Toimiiko yrityksesi espanjankielisissä maissa? Tai onko espanjan kieli harrastuksesi?
Viime viikolla Finlandia Toastmasters -kerho piti Helsingissä tilaisuuden, jossa kerroimme yleisölle puhe- ja esiintymistaidon salaisuuksia …espanjaksi.
Paikalla oli osallistujia Chilestä, Argentiinasta, Meksikosta, Perusta, Portugalista ja Suomesta.
Omassa esityksessäni kerroin, miten oman alansa syväosaaja, esimerkiksi tutkija tai insinööri, saa yleisönsä huomion ja saa kuulijat vakuutettua.
Esimerkkinä esittelin yleisölle Nokia 888 puhelimen (kädessäni kuvassa), joka oli konsepti tulevaisuuden puhelimesta.
Nokia 888 oli nuorille teollisille muotoilijoille järjestetyn kilpailun voittaja. Vaikka puhelin oli vain idea, eli sitä ei koskaan valmistettu, se toi aikoinaan Nokialle valtavasti huomiota kansainvälisessä mediassa.
Jos osaat havainnollistaa ajatuksesi ja jopa tehtyä demon tuotteesta, jota ei ole vielä olemassa, olet askeleen muita edellä.
Tilaisuuden juontaja Oscar Santolalla ja toinen puhuja Roberto Bolomey.
Roberto Bolomey kertoi miten työnhakija saa työpaikan puhumalla oikeista asioista oikealla tavalla. Hän kertoi myös kulttuurierojen ymmärtämisen tärkeydestä sekä työnhaussa että työnhakijoiden etsinnässä.
Tilaisuuden juonsi esiintymistaidosta jo kaksi kirjaa kirjoittanut Oscar Santolalla.
Jos haluat vakuuttaa asiakkaasi espanjaksi, tai jos haluat harjoitella juhlapuheen pitämistä espanjaksi, liity Finlandia Toastmastersiin.
Tapaamme kahden viikon välein Helsingin keskustassa ja opimme harjoittelemalla esityksiä ja saamalla niistä palautetta kannustavassa ilmapiirissä.
Viisi kirjaa, jotka kannattaa lukea, jos haluaa ymmärtää maalittamista, sen keinoja ja seurauksia.
Mitä Lapissa tehdään, paitsi hiihdetään? Tietysti etätöitä.
Teen parhaillaan eräälle organisaatiolle ohjeistusta siitä, miten toimitaan, kun työntekijä ja organisaatio joutuvat maalittamisen ja vihapuheen kohteeksi.
Tällä hetkellä kirjoitan tunturihotellin huoneessa, jonka ikkunasta näkyy kymmeniä kilometrejä Lapin maisemaa. Kirjoittaminen maistuu hiihtolenkin jälkeen.
Jokainen, joka tuntee minut hyvin, tietää, että pidän kirjoista. Toissapäivänä kotoa lähtiessä otin kirjahyllystä summamutikassa kasan aiemmin lukemiani kirjoja inspiraatioksi.
Perillä hotellissa tajusin, että kirjoilla on keskenään enemmän yhteistä kuin olin arvannut. Ensinnäkin, jokaisen kirjoittaja on vihapuheen ja vainon asiantuntija. Heistä neljä on toimittajia ja yksi on sotatieteiden tohtori.
Heitä kaikkia vastaan on hyökätty raakaa ja pitkäaikaista henkistä väkivaltaa käyttäen. Jokainen heistä selvisi, ja jokaisesta tuli itseensä kohdistuvan vainon takia pätevämpi alan asiantuntija.
He ovat myös kaikki naisia.
Kylmän sodan aikana Suomen puolustusvoimia ihailtiin ulkomailla hyvästä hiihtotaidosta. Nyt Suomea ihaillaan kokonaismaanpuolustuksesta sekä hyvästä varautumisesta hybridisodankäyntiin.
Toisen maailmansodan aikana Suomen puolustusvoimilla oli yksi sotilas, jonka sanottiin vastaavan kokonaista divisioonaa.
Hän ei ollut Simo Häyhä, vaan Yleisradion toimittaja, nimimerkki Jahvetti, joka vahvisti suomalaisten taistelumoraalia sekä rintamalla että kodeissa. Keinona oli Neuvostoliiton propagandaa pilkannut radio-ohjelma.
Veikkaan että seuraavan sodan Jahvetti on nainen.
Veikkaan myös, että Suomen tämänhetkisen sisäisen kahtiajakautumisen korjaajat ovat suurimmaksi osaksi naisia. Osa heistä tekee työtään etänä, esimerkiksi Lapista käsin.
P.S. Suosittelen lukemaan:
1. Saara Jantunen: Infosota. Todennäköisesti ensimmäinen laajasti luettu suomalainen kirja Venäjän etuja palvelevasta informaatiovaikuttamisesta ja siitä, miten kirjan kirjoittaja joutui itse vaikuttamisen kohteeksi.
2. Ginger Gorman: Troll Hunting. Kirjoittajan omia sekä useiden muiden kokemuksia siitä, miten kuka tahansa voi joutua nettivihan ja vainoamisen kohteeksi. Kirjaansa varten Gorman tutki trollausta ja nettivihaa useita vuosia ja onnistui myös käymään syvällisiä keskusteluja häntä vainonneiden trollien kanssa.
3. Jessikka Aro: Putinin trollit. Yleisradion toimittaja kirjoitti venäläisistä trolleista ja joutui ei vain venäläisten, vaan myös Venäjän pyrkimyksiä edistävien kotimaisten tahojen vainon kohteeksi. Kirja sisältää myös useiden muiden vainottujen tarinat eri maista.
4. Johanna Vehkoo: Oikeusjuttu. Kuvaus niin sanotusta natsipelle-oikeudenkäynnistä, sekä laajemmin trollauksesta, verkkovihasta ja sananvapaudesta, ja siitä, miten tämä kaikki liittyy demokratian tulevaisuuteen.
5. Maria Ressa: How to stand up to a dictator. Nobelin rauhanpalkinnon voittaja kertoo Filippiinien hallinnon häneen kohdistämasta vainosta, disinformaatiolla vaikuttamisesta maailmanlaajuisesti, sekä sosiaalisen median alustojen roolista tämän vaikuttamisen mahdollistajina.
Kävelyllä osoitetaan konkreettisesti miten kaukana kuntalaisten lähin terveyskeskus on sitten, kun riittämättömän sote-rahoituksen takia terveyskeskuksia suljetaan.
Somessa julkaistussa kävelykutsussa kerrotaan, että lähtö on yhdeksältä aamulla, ja perille Iisalmen terveyskeskukselle ”toivotaan” ehdittävän vielä saman vuorokauden puolella kello 21.
Tämän havainnollistamisen tehosta kertoo myös sen jo etukäteen saama iso huomio valtakunnan päämedioissa. Kävelystä saa myös hyvää TV-kuvaa, joten sitäkin lienee luvassa.
Jos haluat, että viestisi muistetaan, havainnollista! 👍
P.S. Puhuja voi havainnollistaa sanojaan esimerkiksi kuvailevan kielen käytöllä, esimerkeillä, analogioilla, metaforilla, kuvilla, videoilla, rekvisiitalla, demonstraatioilla kuten tuote-esittelyillä, fläppitaululla, vaatteilla ja asusteilla, kehonkielellä ja liikkumisellaan esiintymislavalla.
Miten Stubb pärjäsi ensimmäisessä puheessaan presidenttinä? Entä miten Halla-aho pärjäsi vastauspuheessaan Stubbille?
Tässä vaikutelmat, kun näin puheet suorana.
Stubbin puhe
Stubbilta mallisuoritus kaikin puolin.
Oli suorastaan nautinto katsoa, miten Stubb jatkuvasti vaihtoi kieltä niin sujuvasti, että ajatus ei katkennut sen paremmin puhujalla kuin kuulijalla. En muista tuollaista puhetta kuulleeni missään.
Puheen sisältö kuulosti juuri siltä mitä Suomen presidentiltä odotetaan: kansakuntaa kokoava, kansaa lähelle tuleva, poliitikon suusta vilpittömän oloinen.
Stubb korosti yhteisöllisyyttä ja yhtenäisyyttä, nimenomaan pohjoismaisessa mielessä, eli kaikilla on oikeuksia ja ketään ei jätetä, oli kaveri tai ei. Stubb korosti demokratiaa, oikeusvaltiota ja ihmisoikeuksia.
Samoin hän korosti oikeudenmukaisuutta, sivistystä, yhteistyötä ja kansainvälisyyttä. Stubb korosti myös vastakkainasettelun ja kansakunnan kahtiajaon välttämisen tärkeyttä.
Aika pitkä lista hyviä ja kannatettavia asioita.
Vaikka presidentti tulee hallituspuolueesta, käytännössä jokainen yllä mainittu Stubbin listaama asia vaikuttaa olevan enemmän tai vähemmän ristiriidassa hallituksen politiikan kanssa.
Aika näyttää näkyykö tämä jotenkin presidentin ja hallituksen suhteissa ja Suomen politiikassa.
Kokonaisuutena Stubbin puhe oli hyvin rakennettu ja oikein miellyttävää ja laadukasta kuultavaa.
Halla-ahon puhe
Halla-aho piti virkaanastujaisissa peräti kaksi puhetta, mikä kuuluu protokollaan, mutta osittain siksi tämä toinen puhe tuntui aivan liian pitkältä, show’n varastamiselta presidentiltä.
Kuten presidentin, eduskunnan puhemiehenkin pitäisi ainakin yrittää asettua politiikan yläpuolelle. Halla-ahon eikä hänen liikkeensä agendaan se ei valitettavasti sovi, ja siksi hänen puhettaan oli surullista kuunnella.
Halla-aho pyrki mitätöimään Stubbin puheet arvoista, ihmisoikeuksista, sivistyksestä, yhteistyöstä ja kansainvälisyydestä.
Koska puhemies tiesi, että kansa ei tuossa tilanteessa sulattaisi perussuomalaisille tyypillistä aggressiivista kielenkäyttöä, hän pani viestinsä kyynisyyden kuninkaan, Machiavellin, suuhun. Machiavellin nimeä Halla-aho sitten toisteli niin monta kertaa, että puheesta tuli suorastaan outo.
Minä-pronomini oli korvattu Machiavellillä, jonka suulla annettiin ymmärtää, että säännöistä, ihanteista, eli käytännössä arvoista, ei tarvitse välittää. Tärkeintä on saavuttaa oma päämäärä keinoja kaihtamatta.
Ihanteiden sijasta Halla-aho korosti oikeiston äärilaidalle tyypillisesti armeijan ja lain tärkeyttä. Demokratiaa hän ei maininnut.
Machiavelli tunnetaan huonon hallitsijan stereotyyppinä, muun muassa siitä, että hän suositteli petosta, väkivaltaa ja vastustajien murhaamista vallankäytön keinoina.
Tämä kuvaa enemmän Venäjän kuin Suomen presidentin tapaa hallita, eikä tunnu oikein sopivalta Suomen presidentin virkaanastujaisissa.
Varsinkaan, kun juuri samana päivänä vietettiin Venäjän vielä pari viikkoa sitten mahdollisen tulevan presidentin Aleksei Navalnyin hautajaisia.
Olen pitkään ihmetellyt yhtä epäsuhtaa työnantajien ja palkansaajien lakkoviestinnän laadussa.
Joka kerta, kun Suomessa on lakko, media raportoi työnantajien laskelman siitä, miten paljon rahaa yritysten tai Suomen talouden arvellaan menettävän lakon takia.
Miten palkansaajapuoli vastaa tähän?
Jostain syystä palkansaajajärjestöt eivät ole ymmärtäneet kertoa medialle, paljonko palkansaajat menettävät lakolla vastustettujen työsuhteen heikennysten takia.
Tänään näin ensimmäistä kertaa tällaisen laskelman, ja sitäkin toimittaja nähtävästi joutui varta vasten pyytämään.
Laskelman tulos: pelkkä ensimmäisen sairauspäivän päivärahan poisto maksaa arvion mukaan palkansaajille 500 miljoonaa euroa. Ei vain kertakustannuksena, vaan tästä eteenpäin joka vuosi hamaan tappiin.
Puolen miljardin euron vuosittainen tulonsiirto palkansaajalta työnantajalle on vahva argumentti, jonka palkansaajat ovat tähän asti omien havaintojeni perusteella jättäneet kokonaan käyttämättä.
Pointtini on, että yhteiskunnallisen debatin ytimessä olevien asioiden luulisi olevaan aikoja sitten viestinnällisesti loppuun asti kaluttuja, ja osapuolten argumentit viimeisen päälle mietittyjä.
Työmarkkinaosapuolten riitojen tuloksiin vaikuttaa merkittävästi se, kenen puolelle suuri yleisö asettuu. Yllä oleva esimerkki kertoo siitä, että työntekijäpuoli on tähän asti joka kerta tehnyt heti kättelyssä oman maalin.
Tässä linkki Ylen uutiseen:
“Lakkoilevat työntekijät ovat menettämässä satoja miljoonia hallituksen uudistuksissa – firmoille lankeaa jättilasku lakoista” https://yle.fi/a/74-20072592
Yle julkaisi tänään uutisen Kiinan maalituskampanjoista Yhdysvalloissa. Kiinan kampanjoiden kohteiksi ovat joutuneet muun muassa Kiinaa kritisoivat kansalaiset ja poliitikot, demokratian kannattajat sekä Kiinaa syystä tai toisesta ärsyttävät yritykset.
Ei ole yllätys, että Kiina on jo vuosia sitten aktivoitunut ulkomaille suunnatuissa maalitusoperaatioissa. Aivan kuten Venäjällä, ensin hiottiin taitoja kotimaisia toisinajattelijoita vastaan. Kun kotimaan pelikenttä oli hallussa, suunnattiin ulkomaille.
Suomessa tuttua jo pitkältä ajalta
Suomalaisille tämä kaikki on hyvin tuttua, erityisesti viimeisten noin kymmenen vuoden ajalta.
Kuitenkin vaikka tämä toiminta ei ole uutta, länsimaisilta yhteiskunnilta puuttuvat yhä pitkälti mekanismit ja resurssit torjua maalitusta ja tukea sen kohteita, erityisesti ulkomailta tulevaa informaatio- ja psykologista vaikuttamista vastaan.
Yhteiskunta, sen instituutiot sekä yksittäiset kansalaiset
Yhteiskunnan tasolla ilmiötä ja sen vakavuutta ei meilläkään vielä tunnusteta eikä myöskään ymmärretä riittävästi. Osasyynä on se, että samaa toimintaa harrastavat myös jotkut kotimaiset tahot, joilla ei siksi ole intressiä puuttua siihen.
Maalitettujen henkilöiden työnantajia taas jarruttaa toimimasta pelko, sekä resurssien ja osaamisen puute, koska kohteen tukeminen vaatii monialaista osaamista ja koordinaatiota.
Yksilö taas on, yksilönä, aika heikoilla, kun vieras valtio tai muu organisoitu taho valjastaa koneistonsa häntä vastaan.
Somealustojen rooli
Yhdysvaltalaisia sosiaalisen median alustoja maalituksen torjunta taas ei perinteisesti kiinnosta riittävästi. Nettiviha tuo niille rahaa, ja siihen puuttuminen taas aiheuttaa kustannuksia. Yhdysvalloissa somealustat ovat onnistuneet pitkälti pääsemään vastuusta, monestakin syystä.
Euroopassa valoa tunnelin päässä?
Euroopassa somejättejä yritetään vihdoin saada vastuuseen uusilla EU-tasoisilla pelisäännöillä. Aika näyttää, miten nämä pyrkimykset onnistuvat. Toimiessaan EU-säännöt suojaavat Eurooppaa venäläisen ja kotimaisen informaatiovaikuttamisen lisäksi myös kiinalaiselta.
Nähtäväksi jää myös, auttavatko uudet EU-säännöt siistimään Suomen tulevia europarlamentti- ja presidentinvaaleja.
Yhdysvallat ja Kiina
Yhdysvalloissa Kiinan masinoimaan maalitukseen on isompi poliittinen paine puuttua verrattuna aiemmin isommin profiloituneeseen venäläiseen ja kotimaiseen maalitukseen. Molemmilla viimeksimainituilla on maassa poliittista tukea.
Kiina sen sijaan nähdään Yhdysvalloissa molempien pääpuolueiden taholta paljon selkeämmin Yhdysvaltain kilpailijana. Siksi kiinalaisella maalituksella saattaa olla vaikutusta somealustojen asenteeseen maalitusta kohtaan.
Uusien viestintäteknologioiden kehityskaari
Uudet viestintäteknologiat, myös sosiaalinen media, käyvät tyypillisesti läpi kehityskaaren jonka yhdysvaltalainen professori Tim Wu on kuvannut erinomaisessa kirjassaan The Master Switch:
Alussa on vapauden ja euforian aika. Ollaan optimisteja, uskotaan uuden teknologian lähentävän ihmisiä toisiinsa sekä edistävän maailmanrauhaa ja kaikkea muuta hyvää.
Sitten törmätään todellisuuteen ja tehdään pelisäännöt.
Somen kohdalla pelisääntöjen luominen on kestänyt poikkeuksellisen pitkään.
Toivoa paremmasta?
Kiinan lisääntynyt aktiviteetti toivottavasti aiheuttaa vastareaktion, joka nopeuttaa somen kehitystä vastuullisempaan suuntaan.
Kuningatar Elisabetin kuoltua monet miettivät, onko Britannian monarkialla tulevaisuutta.
Photo credit: BBC
Kuningatar on nyt haudattu, pöly on laskeutunut. Joulupäivänä kuningas Charles sai tilaisuuden näyttää, miltä monarkia näyttää hänen käsissään.
Puheen tavoitteet?
Charlesin tavoitteena on luullakseni taata monarkian jatkuminen ja asemoida itsensä Britannian monarkian jatkumoon. Uskon, että nuo olivat tämänkin puheen tavoitteet.
Miten Charles onnistui?
Ensinnäkin puhe oli selkeä, helppo kuunnella ja mukavan lyhyt kenen tahansa kuunnella.
Charles pyrki puheen tavoitteisiin mielestäni kolmella keinolla. Hän:
Asemoi itsensä uusimmaksi hallitsijaksi pitkässä ketjussa
Osoitti inhimillisyyttä
Osoitti arvokkuutta
Tunteet ja myötäeläminen
Joulupuheen teema oli myötäeläminen.
Charles puhui äitinsä poismenosta ja tämän muistosta, sekä oman perheensä että kansakunnan näkökulmasta, ja kytki perheenjäsenen kuoleman joulun aikaan. Hän sanoi, että me kaikki muistamme edesmenneitä läheisiä erityisesti joulua viettäessä.
Tämä oli puheen tunteisiin vetoava kohta. Olit kuningas tai kadunlakaisija, muistat yhteiset hetket edesmenneiden läheisten kanssa erityisesti joulunpyhinä. Charles asettui kansalaisten tasolle, inhimillisti itsensä ja loi yhteyden kuulijoihinsa.
Minulta kysytään usein, miten puhuja luo yhteyden yleisöönsä. Yllä oleva esimerkki on yksi hyvä keino: puhu yhteisistä kokemuksista ja tunteista.
Perinteet ja kansan yhdistäminen
Joulusta ja sen perinteistä puhuminen sopii muutenkin kuninkaan puheeseen. Mitäpä muuta koko monarkia on kuin perinne.
Yksi monarkian tehtävä ja oikeutuksen lähde on se, että se parhaimmillaan yhdistää kansaa. Siksi Charles puhui paitsi kirkosta myös moskeijoista ja temppeleistä.
Myötäelämisen teeman hengessä Charles puhui myös meitä kaikkia yhdistävästä halusta auttaa ja tukea toisiamme. Samassa hengessä hän myös osoitti empatiaa kaikkia niitä kohtaan, jotka kärsivät näinä vaikeina aikoina.
Kunnian antaminen muille kuin itselle
Oman hännän nostamisen sijasta hän kiitti erityisesti niitä vaativien töiden tekijöitä, jotka auttavat kanssaihmisiään, kuten terveydenhuollon ja asevoimien ammattilaisia.
Ikuinen valo vertauskuvana
Kuningas päätti puheensa vanhassa joululaulussa mainittuun ikuiseen valoon, jonka hän oli maininnut jo puheen alussa.
Ikuinen valo kuvastaa puheessa monta asiaa: toivoa, onnellisuutta ja jatkuvuutta. Samoin se symboloi joulua valon juhlana ja Jeesus-lasta, ja ehkäpä myös monarkiaa ja edesmenneen kuningattaren muistoa. Tuon monimerkityksisyyden takia ikuinen valo tuntuu luontevalta valinnalta puheessa käytettäväksi vertauskuvaksi.
Onnittelut Charlesille ja hänen puheenkirjoittajalleen, ja onnellista uutta vuotta Britanniaan.
Mitä voimme oppia tästä puheesta?
Ole oma itsesi. Charles ei yrittänyt matkia äitiään, vaan piti itsensä näköisen puheen.
Jopa kuningas pystyy puheessa luomaan yhteyden tavalliseen kansalaiseen. Sinäkin pystyt.
Älä kehu puheessa itseäsi, vaan muita. Jätä puhujan kehuminen yleisölle.
Mitä itse ajattelit puheesta, samaa vai eri mieltä? Katso puhe täältä.
Hyviä uutisia, näillä yhdeksällä vinkillä selviät tilanteesta kunnialla. Ehkä jopa saat yleisön osoittamaan suosiotaan seisaallaan.
Kirjoitin kuukausi sitten ylioppilaspuheen pidosta. Jotkut lukijat kysyivät, toimiiko sama maailman helpoin puhekaava myös hääpuheessa. Kyllä toimii.
Kun hääpuheessa otat huomioon myös seuraavat vinkit, olet valmis tarttumaan mikrofoniin myös häätilaisuudessa:
Huumoria puheeseen? Yritä käyttää puheessasi huumoria, erityisesti jos olet bestman tai kaaso. Meille vakavikoille helpotukseksi todettakoon, että hääpuheessakaan ei ole pakko olla hauska. Rakkaudesta voi puhua muutenkin kuin yleisöä naurattamalla.
Puhu lämmöllä ja rakkaudella Puhu juhlakaluista, perheestä ja ystävistä lämpimästi, rakkaudella, kauniisti, sympaattisesti, hyväntahtoisesti. Tämä on tärkein sääntö hääpuheelle.
Älä loukkaa puheen kohdetta Jatkona edelliselle säännölle: älä loukkaa puheen kohdetta tai nolostuta häntä. Tämä voi kuulostaa itsestäänselvyydeltä, mutta unohtuu joskus, koska usein ne kaikkein mehukkaimmat jutut sulhasesta tai morsiamesta ovat niitä, jotka särähtävät yleisön korviin. Jos joku kohta puheessa mietityttää, yleensä se kannattaa jättää pois.
Jätä exät pois puheestasi Älä mainitse hääparin ex-puolisoita tai kumppaneita puheessasi. Ei silloinkaan, vaikka näkisit ystäväsi puolisona mieluummin hänen ex-kumppaninsa kuin sen puolison, jonka hän itse valitsi.
Varmista, että yleisö ymmärtää myös inside-vitsit Puhu asioista, joihin jokainen kuulija voi samaistua. Jos kerrot inside-juttuja, selitä ne niin, että kaikki ymmärtävät, ei vain hääpari tai polttareissa mukana olleet.
Kuka on yleisösi? Jatkona edelliseen kohtaan: muista ottaa huomioon puheen yleisö, joita on hääpuheessa ainakin kaksi: sekä puheen kohde että kaikki muut paikalla olijat. Kuninkaallisissa häissä on sitten vielä kolmas yleisö eli koko kansakunta ja tv-katsojat ympäri maailmaa. Jos olet ollut sellaisissa häissä, onneksi olkoon!
Puheen kohde on puheen sankari Puheen sankari ja keskipiste ei ole sinä, puhuja, vaan puheen kohde. Tänään on hänen päivänsä, ei sinun. Tämän muistaminen helpottaa myös esiintymisjännitystä.
Puhuja saa olla hermostunut Häissä puhuja saa olla hermostunut (ja toki muuallakin kuin häissä). Hääpuhujat, varsinkin puolisoiden vanhemmat ja niin edelleen, eivät yleensä ole tottuneita puhujia. Ole armollinen itsellesi, jos olet puhuja. Saat jännittää, eikä haittaa vaikka se näkyisi. Liian monta rohkaisuryyppyä ennen puhetta ei ole hyväksi.
Yleisö on puolellasi Häätilaisuuden luonteeseen kuuluu, että kun aina sanotaan, että yleisö on puhujan puolella, niin häissä se erityisesti pitää paikkansa, koska kaikki ovat erityisen myötäelävässä fiiliksessä.
Bonusvinkki: hääpuheessa voi lukea kuvitteellisia onnittelusähkeitä. Niillä saa aikaan huumoria, joka taatusti naurattaa. Kuvitteellinen onnittelusähke voi olla vaikka taivaan portteja vahtivalta pyhältä Pietarilta tai tulevan puolison peruskoulun rehtorilta tai kantabaarin ovimieheltä.
P.S. Häissä voi pitää puheen kuka tahansa, mutta erityisesti puhetta odotetaan bestmaniltä, kaasolta ja morsiusparin vanhemmilta. Myös morsian ja sulhanen voivat pitää puheen – tai kuka tahansa häävieras.
Muutama vuosi sitten tekstiileistään tunnettu Finlayson joutui vihapuheen kohteeksi. Silloinen toimitusjohtaja Jukka Kurttila sai tappouhkauksia ja yrityksen pääkonttorin ovea alettiin pitää lukittuna, koska yritys erottautui tasa-arvon edistäjänä.
Vihapuhe kiinnostaa minua siksi, että valmennan puhujia. Kun kerran työkseni autan ihmisiä saamaan äänensä kuuluviin, on luontevaa auttaa myös niitä, joiden ääni yritetään vaientaa.
Vastuullinen organisaatio joutuu helposti vihapuheen kohteeksi
Se, joka erottautuu toimimalla vastuullisesti, joutuu muita helpommin vihapuheen kohteeksi. Jos edistät ihmisoikeuksia, toimit ilmastonmuutosta vastaan tai vastustat autoritaarisia hallintoja, joudut todennäköisemmin vihapuheen, maalittamisen tai vainoamisen kohteeksi.
Myös vastuullisuuden puute voi johtaa kohteeksi joutumiseen. Esimerkkinä tästä on vaikka psykoterapiakeskus Vastaamo, joka laiminlöi asiakastietojensa tietoturvan. Sekä yritykselle, sen johdolle, että ennen kaikkea sen asiakkaille kävi huonosti.
Pitäisikö yllä olevista esimerkeistä tehdä johtopäätös, että ei kannata erottautua, sen paremmin hyvässä kuin pahassakaan? Että ”keskitytään me nyt vain bisnekseen”. Se voi tuntua helpolta tieltä, mutta entäs kun asiakkaat ja muut sidosryhmät vaativat yritystä noudattamaan omia arvojaan?
Ukraina vauhditti yritysaktivismia
Sota Ukrainassa sai suomalaisista yrityksistä kuoriutumaan arvopohjaisia diktatuurin hyökkäyksen vastustajia ja ihmisoikeuksien puolustajia. Vastaavaa yritysaktivismia ei ole nähty Suomessa ehkä koskaan.
Toki päätöksentekoa Ukrainaan liittyvästä aktivismista helpotti se, että siitä pois jättäytymisellä yritys olisi erottautunut vielä enemmän kuin osallistumalla. Eikä tämä aktivismi ole merkittävässä määrin herättänyt vainoajia, ei kotimaisia eikä ulkomaisia.
Kuitenkaan Ukraina-aktivismia ei ole syytä vähätellä. Monet yritykset kärsivät vapaaehtoisesti mittavat taloudelliset tappiot Putinin vastustamisesta. Eikä vastaava Venäjä-boikotti olisi tullut kuuloonkaan suomettumisen kulta-aikana.
Laki velvoittaa sekä varautumaan että toimimaan, kun alkaa tapahtua
Vihapuhetta tai maalittamisen tai vainoamisen kohteeksi joutumista ei voi estää, mutta siihen voi varautua.
Itse asiassa laki määrää tekemään niin.
Työturvallisuuslaki velvoittaa työnantajan varautumaan työntekijän terveyttä uhkaaviin tilanteisiin, samoin kuin reagoimaan, kun tilanne tulee päälle. Monet organisaatiot ovat jo heränneet tähän, mutta käytännön toimenpiteissä riittää parantamista.
Mitä organisaatio voi tehdä vihapuheen torjumiseksi?
Yleensä organisaatiot eivät ole varautuneet siihen, että työntekijä voi joutua järjestelmällisen vihapuheen kohteeksi. Usein hyökkäyksen alkaessa työntekijä jää yksin tai korkeintaan hänet ohjataan työterveydenhuollon puheille. Todellisuudessa vainottu työntekijä tarvitsee kokonaisvaltaisempaa tukea. Sen järjestäminen ei ole rakettitiedettä, mutta vaatii toki ennakointia, suunnittelua ja koordinointia.
Itse kutsun tällaista monialaista tukea vihapuheen kohteen turvaverkoksi.
Vihapuheen kohteen turvaverkko
Turvaverkko kattaa tarvittavin osin kohteelle järjestettävän henkilöturvan, henkisen tuen, juridisen, taloudellisen ja viestintätuen sekä kyberturvallisuuden.
Toimenpiteiden laatu ja määrä riippuu tilanteen vakavuudesta. Siksi ensimmäinen tehtävä viesti- ja nettiraivon alkaessa on uhka-arvion teko.
Henkistä tukea vainon kohde tarvitsee aina. Työyhteisössä sitä on lupa odottaa sekä työkavereilta, esihenkilöltä että organisaation johdolta.
Käytännössä organisaation tuki ja avun saaminen ei aina ole itsestään selvää, joko siksi ettei osata auttaa tai siksi, ettei ole koskaan tullut mieleen, että asia voisi koskea juuri meidän työpaikkaamme.
Joskus taas ei uskalleta auttaa, koska kohteeksi joutunutta julkisesti puolustava pelkää joutuvansa itse maalitauluksi.
Joskus taas karsastetaan kohteen tukemisesta koituvia lyhyen aikavälin kustannuksia. Silloin jää ymmärtämättä, että kyseessä ei ole vain lakipykälien noudattaminen, vaan investointi oman organisaation menestykseen sekä lyhyellä että pitkällä aikavälillä.
Kummassa työpaikassa sinä haluaisit työskennellä? Siinä, jossa vihapuheen kohde jää yksin vai siinä, jossa hän saa tarvitsemansa tuen?
Mitä sinä voit tehdä vihapuheen torjumiseksi?
Helpoin tapa vaikuttaa on se, että itse vähintään yrittää puhua kauniisti, silloinkin kun se on vaikeaa. Aina ei voi onnistua, mutta jos edes yrittäisi.
Toinen tapa vaikuttaa on rientää loanheiton kohteeksi joutuneen tueksi, oli hän joku itselle läheinen, ystävä, työkaveri tai jopa henkilö, jota ei tunne henkilökohtaisesti.
Kaikki eivät uskalla mennä omalla nimellään Twitteriin tukemaan maalittamisen kohteeksi joutuneita, mutta joillakin on pokkaa siihenkin. Sen sijaan jokainen meistä kykenee auttamaan toista vähintään silloin, kun sen voi tehdä yksityisesti.
Kolmas tapa on miettiä, miten asiat on järjestetty omalla työpaikalla. Onko joku joutunut vihapuheen, maalittamisen tai vainoamisen kohteeksi? Saiko hän asianmukaista tukea? Autoitko häntä itse? Voisiko joku teillä joutua maalitauluksi tulevaisuudessa?
Mitä esihenkilö ja organisaation johto voivat tehdä?
Jos olet esimiesasemassa tai organisaation johdossa, oletko käyttänyt valtaasi ja varmistanut, että organisaatiosi on varautunut ja valmis toimimaan, kun työntekijä joutuu työtehtäviensä takia myrskyn silmään?
P.S. Miksi puhun vihapuheesta?
Jouduin 1990-luvulla näkemään ensimmäisen kerran lähietäisyydeltä yhteiskunnan, jossa populistinen liike käytti vihaa, valheita ja väkivaltaa päästäkseen valtaan ja heikentääkseen demokraattista yhteiskuntaa. Vasemmistopopulisti Hugo Chávez valittiin vuonna 1999 presidentiksi Venezuelassa, jossa olen asunut vaihto-oppilaana ja sittemmin matkustellut.
Kun Donald Trump valittiin Yhdysvaltain presidentiksi, venezuelalaiset ystäväni sanoivat, että he ovat nähneet tämän kaiken jo omassa maassaan.
Perehdyttyäni vihapuheeseen ja sitä lähellä oleviin ilmiöihin jo pitemmän aikaa olen puhunut asiantuntijana ja workshopannut aiheesta muun muassa Poliisihallituksessa ja Lakimiesliitossa. Viimeksi kesäkuun alussa puhuin Helsingin Ekonomien tilaisuudessa.
Mielestäni emme elä ”totuuden jälkeistä aikaa”. Autoritaaristen johtajien, tai sellaisiksi haluavien, kieli ei ole ”totuuden jälkeistä kieltä”, se on diktatuurin kieltä.
Olimme vain välillä unohtaneet, miltä se kuulostaa.
Puhe ylioppilaalle voi tuntua haastavalta, mutta se voi syntyä yllättävänkin helposti.
Arvaa kuka? 😀
Onnittelupuheen voit tarvittaessa keksiä vaikka lennosta hyödyntämällä vanhaa hyväksi havaittua puhekaavaa eilen-tänään-huomenna.
Kas näin:
Eilen: Muistan vielä ensimmäisen koulupäiväsi. Heitit repun selkään intoa täynnä jne jne…
Tänään: Nyt kun katson sinua valkolakki päässä jne jne…
Huomenna: Olen varma, että tulevaisuudessa jne jne…
Onnittelupuheen voi tällä lailla pitää vaikka kolmen virkkeen pituisena. Siitä saa helposti myös viiden minuutin version.
Keksit vain kolme asiaa, jotka haluat sanoa ja laitat ne aikajanalle. Helppoa!
Uskallatko pitää puheen viikonlopun ylioppilasjuhlissa? Vain harjoittelemalla voi tulla mestariksi, joten kannattaa käyttää hyväksi kaikki mahdollisuudet pitää puheita.
Viikonlopun juhlissa voit myös kuunnella toisten puheita. Huomaat, että aika moni puhuja käyttää eilen-tänään-huomenna -kaavaa.
Onnea kaikille kevään ylioppilaille!
P.S. Alun perin opin eilen-tänään-huomenna -puhekaavan herroilta Rauno Haapanen ja Herbert Lundström. Kiitos ja kumarrus. Olen käyttänyt kaavaa vähintään kymmeniä kertoja. Kiitos myös Jukka Sierla inspiraatiosta tähän blogaukseen.
Would you like to become a better communicator? 