Puhetaitoa voi oppia vaikka tunnin koulutuksessa, mutta… nyt olisi tarjolla lukukauden mittainen kurssi syyskuusta joulukuuhun. Täällä kehityt aidosti vaikuttavaksi puhujaksi 🔥
Kriittisen korkeakoulun kiitettyä Puhekoulua on järjestetty jo yli 15 vuoden ajan.
Syyslukukaudella sitä opettaa yksi Suomen kokeneimmista puhekouluttajista, Severi Hämäri, sekä allekirjoittanut.
Olisiko nyt aika tehdä se pitkään miettimäsi tasonnosto puhujana ja esiintyjänä?
Kun Suomi voitti jääkiekon MM-kultaa sunnuntai-iltana, istuin Kööpenhaminan lentokentällä täpötäydessä SASin koneessa, joka oli juuri lähdössä Helsinkiin. Ihmisillä oli vielä kännykät päällä, joten voittomaali sai aikaan riemunkiljahduksia.
Sanoin lentoemännälle, että koneen kapteeni ohjaamossa ei ehkä tiedä Suomen juuri voittaneen MM-kultaa lätkässä, mutta olisi hienoa, jos hän voisi onnitella suomalaisia.
Tanskalaiset ovat mukavia, ymmärtävät joukkueurheilua ja osaavat suhdetoiminnan, joten luulin emon tajuavan homman heti.
Sen sijaan hän vastasi, sarkasmia äänessään: ”Ehkä kapteeni ei katsonut sitä ottelua”. Outo reaktio hiljensi minut hetkeksi. Pienen keskustelun ja ruotsalaisen stuertin avulla homma lopulta onnistui, ja saimme lopulta kapteenin onnittelut peräti kahteen kertaan matkan aikana.
Törppöjä mahtuu tähän maailmaan, niin lentoyhtiöissä kuin muuallakin.
Tarinan opetus oli minusta kuitenkin se, että törpönkin kanssa asiat voivat hoitua, kun säilyttää malttinsa ja vaivautuu rauhassa vääntämään rautalangasta ja ystävällisesti suostuttelemaan.
Ei vaatimalla, vaan antamalla toisen päättää itse. Silloin saa useammin sen, mitä haluaa. Kerta toisensa jälkeen olen nähnyt tämän toimivan.
Koskaan ei voi tietää, millainen päivä keskustelukumppanilla on ollut. Eivätkä tanskalaiset luonnollisesti ole kovin kiinnostuneita jääkiekosta, varsinkaan kauniina kesäpäivänä. Edes kanadalainen ystäväni ei seurannut MM-turnausta, vaan sen sijaan NHL:n loppusarjaa.
Kun olen aloitteellinen, käyttäydyn ystävällisesti ja opiskelen vaikuttamistaitoja kuten retoriikkaa ja vuorovaikutustaitoja, huomaan, että tavallinen tallaajakin voi vaikuttaa asioihin, sekä pieniin että joskus myös isompiin.
Siksi en oikein usko usein kuultuun hokemaan, jonka mukaan meidän pitäisi ”keskittyä vain niihin asioihin, joihin voimme vaikuttaa”. Se on mielestäni ihmisen vaikutusmahdollisuuksien aliarviointia.
Puhetaitoa on aikojen kuluessa opetettu monella tavalla.
Yksi haitallisimmista opetustyyleistä on, kun väitetään, että on vain yksi tapa tehdä joku asia puhujalavalla. Se riistää puhujalta persoonallisuuden. Se myös vie puhujalta mahdollisuuden sopeuttaa tyyliään kulloiseenkin tilanteeseen sopivaksi.
Puhujille ovat jotkut aikoinaan jopa opettaneet kehonkieltä niin tarkkaan, että niitä ohjeita noudattava puhuja on todennäköisesti näyttänyt enemmän nykivältä robotilta kuin ihmiseltä.
”Ensin pidä jalat siinä ja siinä asennossa, kädet siinä ja siinä asennossa, samoin pää. Seuraavaksi liikuta toista kättä näin ja toista noin, ja samalla liikuta jalkoja noin ja noin.” Ja niin edelleen.
Tuollaista on oikeasti opetettu.
Aitouden merkitys
Jos puhetaidossa on johonkin asiaan olemassa vain yksi tapa, se on aitous. Se on sitä, että puhuja on oma itsensä. Aitous tuo uskottavuutta. Yleisö tunnistaa teeskentelyn, eikä ota vakavasti puhujaa, vaikka hän puhuisi totta.
Olen kuunnellut noita puheita ennenkin, mutta yhtä asiaa en muistanut: Kingin puhetyyli on yleensä hidas. Ei vain hidas amerikkalaiseksi, vaan oikeasti hidas, joskus suorastaan hyvin hidas. Kuitenkaan hänen hitautensa ei häiritse kuulijaa, ei ainakaan minua.
Päinvastoin. Itse olen perustyyliltäni hidas puhuja. Jos haluan puhua nopeasti, minun täytyy tietoisesti päättää puhua eri tavalla, usein myös varta vasten harjoitella.
Tunnen muitakin hitaita puhujia. Jos he kertovat itselleen huomautetun hitaasta puheesta, vastaan, että puhu ihan rauhassa hitaasti, ellen tiedä puhujalla olevan joku poikkeuksellinen haaste.
Lisäksi sanon, että jos haluat panostaa puhumiseen, opettele eri esiintymistyylejä eri tilanteisiin. Mutta ei ole pakko, tee se vain jos haluat erityisesti panostaa kehittymiseen puhujana.
Eri tyyli ei tarkoita vain puheen nopeutta, vaan esimerkiksi äänen voimakkuutta tai kehonkielen käyttöä.
Statukset ja improvisaatioteatteri
Hitaassa puhumisessa on etunsa. Sen lisäksi, että hitaasti puhuvan sanoista saa yleensä hyvin selvää, hitaasti puhuminen viestii auktoriteettiä. Auktoriteettiä kuunnellaan.
Improvisaatioteatterin, lyhemmin sanottuna improteatterin, harrastajat tuntevat hitaasti puhumisen yhtenä niin sanotun ylästatuksen merkeistä.
Improteatterissa pelataan jatkuvasti ylä- ja alastatuksilla, vähän yksinkertaistettuna tarkoittaen asettumista henkisesti jonkun ylä- tai alapuolelle.
Ylästatusta voi ilmaista hitaan puheen lisäksi esimerkiksi pitämällä päätä paikallaan puhuessa, pitämällä kädet kaukana päästä tai istumalla leveästi ja tilaa vievästi.
Vastaavasti alastatusta voi pelata esimerkiksi jatkuvasti asettelemalla hiuksiaan, heiluttelemalla päätään, kehoaan tai käsiään hätäisesti, istumalla hartiat lysyssä, jalat yhdessä ja jalkaterät sisäänpäin käännettynä, tai puhumalla epävarmalla äänellä.
Statuksen konsepti on hyödyllinen siksi, että ihminen käyttää improteatterin tunnistamia statuseleitä jatkuvasti, kaikissa vuorovaikutustilanteissa ja yleensä tiedostamatta.
Statuseleiden tunnistaminen tuo iloa elämään. Esimerkiksi työpaikan maanantaipalaverin seuraaminen muuttuu paljon hauskemmaksi, kun katsoo ihmisten statuksia ja niiden vaihteluja.
Kolme pointtia paremmaksi puhujaksi
Jos haluat olla mahdollisimman hyvä puhuja opiskelematta puhetaitoa ollenkaan, riittää kun muistat puhetilanteessa olla oma itsesi.
Jos haluat kehittyä puhujana, kannattaa tiedostaa oma tyylinsä ja opetella mukauttamaan tyyliä tilanteen mukaan.
Lisäksi on hyödyllistä tutustua improteatteriin.
”Vielä yksi asia”
Steve Jobs lopetti puheensa usein sanomalla ”One more thing!”
Siis vielä viimeisenä neuvona, kannattaa kuunnella hyvien puhujien puheita. Niistä oppii puhetaitoa ja saa inspiraatiota päiväänsä.
Omalla puheiden soittolistallani Martin Luther King, Jr:n puheet ovat ykkösenä.
Mikä teki Martin Luther King, Jr:sta yhden historian tunnetuimmista puhujista?
Mistä hän sai luonteen ja vakaumuksen tulla yhdeksi historian vaikuttavimmista vapaustaistelijoista?
Mikä on hänen tarinansa?
Näihin kysymyksiin halusin paremman ymmärryksen. Viime viikolla posti toi viime vuonna julkaistun, aiempia kattavamman elämäkerran.
Olen vasta kirjan alussa, mutta tähän mennessä on selvinnyt seuraavaa:
– Kingin isoäiti veti turpiin paikallista orjapiiskuria.
– Kingin isä oli pappi. Kirkko oli Kingille kuin toinen koti. Kuten nuorille ihmisille usein käy, King päätti ensin, että hän nimenomaan ei halua ryhtyä saarnaajaksi, mutta muutti mielensä.
– Paraskaan puhuja ei onnistu harjoittelematta. King harjoitteli puhumista ahkerasti lapsesta asti.
– Samoin oli tehnyt hänen isänsä, joka jo teini-ikäisenä päätti ryhtyä saarnamieheksi. Perheen maatilalla Kingin isä harjoitteli pitämällä muistopuheita teurastetuille kanoille.
– Kuten moni muukin mestari, nuorempana King harjoitteli pitämällä itseään parempien puhujien pitämiä puheita.
– Tässä King meni liiankin pitkälle: uransa alussa hän lainasi pitkiä pätkiä toisten pitämistä puheista, kertomatta että teksti ei ollut hänen omaansa. Myös hänen väitöskirjansa vaikuttaa olleen osin plagioitu.
– Kingin varsinainen julkinen ura alkoi tämän päivän päivämäärällä Alabaman Montgomeryssä pidetyllä saarnalla, 5. joulukuuta 1955. King oli tuolloin vasta 26-vuotias.
– Kyseinen saarna alkoi Kingille tyypillisesti, eli vähän tylsästi: ”We are here this evening for serious business.” Äänensävykin oli yksitoikkoisen toteava, ei huomiota herättävä.
– Kingin puheiden vaikuttavimmat kohdat tulevat yleensä vasta kun hän on päässyt vauhtiin ja nostaa hiljalleen volyymiä.
– Yllä mainitussa puheessa hän lopulta pauhasi: ”We are not wrong in what we are doing! If we are wrong, the Supreme Court of this nation is wrong! If we are wrong, the Constitution of the United States is wrong! If we are wrong, God Almighty is wrong!”
Kirjaa on vielä yli 400 sivua kirjaa jäljellä. Odotan innolla lisää seikkailuja.
P.S. Yksi syy tähän postaukseen on se, että hiljattain huomasin, että edes yhteiskunnallisista asioista kiinnostuneet nuoret eivät välttämättä ole kuulleet Kingistä. Tämä oli minulle yllätys ja asia on syytä korjata.
Would you like to become a better communicator? 