituloksen ja saada Trumpin presidentiksi epärehellisin keinoin. Ihmisiä kuolee ja haavoittuu ja yhteiskunnan toiminta kärsii. Todennäköisyys 100%
  • USA:ssa väkivalta yltyy sisällissodaksi. Mahdollista, mutta todennäköisyyttä on liian vaikea arvata.
  • Ulkovallat käyttävät hyväkseen Yhdysvaltain kaaosta. 100%. => Kannattaa katsoa mitä tekee ennen vaaleja ja vaalien jälkeen Venäjä, Kiina, Israel, Iran, Saudi-Arabia, Turkki, Venezuela jne, sekä autoritääriset puolueet ja hallinnot eri maissa. Kun katseet ovat Yhdysvalloissa, muualla maailmassa tehdään mediakatveessa isojakin konnankoukkuja.

Mitä jos Trump pääsee presidentiksi?

  • USA:n politiikka perustuu arvojen tai järjen (ja toki myös perinteisen voimapolitiikan) sijasta Trumpin oman edun tavoitteluun, republikaanien korruptioon ja strict father -perhemalliin*. Todennäköisyys 100%
  • Edellisestä seuraa:
  • Yhdysvaltain demokratiaa heikennetään merkittävästi. 100%
  • Yritys muuttaa Yhdysvallat jonkinasteiseksi autoritääriseksi valtioksi. 100%
  • Yritys muuttaa Yhdysvallat diktatuuriksi. Todennäköisyys riippuu diktatuurin määritelmästä. Jos mittakeppi on esimerkiksi Unkari, todennäköisyys 100%
  • Demokratian puolustajat protestoivat. 100%
  • Väkivaltaisia levottomuuksia Yhdysvalloissa. 100%
  • Poliittisia vankeja Yhdysvalloissa, tyyliin ”tuo henkilö on hallinnon vastustaja” Todennäköisyys riippuu poliittisen vangin määritelmästä, mutta sanotaan vaikka 80%
  • USA loittonee demokraattisesta maailmasta. Näin sekä Yhdysvallat että demokraattiset maat heikkenevät sotilaallisesti, taloudellisesti, poliittisesti, henkisesti 100%
  • USA ei enää ole esikuva, vaan huono esimerkki. 100%. Tästä seuraa, että Kiina ottaa nykyistä paljon isomman osan maailman johtajuudesta. 100%. Maailmanjärjestys muuttuu: poliittinen, taloudellinen, sotilaallinen, henkinen. 100% 
  • USA ja Venäjä tekee Ukrainasta Venäjän satelliitin. 100%
  • Kiina hyökkää Taiwaniin, Filippiineille tai muualle ”takapihallaan”. Todennäköisyys riippuu Yhdysvaltain hallinnon ottamasta positiosta: diktatuuri tarvitsee sisäisen vihollisen lisäksi ulkoisen vihollisen, joka Yhdysvaltain republikaanien kohdalla on toistaiseksi ollut Kiina. Siksi veikkaus todennäköisyydestä 50%
  • Eurooppa joutuu altavastaajan asemaan Venäjää ja Kiinaa vastaan. 100%. 
  • Maailma alkaa kiireesti varautua suursotaan. Pahiten myöhässä on Eurooppa. Tyypillisesti suursotiin lähdetään liian huonosti valmistautuneena, mutta tällä kertaa Eurooppa on oikeasti vaarassa menettää pelin heti kättelyssä. 100%
  • Nato heikkenee. 100%
  • Nato menettää olennaisilta osiltaan pelotearvonsa Euroopan puolustajana. Veikkaus 50%
  • Georgiasta tulee Venäjän satelliitti. 100%
  • Moldovasta tulee Venäjän satelliitti. Veikkaus 80%
  • Baltian maista tulee Venäjän satelliitteja. Veikkaus 80%
  • Suomesta tulee Venäjän satelliitti. Veikkaus 50%
  • Unkari jatkaa Venäjän satelliittina. 100%. Samoin Slovakia, Serbia.
  • Puolasta tulee Venäjän satelliitti. 50%

*Selvennys lukijalle: strict father -perhemalli tarkoittaa konservatiivista maailmankuvaa yhdysvaltalaisen kielitieteilijä George Lakoffin kehittämässä ajatusmallissa, joka selittää ihmisten maailmankuvien kahtiajakoa yhdysvaltalaisittain konservatiiveihin ja liberaaleihin. Malli selittää varsin tehokkaasti henkilön kannan melkein mihin tahansa poliittiseen kysymykseen pelkästään siltä pohjalta, mikä hänen käsityksensä on ideaalisesta perhemallista. Lakoffin mallin perusteella odotettavissa oleva politiikka on pitkälti samankaltaista kuin niin sanotussa Project 2025 -dokumentissa on kuvattu. 

Mitä seuraavaksi? Kirjoitettu 13-14.6.2025

Viime kädessä asevoimat ratkaisevat säilyykö demokratia Yhdysvalloissa. Aivan kuten kaikissa muissakin maissa. 

Tästä eteenpäin näkisin seuraavia mahdollisia skenaarioita Yhdysvalloille:

  1. Hidas liukuminen pois demokratiasta. Kansan protestit eivät ole tehokkaita, koska kansa ei mobilisoidu riittävästi, sillä käynnissä oleva autoritäärinen vallanotto ei tapahdu yhtenä tiettynä ajanhetkenä vaan asteittain. Asevoimissa on demokratialle lojaaleja henkilöitä, jotka aktivoituvat demokratian säilyttämiseksi, mutta heidät puhdistetaan syrjään ennen kuin kapinaliike ehtii kasvaa.
  2. Sama kuin edellinen, mutta hallinto kansalaisten vastareaktiota pelätessään tulee edenneeksi ”liian hitaasti” kohti demokratian lopettamista. Vaikka seuraavat vaalit ovat vähemmän oikeudenmukaiset kuin tähän asti, valta vaihtuu vaaleissa. Nykyhallinto yrittää estää vallanvaihdon, mutta kansalaisten protestit ja asevoimien kannanotto tai puuttuminen tilanteeseen antaa demokratialle sen ylimenokaudella tarvitseman tekohengityksen.
  3. ”Värivallankumous” tai ainakin sen yritys. Viranomaiset ja heitä tukevat aseelliset ryhmät käyttävät liiallista väkivaltaa kansan protesteja vastaan, mikä aktivoi ihmiset entistä suurempaan vastarintaan. Hallinto käyttää lisää väkivaltaa. Seurauksena asevoimien jäsenet joutuvat miettimään asettuvatko he hallinnon vai mielenosoittajien puolelle. Asevoimat ratkaisevat jo olemassa olevan sisäisen jakautumisensa joko nopeasti tai pitemmän prosessin kautta. Tilanteen pitkittyessä on pieni mahdollisuus sisällissodan kaltaisen tilanteen syntymiseen. Tällä hetkellä on mahdotonta sanoa voittaisiko tässä skenaariossa nykyhallinto vai demokratia. 

Mikä näistä vaihtoehdoista toteutuu? 

En tiedä, enkä usko kenenkään tietävän. Yhdysvallat on tällä hetkellä muodollisesti demokratia, mutta käytännössä autoritäärisesti hallittu valtio. 

Demokratiaan paluun todennäköisyyttä nostaa se, että se on kansalaisten kannalta paras hallintomuoto ja Yhdysvalloissa on pitkä demokraattinen perinne. Suurin osa kansasta kannattaa demokratiaa. 

Toisaalta paluu demokratiaan vaatii kansalaisilta oma-aloitteisuutta ja henkilökohtaisia uhrauksia. Niihin maassa toki löytyy kykyä, jos vain löytyy riittävästi johtajuutta.  

Suomalainen journalismi astui Trumpin ansaan

Kuvakaappaus Helsingin Sanomien nettiversion etusivulta 10.6.2025. Kuvakaappauksessa olevan valokuvan Helsingin Sanomat on hankkinut lähteestä David Swanson / Reuters. Linkki viitattuun Helsingin Sanomien uutiseen: https://www.hs.fi/maailma/art-2000011289702.html

Suomalaisen median uutisointi Los Angelesin mielenosoituksista näyttää tukevan Yhdysvaltain hallinnon valheellista versiota tapahtumista. Tämä ei ole ihan pieni asia journalismin mallimaassa. 

Sanankäytön ammattilaiset, kuten esimerkiksi poliitikot, toimittajat tai vaikkapa puhetaidon kouluttajat, ymmärtävät miten ihmisiin voi vaikuttaa kehystämällä asiat tietyllä tavalla. 

Sopivasti kehystämällä voidaan vaikuttaa siihen, miten ihmiset näkevät todellisuuden ja minkä mielipiteen he muodostavat yhteiskunnan tapahtumista. 

Pahimmassa tapauksessa musta voidaan maalata valkoiseksi, kuten Yhdysvaltain hallinto yrittää tehdä puhumalla Los Angelesissa käynnissä olevasta ”kapinasta”, jota käytetään tekosyynä lähettää kaupunkiin tuhansia aseistettuja armeijan sotilaita. 

Kuvassa Helsingin Sanomien printtiversion etusivu 10.6.2025. Lehden etusivulla näkyvien kuvien lähteet: ylempi kuva: lähdettä ei ole ilmoitettu. Alempi kuva: Ringo Chiu / AFP. Linkki lehden etusivuun: https://nakoislehti.hs.fi/65caf33d-65cb-4839-b086-cee1ccb99f18/2

Tämän aamun Helsingin Sanomien printtiversion etusivun otsikko on ”Kansalliskaarti lähetettiin tukahduttamaan kapinaa”. 

Los Angelesissa ei ole mitään kapinaa. 

Tänään uutisotsikoissa luki muun muassa ”Kuvat näyttävät – Los Angeles ajautui kaaokseen”. 

Kaupunki ei ole kaaoksessa. 

Eräässä kuvatekstissä luki ”Los Angelesia peitti paksu savu”.

Los Angeles ei ollut savun peitossa.

Uutiskuvien ja Yhdysvalloista tulleiden raporttien perusteella Los Angelesissa paloi lauantaina tasan yksi auto ja sekin oli ilmeisesti poliisin vahingossa sytyttämä. 

Sunnuntaina näytti uutisoinnin perusteella palaneen kaksi tai kolme autoa. 

Los Angelesin suurkaupunkialueella asuu 10-20 miljoonaa ihmistä ja siellä lienee miljoonia autoja. 

Muutamasta palavasta autosta saa vaikuttavaa kuvamateriaalia, kun kuvat rajaa tehokkaasti ja niitä kierrättää uutisesta toiseen. Vaikka kuvat ovat aitoja, Los Angelesissa vallitsevan kokonaistilanteen kanssa näillä kuvilla ja teksteillä on kuitenkin hyvin vähän tekemistä.

Mielenosoitukset ovat suurimmaksi osaksi tapahtuneet varsin pienellä alueella ja ne ovat olleet voittopuolisesti rauhanomaisia. Näin sanoo myös paikallinen poliisi.

Kiinniotettuja/pidätettyjä oli Los Angelesissa ymmärtääkseni koko viikonloppuna vähemmän kuin maanantaisessa Elokapinan mielenosoituksessa Helsingissä. 

Kaikki uutisointi, joka antaa harhaanjohtavan kuvan maailman tapahtumista on ongelmallista. 

Vielä ongelmallisempaa harhaanjohtava uutisointi Los Angelesin mielenosoituksista on siksi, että yleensä luotettava media tulee raportoinnillaan tukeneeksi valheellista tarinaa, jonka tavoite on oikeuttaa autoritääristä politiikkaa Yhdysvalloissa. 

Kuka oli Martin Luther King, Jr?

Mikä teki Martin Luther King, Jr:sta yhden historian tunnetuimmista puhujista? 

Mistä hän sai luonteen ja vakaumuksen tulla yhdeksi historian vaikuttavimmista vapaustaistelijoista? 

Mikä on hänen tarinansa?

Näihin kysymyksiin halusin paremman ymmärryksen. Viime viikolla posti toi viime vuonna julkaistun, aiempia kattavamman elämäkerran

Olen vasta kirjan alussa, mutta tähän mennessä on selvinnyt seuraavaa: 

– Kingin isoäiti veti turpiin paikallista orjapiiskuria.

– Kingin isä oli pappi. Kirkko oli Kingille kuin toinen koti. Kuten nuorille ihmisille usein käy, King päätti ensin, että hän nimenomaan ei halua ryhtyä saarnaajaksi, mutta muutti mielensä. 

– Paraskaan puhuja ei onnistu harjoittelematta. King harjoitteli puhumista ahkerasti lapsesta asti. 

– Samoin oli tehnyt hänen isänsä, joka jo teini-ikäisenä päätti ryhtyä saarnamieheksi. Perheen maatilalla Kingin isä harjoitteli pitämällä muistopuheita teurastetuille kanoille.

– Kuten moni muukin mestari, nuorempana King harjoitteli pitämällä itseään parempien puhujien pitämiä puheita. 

– Tässä King meni liiankin pitkälle: uransa alussa hän lainasi pitkiä pätkiä toisten pitämistä puheista, kertomatta että teksti ei ollut hänen omaansa. Myös hänen väitöskirjansa vaikuttaa olleen osin plagioitu.

– Kingin varsinainen julkinen ura alkoi tämän päivän päivämäärällä Alabaman Montgomeryssä pidetyllä saarnalla, 5. joulukuuta 1955. King oli tuolloin vasta 26-vuotias.

– Kyseinen saarna alkoi Kingille tyypillisesti, eli vähän tylsästi: ”We are here this evening for serious business.” Äänensävykin oli yksitoikkoisen toteava, ei huomiota herättävä. 

– Kingin puheiden vaikuttavimmat kohdat tulevat yleensä vasta kun hän on päässyt vauhtiin ja nostaa hiljalleen volyymiä. 

– Yllä mainitussa puheessa hän lopulta pauhasi:
”We are not wrong in what we are doing!
If we are wrong, the Supreme Court of this nation is wrong!
If we are wrong, the Constitution of the United States is wrong! 
If we are wrong, God Almighty is wrong!”

Kirjaa on vielä yli 400 sivua kirjaa jäljellä. Odotan innolla lisää seikkailuja. 

P.S. Yksi syy tähän postaukseen on se, että hiljattain huomasin, että edes yhteiskunnallisista asioista kiinnostuneet nuoret eivät välttämättä ole kuulleet Kingistä. Tämä oli minulle yllätys ja asia on syytä korjata.

Analyysi Trumpin virkaanastujaispuheesta – onnistunut puhe vai ei?

Trumpin odotetussa puheessa oli monia teknisesti hyviä elementtejä, mutta kokonaisuus jäi miinuksen puolelle. Voisiko vaikkapa suomalainen vuorineuvos mennä Kontulan ostarille pitämään puhetta me-muodossa?

trump-virkaanastujaiset-puhe-20-1-2017

Olen viime vuosina Toastmasters-klubissa arvioinut kymmeniä ellei satoja puheita ja antanut niistä puhujalle strukturoidun palautteen. Tämä Trumpin virkaanastujaispuheen analyysi syntyi siksi aika itsestään.

Eilen päässä pyöri ajatus: Trump on erinomainen puhuja, mutta poikkeuksellisen ristiriitainen henkilö – miten hän suoriutuu ensimmäisestä puheestaan presidenttinä?

Puheessa oli monia teknisesti hyviä elementtejä, mutta kokonaisuus jäi miinuksen puolelle. Seuraavassa perustelut.

Puheen tavoite

Puheen onnistumista peilataan ennen kaikkea sen tavoitteeseen.

Trumpin neuvonantajien mukaan puheen tavoitteena oli yhdistää kansakuntaa. Tässä puhe epäonnistui. Miksi?

Kaikki, joita vastaan Trump oli hyökännyt kampanjansa aikana – suurin osa amerikkalaisista – kuuntelivat virkaanastujaispuhetta tarkasti.

Tämä oli Trumpin ainutlaatuinen tilaisuus korjata poltettuja siltoja. Kuitenkaan hän ei sanonut mitään positiivista Clintonista tai hänen äänestäjistään, naisista, latinoista, muslimeista, maahanmuuttajista, seksuaalisista vähemmistöistä, vammaisista, demokraateista, republikaaneista, mediasta, USA:n tiedusteluelimistä, liittolaismaista tai muista ulkomaista.

Hän ei myöskään antanut mitään positiivista viestiä ihmisille, joita huolestuttavat esimerkiksi ilmastonmuutos tai kansallinen turvallisuus tai niille, joita hänen jatkuva valehtelunsa suututtaa.

Kaikki nämä ihmiset pettyivät eiliseen puheeseen. Jatkossa heitä on yhä vaikeampi vakuuttaa.

Vihamieliselle yleisölle puhuminen on yksi haastavimmista puheenpitotilanteista. Vaikka suurin osa live-yleisöstä oli Trumpin tukijoita, puheen todellinen yleisö koostui ensi sijassa kaikista USA:n 320 miljoonasta asukkaasta ja toiseksi maailman yli 7 miljardista asukkaasta. Sekä Yhdysvalloissa että maailmalla Trumpia tukee vähemmistö kansasta. Vain vajaa 20 prosenttia kansakunnasta (63 miljoonaa ihmistä) käveli äänestyskoppiin ja äänesti Trumpia.

Vihamielisen yleisön edessä puhuja ei usein edes yritä saada vastustajia puolelleen, koska se on vaikeaa. Menestystä tavoittelevan valtionpäämiehen pitää kuitenkin yrittää yhdistää kansakuntaa ja saada vastustajilta edes sympatiaa. Se auttaa hallitsijaa hänen tehtävässään.

Vaikutti kuitenkin siltä, että Trumpin puheen todellinen tavoite ei ollutkaan kansakunnan yhdistäminen vaan omien kannattajien kosiskelu ja tulevan politiikan perustelu.

Kannattajien kosiskelussa puhe ilmeisesti onnistui hyvin. Trump toisti samoja yksinkertaisia viestejä, jotka ovat toimineet aiemmin. Puhe sopi myös hyvin strategiaan, jossa Trump pyrkii ohittamaan puolueet ja median ja puhumaan suoraan kannattajilleen.

Trumpin tulevan politiikan perustelemisessa puhe ontui pahasti. Viesti ei mennyt perille kriittiselle kuulijalle. Puhe oli liian epälooginen ja liian kaukana totuudesta. Pitää olla aika upoksissa Trumpin maailmassa, jotta voi kuvitella kuulleensa järkeenkäyvän sanoman.

Korkean statuksen käyttö

Trumpin tyyli oli – kuten vaalitilaisuuksissa – puhdasta ylästatusta suhteessa läsnäolijoihin. Korkea status tarkoittaa dominoivaa käyttäytymistä suhteessa muihin ihmisiin. Se voi kertoa itsevarmuudesta tai ylimielisyydestä.

Korkean statuksen – ja Trumpin eilisen esiintymisen tunnusmerkkejä – ovat muun muassa seuraavat: ääni on matala ja puhe hidasta ja selkeää, pää ei liiku juuri ollenkaan, vähäeleinen ja vakava ilme, huulet ulospäin töröllään, otsa kurtussa ja silmät viiruina. Myös keho pysyi lähes paikallaan. Lähinnä vain kädet liikkuivat ja nekin pysyivät koko ajan kaukana puhujan päästä, tekivät isoja kontrolloituja liikkeitä ja välillä osoittelivat yleisöä sormella. Kämmenet olivat yleensä auki ja sormet harallaan.

Nämä statusilmaisun tekniikat ovat suoraan oppikirjasta, ja niitä opiskellaan teatterikouluissa.

Kun tähän lisätään puheessa usein esiintyvä aggressiivinen äänensävy, ilme ja viesti, tulee vaikutelma että puhuja korostaa itseään ja asettuu muiden yläpuolelle. Tyyli viestii autoritäärisyydestä, erityisesti, kun puhuja sanoo että ”There should be no fear. We are protected, and we will always be protected.”

Näin puhuu kaikkivoipa isähahmo, joka näkee muut alamaisinaan. Itse asiassa ”Minä suojelen teitä” -viesti on ristiriidassa amerikkalaisen individualismin, vapauden ihanteen ja kansalaisten aseenkanto-oikeuden kanssa.

Puheenpitäjät käyttävät yleensä suurimmaksi osaksi ylästatusta ja sitä myös suositellaan, mutta se ei saisi mennä överiksi. Hyvä esiintyjä osaa luontevasti vaihdella korkean ja matalan statuksen välillä.

Trumpin pukeutuminen natsasi edellä mainitun kanssa: musta puku ja takki sekä punainen solmio viestivät vallasta.

Puheen rakenne ja sisältö

Rakenne

Trump kertoi, että maan asiat ovat katastrofaalisessa tilassa, osoitti syylliset ja kertoi, että tulevaisuus on valoisa.

Rakenne oli selkeä. Trump puhui yksinkertaisin sanakääntein, ja sanoista oli helppo saada selvää koko puheen ajan. Hän käytti tehokkaasti taukoja, ja puheen lopetuksena oli vahva Let’s make America great again –osio, joka nostatti henkeä kannattajien keskuudessa. Puheessa oli kannattajiin vetoavia sloganeita ja jonkin verran hyvää kuvakieltä.

Toisaalta äänenkäyttö, puheen painotukset ja käsien liikkeet olivat aika tasapaksuja. Tasaista paukutusta alusta loppuun. Tämä vei tehoa puhujan lausumilta sanoilta.

Esimerkki: kun puheen lukee kirjoitettuna, siitä löytyy kohtia, jotka näyttävät pyrkivän jakautuneen kansakunnan yhdistämiseen. Trump puhui solidaarisuudesta, haavojen parantamisesta, ”America is united”, ”We must debate our disagreements honestly”, ”…there is no room for prejudice”, ”…olimme sitten mustia, ruskeita tai valkoisia…” jne. Kuitenkin nämä kaikki ilmaisut tuntuvat hukkuvan vaikutelmaan, että puhuja ei korosta niitä ja lisäksi tuntuu kommunikoivan aggressiivisesti.

Tässä kohtaa tulee mieleen vanha sanonta: ”What you are speaks so loudly that I cannot hear what you say”.

Sisältö

Puheen rakenteen toimimattomuuden toinen suuri syy oli sen sisällössä.

Trumpin kuvaus maan huonosta tilasta oli pitkälti valheellinen ja epäuskottava suurimmalle osalle kuulijoista. Yhdysvaltain talous, teollisuus, työllisyys, rikollisuus tai armeija eivät ole siinä katastrofaalisessa jamassa mitä Trump väitti. Nämä väitteet yksin riittäisivät viemään uskottavuuden suurimmalta osalta puhujia. Viesti upposi varmasti moniin Trumpin kannattajiin, mutta muu yleisö sai vain lisävahvistusta Trumpiin kohdistuville epäilyksilleen.

Trump kertoi myös, kenen syytä ongelmat ovat eli ketkä ovat vihollisia: poliitikot ja ulkomaat. Ulkomaat kattavat tässä sekä toiset valtiot että ulkomaiset yritykset ja ihmiset, olivat he sitten maahanmuuttajia, ulkomaisten yritysten työntekijöitä tai terroristeja.

Trump siis myy yhä ajatusta, ettei hän itse edes presidenttinä olisi poliitikko.

On myös mielenkiintoista huomata, kuka puuttui puheessa vihollisten listalta: oman maan rikkaat.

Trumpin kansallista etua ja eristäytymistä korostava puhe on irrallaan todellisuudesta. Valtiot eivät voi eristäytyä toisistaan, ei edes Pohjois-Korea. Monet yksittäisten valtioiden suurimmista ongelmista ja uhista ovat ratkaistavissa vain kansainvälisellä yhteistyöllä.

Puheessa jäi kokonaan mainitsematta esimerkiksi ilmastonmuutos, joka on USA:lle (ja maailmalle) huomattavasti isompi haaste kuin ainoa Trumpin mainitsema kansainvälistä yhteistyötä vaativa ongelma eli ääri-islamistien terrorismi. Kriittinen kuulija ihmettelee, miksi ääri-islamistien terrorismi olisi maailmasta eristäytyvälle USA:lle ykkösasia, koska vuoden 2001 jälkeen maassa ei ole nähty merkittävää terrorismia eikä sen kasvusta näy merkkejä.

Trumpin viesti muille maille oli uhkaava. America first –iskulause on omituinen, koska tähänkin asti kaikille lienee ollut selvää, että Yhdysvallat aivan kuten kaikki muutkin maat ajaa ensi sijassa omaa etuaan. Tässäkin puhujan tavoite on selkeästi vain kosiskella kannattajiaan, ei laajempaa yleisöä.

Paradoksaalisesti ensimmäinen voittaja on Kiina, jonka vaikutusvalta Aasiassa kasvaa Trumpin torpattua USA:n ja Aasian vapaakauppasopimuksen. Vastaavasti USA:n vaikutusvalta pienenee.

Ja yhä absurdimmaksi menee: “January 20, 2017, will be remembered as the day the people became the rulers of this nation again”. Miljonääreistä ja miljardööreistä koostuva porukka on todennäköisesti USA:n historian kauimpana keskivertokansalaisesta oleva hallinto.

Trumpin viesti on ymmärrettävissä sitä kautta, että monet ”unohdettuun kansaan” kuuluvat tuntevat Trumpin edustavan heitä. Siksi hän käytti puheessa termiä ”me” puhuessaan itsestään ja rakennemuutoksesta kärsineistä kansalaisista.

Suomessa olisi aika surrealistista, jos vuorineuvos menisi Kontulan ostarille pitämään puhetta me-muodossa.

Lopuksi: puheen arvioijan vaikea tehtävä

Trumpin puhetta ei ole helppo arvioida, koska jokaisella kuulijalla on hänestä vahva ennakkokäsitys. Kuitenkin puhetta pitäisi yrittää arvioida objektiivisesti.

Sekä puhujana että puheen arvioijana olen oppinut, että jokainen palaute on vain yksittäisen ihmisen arvio ja siksi sitä ei pidä ottaa liian vakavasti. Olen nähnyt, miten kokeneidenkin palautteenantajien arviot samasta puheesta vaihtelevat paljon.

Toisaalta silloin, kun rakentavista ja vilpittömästi tehdyistä arvioista saa toistuvasti samaa palautetta, palautteessa on luultavasti perää. Tämä pätee sekä puhujan saamiin kehuihin että kehitysehdotuksiin.