Tag Archives: politiikka

Ennuste Yhdysvaltain presidentinvaalien tuloksen seurauksista lyhyellä ja pitemmällä aikavälillä. Kirjoitettu 27.10.2024

Leave a reply

Taustaksi (kirjoitettu 13-14.6.2025) 

Kirjoitin alla olevan arvion aika nopeasti 27. lokakuuta 2024 ja päätin nyt jakaa sen toivoen, että se auttaisi ihmisiä katsomaan Yhdysvalloista päivittäin tulevia, usein sirpaleisia, uutisia laajemmasta perspektiivistä. 

Julkaisen tämän myös siksi, että mielestäni aikuisella kansalaisella on velvollisuus ottaa kantaa ympäröivän yhteiskunnan tapahtumiin silloin, kun ne vaikuttavat merkittävästi jokaisen elämään.

Ennen viime marraskuun presidentinvaaleja tein siis ajatusharjoituksen vaalituloksen mahdollisista seurauksista. 

Harjoituksella oli kolme tavoitetta: 

  1. Muodostaa kuva mahdollisista kehityssuunnista, jotta odotettavissa oleva päivittäinen uutisvirta olisi helpompi asettaa isompaan kontekstiin. 
  2. Auttaa tunnistamaan mahdolliset poikkeamat omista ennakko-odotuksista, jolloin omaa isoa kuvaa olisi helppo rukata tarvittaessa. 
  3. Dramaattisetkin uutiset on helpompi ottaa vastaan, kun voi todeta niiden asettuvan jo ennalta pohdittuun skenaarioon. 

Olen huomannut pohdinnasta olleen hyötyä: Yhdysvaltain ja maailman kannalta omasta mielestäni negatiivinen vaalitulos ja sen jälkeiset tapahtumat ovat aiheuttaneet vähemmän huolta tulevaisuudesta, koska tapahtumien ennakointi tuo kontrollin tunnetta silloinkin, kun tapahtumiin ei voi itse vaikuttaa. 

Alla on luonnostelemani ennuste, jota en viime vuonna kehdannut julkaista, koska oletin sen olevan liian epäuskottava suurimmalle osalle lukijoista. 

Olen editoinut tekstiä luettavuuden parantamiseksi, mutta varsinainen sisältö on ennallaan. Ainoastaan Puolan osalta jätin pois pari kommenttia, koska vaikka uskon niiden sisältöön, katson että ne herättäisivät liikaa huomiota tässä kokonaisuudessa.

Prosenttiluvut tekstissä tarkoittavat viime lokakuussa tekemääni arviota kunkin kehityskulun todennäköisyydestä tulevien vuosien aikana asteikolla 0-100%. 

Ole hyvä, palataan ajassa vajaat kahdeksan kuukautta taaksepäin:

—

USA vaalit pohdintaa 27.10.2024

Mitä jos Harris voittaa vaalit?

  • Trump ja republikaanit panevat pystyyn isot maan sisäiset levottomuudet, yrittävät kumota vaalituloksen ja saada Trumpin presidentiksi epärehellisin keinoin. Ihmisiä kuolee ja haavoittuu ja yhteiskunnan toiminta kärsii. Todennäköisyys 100%
  • USA:ssa väkivalta yltyy sisällissodaksi. Mahdollista, mutta todennäköisyyttä on liian vaikea arvata.
  • Ulkovallat käyttävät hyväkseen Yhdysvaltain kaaosta. 100%. => Kannattaa katsoa mitä tekee ennen vaaleja ja vaalien jälkeen Venäjä, Kiina, Israel, Iran, Saudi-Arabia, Turkki, Venezuela jne, sekä autoritääriset puolueet ja hallinnot eri maissa. Kun katseet ovat Yhdysvalloissa, muualla maailmassa tehdään mediakatveessa isojakin konnankoukkuja.

Mitä jos Trump pääsee presidentiksi?

  • USA:n politiikka perustuu arvojen tai järjen (ja toki myös perinteisen voimapolitiikan) sijasta Trumpin oman edun tavoitteluun, republikaanien korruptioon ja strict father -perhemalliin*. Todennäköisyys 100%
  • Edellisestä seuraa:
  • Yhdysvaltain demokratiaa heikennetään merkittävästi. 100%
  • Yritys muuttaa Yhdysvallat jonkinasteiseksi autoritääriseksi valtioksi. 100%
  • Yritys muuttaa Yhdysvallat diktatuuriksi. Todennäköisyys riippuu diktatuurin määritelmästä. Jos mittakeppi on esimerkiksi Unkari, todennäköisyys 100%
  • Demokratian puolustajat protestoivat. 100%
  • Väkivaltaisia levottomuuksia Yhdysvalloissa. 100%
  • Poliittisia vankeja Yhdysvalloissa, tyyliin ”tuo henkilö on hallinnon vastustaja” Todennäköisyys riippuu poliittisen vangin määritelmästä, mutta sanotaan vaikka 80%
  • USA loittonee demokraattisesta maailmasta. Näin sekä Yhdysvallat että demokraattiset maat heikkenevät sotilaallisesti, taloudellisesti, poliittisesti, henkisesti 100%
  • USA ei enää ole esikuva, vaan huono esimerkki. 100%. Tästä seuraa, että Kiina ottaa nykyistä paljon isomman osan maailman johtajuudesta. 100%. Maailmanjärjestys muuttuu: poliittinen, taloudellinen, sotilaallinen, henkinen. 100% 
  • USA ja Venäjä tekee Ukrainasta Venäjän satelliitin. 100%
  • Kiina hyökkää Taiwaniin, Filippiineille tai muualle ”takapihallaan”. Todennäköisyys riippuu Yhdysvaltain hallinnon ottamasta positiosta: diktatuuri tarvitsee sisäisen vihollisen lisäksi ulkoisen vihollisen, joka Yhdysvaltain republikaanien kohdalla on toistaiseksi ollut Kiina. Siksi veikkaus todennäköisyydestä 50%
  • Eurooppa joutuu altavastaajan asemaan Venäjää ja Kiinaa vastaan. 100%. 
  • Maailma alkaa kiireesti varautua suursotaan. Pahiten myöhässä on Eurooppa. Tyypillisesti suursotiin lähdetään liian huonosti valmistautuneena, mutta tällä kertaa Eurooppa on oikeasti vaarassa menettää pelin heti kättelyssä. 100%
  • Nato heikkenee. 100%
  • Nato menettää olennaisilta osiltaan pelotearvonsa Euroopan puolustajana. Veikkaus 50%
  • Georgiasta tulee Venäjän satelliitti. 100%
  • Moldovasta tulee Venäjän satelliitti. Veikkaus 80%
  • Baltian maista tulee Venäjän satelliitteja. Veikkaus 80%
  • Suomesta tulee Venäjän satelliitti. Veikkaus 50%
  • Unkari jatkaa Venäjän satelliittina. 100%. Samoin Slovakia, Serbia.
  • Puolasta tulee Venäjän satelliitti. 50%

—

*Selvennys lukijalle: strict father -perhemalli tarkoittaa konservatiivista maailmankuvaa yhdysvaltalaisen kielitieteilijä George Lakoffin kehittämässä ajatusmallissa, joka selittää ihmisten maailmankuvien kahtiajakoa yhdysvaltalaisittain konservatiiveihin ja liberaaleihin. Malli selittää varsin tehokkaasti henkilön kannan melkein mihin tahansa poliittiseen kysymykseen pelkästään siltä pohjalta, mikä hänen käsityksensä on ideaalisesta perhemallista. Lakoffin mallin perusteella odotettavissa oleva politiikka on pitkälti samankaltaista kuin niin sanotussa Project 2025 -dokumentissa on kuvattu. 

—

Mitä seuraavaksi? Kirjoitettu 13-14.6.2025

Viime kädessä asevoimat ratkaisevat säilyykö demokratia Yhdysvalloissa. Aivan kuten kaikissa muissakin maissa. 

Tästä eteenpäin näkisin seuraavia mahdollisia skenaarioita Yhdysvalloille:

  1. Hidas liukuminen pois demokratiasta. Kansan protestit eivät ole tehokkaita, koska kansa ei mobilisoidu riittävästi, sillä käynnissä oleva autoritäärinen vallanotto ei tapahdu yhtenä tiettynä ajanhetkenä vaan asteittain. Asevoimissa on demokratialle lojaaleja henkilöitä, jotka aktivoituvat demokratian säilyttämiseksi, mutta heidät puhdistetaan syrjään ennen kuin kapinaliike ehtii kasvaa.
  2. Sama kuin edellinen, mutta hallinto kansalaisten vastareaktiota pelätessään tulee edenneeksi ”liian hitaasti” kohti demokratian lopettamista. Vaikka seuraavat vaalit ovat vähemmän oikeudenmukaiset kuin tähän asti, valta vaihtuu vaaleissa. Nykyhallinto yrittää estää vallanvaihdon, mutta kansalaisten protestit ja asevoimien kannanotto tai puuttuminen tilanteeseen antaa demokratialle sen ylimenokaudella tarvitseman tekohengityksen.
  3. ”Värivallankumous” tai ainakin sen yritys. Viranomaiset ja heitä tukevat aseelliset ryhmät käyttävät liiallista väkivaltaa kansan protesteja vastaan, mikä aktivoi ihmiset entistä suurempaan vastarintaan. Hallinto käyttää lisää väkivaltaa. Seurauksena asevoimien jäsenet joutuvat miettimään asettuvatko he hallinnon vai mielenosoittajien puolelle. Asevoimat ratkaisevat jo olemassa olevan sisäisen jakautumisensa joko nopeasti tai pitemmän prosessin kautta. Tilanteen pitkittyessä on pieni mahdollisuus sisällissodan kaltaisen tilanteen syntymiseen. Tällä hetkellä on mahdotonta sanoa voittaisiko tässä skenaariossa nykyhallinto vai demokratia. 

Mikä näistä vaihtoehdoista toteutuu? 

En tiedä, enkä usko kenenkään tietävän. Yhdysvallat on tällä hetkellä muodollisesti demokratia, mutta käytännössä autoritäärisesti hallittu valtio. 

Demokratiaan paluun todennäköisyyttä nostaa se, että se on kansalaisten kannalta paras hallintomuoto ja Yhdysvalloissa on pitkä demokraattinen perinne. Suurin osa kansasta kannattaa demokratiaa. 

Toisaalta paluu demokratiaan vaatii kansalaisilta oma-aloitteisuutta ja henkilökohtaisia uhrauksia. Niihin maassa toki löytyy kykyä, jos vain löytyy riittävästi johtajuutta.  

Suomalainen journalismi astui Trumpin ansaan

Leave a reply
Kuvakaappaus Helsingin Sanomien nettiversion etusivulta 10.6.2025. Kuvakaappauksessa olevan valokuvan Helsingin Sanomat on hankkinut lähteestä David Swanson / Reuters. Linkki viitattuun Helsingin Sanomien uutiseen: https://www.hs.fi/maailma/art-2000011289702.html

Suomalaisen median uutisointi Los Angelesin mielenosoituksista näyttää tukevan Yhdysvaltain hallinnon valheellista versiota tapahtumista. Tämä ei ole ihan pieni asia journalismin mallimaassa. 

Sanankäytön ammattilaiset, kuten esimerkiksi poliitikot, toimittajat tai vaikkapa puhetaidon kouluttajat, ymmärtävät miten ihmisiin voi vaikuttaa kehystämällä asiat tietyllä tavalla. 

Sopivasti kehystämällä voidaan vaikuttaa siihen, miten ihmiset näkevät todellisuuden ja minkä mielipiteen he muodostavat yhteiskunnan tapahtumista. 

Pahimmassa tapauksessa musta voidaan maalata valkoiseksi, kuten Yhdysvaltain hallinto yrittää tehdä puhumalla Los Angelesissa käynnissä olevasta ”kapinasta”, jota käytetään tekosyynä lähettää kaupunkiin tuhansia aseistettuja armeijan sotilaita. 

Kuvassa Helsingin Sanomien printtiversion etusivu 10.6.2025. Lehden etusivulla näkyvien kuvien lähteet: ylempi kuva: lähdettä ei ole ilmoitettu. Alempi kuva: Ringo Chiu / AFP. Linkki lehden etusivuun: https://nakoislehti.hs.fi/65caf33d-65cb-4839-b086-cee1ccb99f18/2

Tämän aamun Helsingin Sanomien printtiversion etusivun otsikko on ”Kansalliskaarti lähetettiin tukahduttamaan kapinaa”. 

Los Angelesissa ei ole mitään kapinaa. 

Tänään uutisotsikoissa luki muun muassa ”Kuvat näyttävät – Los Angeles ajautui kaaokseen”. 

Kaupunki ei ole kaaoksessa. 

Eräässä kuvatekstissä luki ”Los Angelesia peitti paksu savu”.

Los Angeles ei ollut savun peitossa.

Uutiskuvien ja Yhdysvalloista tulleiden raporttien perusteella Los Angelesissa paloi lauantaina tasan yksi auto ja sekin oli ilmeisesti poliisin vahingossa sytyttämä. 

Sunnuntaina näytti uutisoinnin perusteella palaneen kaksi tai kolme autoa. 

Los Angelesin suurkaupunkialueella asuu 10-20 miljoonaa ihmistä ja siellä lienee miljoonia autoja. 

Muutamasta palavasta autosta saa vaikuttavaa kuvamateriaalia, kun kuvat rajaa tehokkaasti ja niitä kierrättää uutisesta toiseen. Vaikka kuvat ovat aitoja, Los Angelesissa vallitsevan kokonaistilanteen kanssa näillä kuvilla ja teksteillä on kuitenkin hyvin vähän tekemistä.

Mielenosoitukset ovat suurimmaksi osaksi tapahtuneet varsin pienellä alueella ja ne ovat olleet voittopuolisesti rauhanomaisia. Näin sanoo myös paikallinen poliisi.

Kiinniotettuja/pidätettyjä oli Los Angelesissa ymmärtääkseni koko viikonloppuna vähemmän kuin maanantaisessa Elokapinan mielenosoituksessa Helsingissä. 

Kaikki uutisointi, joka antaa harhaanjohtavan kuvan maailman tapahtumista on ongelmallista. 

Vielä ongelmallisempaa harhaanjohtava uutisointi Los Angelesin mielenosoituksista on siksi, että yleensä luotettava media tulee raportoinnillaan tukeneeksi valheellista tarinaa, jonka tavoite on oikeuttaa autoritääristä politiikkaa Yhdysvalloissa. 

Mikä on sinun puhetyylisi ja saako puhuja puhua hitaasti?

Leave a reply

Puhetaitoa on aikojen kuluessa opetettu monella tavalla. 

Yksi haitallisimmista opetustyyleistä on, kun väitetään, että on vain yksi tapa tehdä joku asia puhujalavalla. Se riistää puhujalta persoonallisuuden. Se myös vie puhujalta mahdollisuuden sopeuttaa tyyliään kulloiseenkin tilanteeseen sopivaksi. 

Puhujille ovat jotkut aikoinaan jopa opettaneet kehonkieltä niin tarkkaan, että niitä ohjeita noudattava puhuja on todennäköisesti näyttänyt enemmän nykivältä robotilta kuin ihmiseltä. 

”Ensin pidä jalat siinä ja siinä asennossa, kädet siinä ja siinä asennossa, samoin pää. Seuraavaksi liikuta toista kättä näin ja toista noin, ja samalla liikuta jalkoja noin ja noin.” Ja niin edelleen. 

Tuollaista on oikeasti opetettu. 

Aitouden merkitys

Jos puhetaidossa on johonkin asiaan olemassa vain yksi tapa, se on aitous. Se on sitä, että puhuja on oma itsensä. Aitous tuo uskottavuutta. Yleisö tunnistaa teeskentelyn, eikä ota vakavasti puhujaa, vaikka hän puhuisi totta.

Voiko hidas puhuja olla hyvä puhuja?

Hiljattain aloin lukea uutta Martin Luther King, Jr:n elämäkertaa, jota voin lämpimästi suositella kaikille. 

Kirjan ohessa ryhdyin kuuntelemaan Kingin puheita äänikirjasta nimeltä Martin Luther King: The Essential Box Set. The Landmark Speeches and Sermons of Martin Luther King, Jr. 

Olen kuunnellut noita puheita ennenkin, mutta yhtä asiaa en muistanut: Kingin puhetyyli on yleensä hidas. Ei vain hidas amerikkalaiseksi, vaan oikeasti hidas, joskus suorastaan hyvin hidas. Kuitenkaan hänen hitautensa ei häiritse kuulijaa, ei ainakaan minua. 

Päinvastoin. Itse olen perustyyliltäni hidas puhuja. Jos haluan puhua nopeasti, minun täytyy tietoisesti päättää puhua eri tavalla, usein myös varta vasten harjoitella. 

Tunnen muitakin hitaita puhujia. Jos he kertovat itselleen huomautetun hitaasta puheesta, vastaan, että puhu ihan rauhassa hitaasti, ellen tiedä puhujalla olevan joku poikkeuksellinen haaste.

Lisäksi sanon, että jos haluat panostaa puhumiseen, opettele eri esiintymistyylejä eri tilanteisiin. Mutta ei ole pakko, tee se vain jos haluat erityisesti panostaa kehittymiseen puhujana. 

Eri tyyli ei tarkoita vain puheen nopeutta, vaan esimerkiksi äänen voimakkuutta tai kehonkielen käyttöä.

Statukset ja improvisaatioteatteri

Hitaassa puhumisessa on etunsa. Sen lisäksi, että hitaasti puhuvan sanoista saa yleensä hyvin selvää, hitaasti puhuminen viestii auktoriteettiä. Auktoriteettiä kuunnellaan.  

Improvisaatioteatterin, lyhemmin sanottuna improteatterin, harrastajat tuntevat hitaasti puhumisen yhtenä niin sanotun ylästatuksen merkeistä.

Improteatterissa pelataan jatkuvasti ylä- ja alastatuksilla, vähän yksinkertaistettuna tarkoittaen asettumista henkisesti jonkun ylä- tai alapuolelle. 

Ylästatusta voi ilmaista hitaan puheen lisäksi esimerkiksi pitämällä päätä paikallaan puhuessa, pitämällä kädet kaukana päästä tai istumalla leveästi ja tilaa vievästi. 

Vastaavasti alastatusta voi pelata esimerkiksi jatkuvasti asettelemalla hiuksiaan, heiluttelemalla päätään, kehoaan tai käsiään hätäisesti, istumalla hartiat lysyssä, jalat yhdessä ja jalkaterät sisäänpäin käännettynä, tai puhumalla epävarmalla äänellä.

Statuksen konsepti on hyödyllinen siksi, että ihminen käyttää improteatterin tunnistamia statuseleitä jatkuvasti, kaikissa vuorovaikutustilanteissa ja yleensä tiedostamatta. 

Statuseleiden tunnistaminen tuo iloa elämään. Esimerkiksi työpaikan maanantaipalaverin seuraaminen muuttuu paljon hauskemmaksi, kun katsoo ihmisten statuksia ja niiden vaihteluja.

Kolme pointtia paremmaksi puhujaksi

  1. Jos haluat olla mahdollisimman hyvä puhuja opiskelematta puhetaitoa ollenkaan, riittää kun muistat puhetilanteessa olla oma itsesi.
  • Jos haluat kehittyä puhujana, kannattaa tiedostaa oma tyylinsä ja opetella mukauttamaan tyyliä tilanteen mukaan. 
  • Lisäksi on hyödyllistä tutustua improteatteriin.

”Vielä yksi asia”

Steve Jobs lopetti puheensa usein sanomalla ”One more thing!”

Siis vielä viimeisenä neuvona, kannattaa kuunnella hyvien puhujien puheita. Niistä oppii puhetaitoa ja saa inspiraatiota päiväänsä. 

Omalla puheiden soittolistallani Martin Luther King, Jr:n puheet ovat ykkösenä.

Kuka oli Martin Luther King, Jr?

1 Reply

Mikä teki Martin Luther King, Jr:sta yhden historian tunnetuimmista puhujista? 

Mistä hän sai luonteen ja vakaumuksen tulla yhdeksi historian vaikuttavimmista vapaustaistelijoista? 

Mikä on hänen tarinansa?

Näihin kysymyksiin halusin paremman ymmärryksen. Viime viikolla posti toi viime vuonna julkaistun, aiempia kattavamman elämäkerran. 

Olen vasta kirjan alussa, mutta tähän mennessä on selvinnyt seuraavaa: 

– Kingin isoäiti veti turpiin paikallista orjapiiskuria.

– Kingin isä oli pappi. Kirkko oli Kingille kuin toinen koti. Kuten nuorille ihmisille usein käy, King päätti ensin, että hän nimenomaan ei halua ryhtyä saarnaajaksi, mutta muutti mielensä. 

– Paraskaan puhuja ei onnistu harjoittelematta. King harjoitteli puhumista ahkerasti lapsesta asti. 

– Samoin oli tehnyt hänen isänsä, joka jo teini-ikäisenä päätti ryhtyä saarnamieheksi. Perheen maatilalla Kingin isä harjoitteli pitämällä muistopuheita teurastetuille kanoille.

– Kuten moni muukin mestari, nuorempana King harjoitteli pitämällä itseään parempien puhujien pitämiä puheita. 

– Tässä King meni liiankin pitkälle: uransa alussa hän lainasi pitkiä pätkiä toisten pitämistä puheista, kertomatta että teksti ei ollut hänen omaansa. Myös hänen väitöskirjansa vaikuttaa olleen osin plagioitu.

– Kingin varsinainen julkinen ura alkoi tämän päivän päivämäärällä Alabaman Montgomeryssä pidetyllä saarnalla, 5. joulukuuta 1955. King oli tuolloin vasta 26-vuotias.

– Kyseinen saarna alkoi Kingille tyypillisesti, eli vähän tylsästi: ”We are here this evening for serious business.” Äänensävykin oli yksitoikkoisen toteava, ei huomiota herättävä. 

– Kingin puheiden vaikuttavimmat kohdat tulevat yleensä vasta kun hän on päässyt vauhtiin ja nostaa hiljalleen volyymiä. 

– Yllä mainitussa puheessa hän lopulta pauhasi:
”We are not wrong in what we are doing!
If we are wrong, the Supreme Court of this nation is wrong!
If we are wrong, the Constitution of the United States is wrong! 
If we are wrong, God Almighty is wrong!”

Kirjaa on vielä yli 400 sivua kirjaa jäljellä. Odotan innolla lisää seikkailuja. 

P.S. Yksi syy tähän postaukseen on se, että hiljattain huomasin, että edes yhteiskunnallisista asioista kiinnostuneet nuoret eivät välttämättä ole kuulleet Kingistä. Tämä oli minulle yllätys ja asia on syytä korjata.

Tekeekö ihminen päätökset järjellä vai tunteella?

Leave a reply

Koskaan ennen maailmanhistoriassa ihmisellä ei ole ollut pääsyä yhtä suureen määrään tietoa kuin nyt.

Yhdysvaltain presidentinvaalit on yksi parhaita esimerkkejä siitä, että ihminen tekee päätökset enemmän tunteella kuin järjellä, vaikka kuvittelee toimivansa päinvastoin.

Törmäämme päivittäin ihmisiin, puheeseen ja mielipiteisiin, jotka tuntuvat käsittämättömiltä.

Luulen, että näinä aikoina moni on aika hukassa yrittäessään ymmärtää maailman menoa.

Olisiko jokaisen hyödyllistä yrittää oppia ymmärtämään paremmin, miten ihmisen ajattelu toimii ja siten oppia ymmärtämään paremmin, miten maailma toimii?

Siinä ohessa voisi itse oppia vaikuttavammaksi viestijäksi ja vuorovaikuttajaksi. Se on minun missioni.

Vihapuheesta, maalittamisesta ja hiihtämisestä

Leave a reply

Viisi kirjaa, jotka kannattaa lukea, jos haluaa ymmärtää maalittamista, sen keinoja ja seurauksia.

Mitä Lapissa tehdään, paitsi hiihdetään? Tietysti etätöitä.

Teen parhaillaan eräälle organisaatiolle ohjeistusta siitä, miten toimitaan, kun työntekijä ja organisaatio joutuvat maalittamisen ja vihapuheen kohteeksi.

Tällä hetkellä kirjoitan tunturihotellin huoneessa, jonka ikkunasta näkyy kymmeniä kilometrejä Lapin maisemaa. Kirjoittaminen maistuu hiihtolenkin jälkeen.

Jokainen, joka tuntee minut hyvin, tietää, että pidän kirjoista. Toissapäivänä kotoa lähtiessä otin kirjahyllystä summamutikassa kasan aiemmin lukemiani kirjoja inspiraatioksi.

Perillä hotellissa tajusin, että kirjoilla on keskenään enemmän yhteistä kuin olin arvannut. Ensinnäkin, jokaisen kirjoittaja on vihapuheen ja vainon asiantuntija. Heistä neljä on toimittajia ja yksi on sotatieteiden tohtori.

Heitä kaikkia vastaan on hyökätty raakaa ja pitkäaikaista henkistä väkivaltaa käyttäen. Jokainen heistä selvisi, ja jokaisesta tuli itseensä kohdistuvan vainon takia pätevämpi alan asiantuntija.

He ovat myös kaikki naisia.

Kylmän sodan aikana Suomen puolustusvoimia ihailtiin ulkomailla hyvästä hiihtotaidosta. Nyt Suomea ihaillaan kokonaismaanpuolustuksesta sekä hyvästä varautumisesta hybridisodankäyntiin.

Toisen maailmansodan aikana Suomen puolustusvoimilla oli yksi sotilas, jonka sanottiin vastaavan kokonaista divisioonaa.

Hän ei ollut Simo Häyhä, vaan Yleisradion toimittaja, nimimerkki Jahvetti, joka vahvisti suomalaisten taistelumoraalia sekä rintamalla että kodeissa. Keinona oli Neuvostoliiton propagandaa pilkannut radio-ohjelma.

Veikkaan että seuraavan sodan Jahvetti on nainen.

Veikkaan myös, että Suomen tämänhetkisen sisäisen kahtiajakautumisen korjaajat ovat suurimmaksi osaksi naisia. Osa heistä tekee työtään etänä, esimerkiksi Lapista käsin.

P.S. Suosittelen lukemaan:

1. Saara Jantunen: Infosota. Todennäköisesti ensimmäinen laajasti luettu suomalainen kirja Venäjän etuja palvelevasta informaatiovaikuttamisesta ja siitä, miten kirjan kirjoittaja joutui itse vaikuttamisen kohteeksi.

2. Ginger Gorman: Troll Hunting. Kirjoittajan omia sekä useiden muiden kokemuksia siitä, miten kuka tahansa voi joutua nettivihan ja vainoamisen kohteeksi. Kirjaansa varten Gorman tutki trollausta ja nettivihaa useita vuosia ja onnistui myös käymään syvällisiä keskusteluja häntä vainonneiden trollien kanssa.

3. Jessikka Aro: Putinin trollit. Yleisradion toimittaja kirjoitti venäläisistä trolleista ja joutui ei vain venäläisten, vaan myös Venäjän pyrkimyksiä edistävien kotimaisten tahojen vainon kohteeksi. Kirja sisältää myös useiden muiden vainottujen tarinat eri maista.

4. Johanna Vehkoo: Oikeusjuttu. Kuvaus niin sanotusta natsipelle-oikeudenkäynnistä, sekä laajemmin trollauksesta, verkkovihasta ja sananvapaudesta, ja siitä, miten tämä kaikki liittyy demokratian tulevaisuuteen.

5. Maria Ressa: How to stand up to a dictator. Nobelin rauhanpalkinnon voittaja kertoo Filippiinien hallinnon häneen kohdistämasta vainosta, disinformaatiolla vaikuttamisesta maailmanlaajuisesti, sekä sosiaalisen median alustojen roolista tämän vaikuttamisen mahdollistajina.

Oletko miettinyt, miten havainnollistat viestisi?

Leave a reply

Kuva: Manfred Steger / Pixabay

Havainnollistaminen on yksi hyvän puhujan, esiintyjän ja viestijän tärkeimmistä työkaluista.

Aivan loistavan esimerkin havainnollistamisen voimasta meille tarjoaa tällä viikolla pohjois-savolaisen Vieremän kunnan kunnanjohtaja.

Hän kutsui kunnan asukkaat ja sidosryhmät 50 kilometrin mittaiselle ”lähipalvelukävelylle”.

Kävelyllä osoitetaan konkreettisesti miten kaukana kuntalaisten lähin terveyskeskus on sitten, kun riittämättömän sote-rahoituksen takia terveyskeskuksia suljetaan.

Somessa julkaistussa kävelykutsussa kerrotaan, että lähtö on yhdeksältä aamulla, ja perille Iisalmen terveyskeskukselle ”toivotaan” ehdittävän vielä saman vuorokauden puolella kello 21.

Tämän havainnollistamisen tehosta kertoo myös sen jo etukäteen saama iso huomio valtakunnan päämedioissa. Kävelystä saa myös hyvää TV-kuvaa, joten sitäkin lienee luvassa.

Jos haluat, että viestisi muistetaan, havainnollista! 👍

P.S. Puhuja voi havainnollistaa sanojaan esimerkiksi kuvailevan kielen käytöllä, esimerkeillä, analogioilla, metaforilla, kuvilla, videoilla, rekvisiitalla, demonstraatioilla kuten tuote-esittelyillä, fläppitaululla, vaatteilla ja asusteilla, kehonkielellä ja liikkumisellaan esiintymislavalla.

Miten Stubb ja Halla-aho pärjäsivät puheissaan presidentin virkaanastujaisissa?

Leave a reply

Kuva: Marja Mäkelä / Pixabay

Miten Stubb pärjäsi ensimmäisessä puheessaan presidenttinä? Entä miten Halla-aho pärjäsi vastauspuheessaan Stubbille?

Tässä vaikutelmat, kun näin puheet suorana.

Stubbin puhe

Stubbilta mallisuoritus kaikin puolin.

Oli suorastaan nautinto katsoa, miten Stubb jatkuvasti vaihtoi kieltä niin sujuvasti, että ajatus ei katkennut sen paremmin puhujalla kuin kuulijalla. En muista tuollaista puhetta kuulleeni missään.

Puheen sisältö kuulosti juuri siltä mitä Suomen presidentiltä odotetaan: kansakuntaa kokoava, kansaa lähelle tuleva, poliitikon suusta vilpittömän oloinen.

Stubb korosti yhteisöllisyyttä ja yhtenäisyyttä, nimenomaan pohjoismaisessa mielessä, eli kaikilla on oikeuksia ja ketään ei jätetä, oli kaveri tai ei. Stubb korosti demokratiaa, oikeusvaltiota ja ihmisoikeuksia.

Samoin hän korosti oikeudenmukaisuutta, sivistystä, yhteistyötä ja kansainvälisyyttä. Stubb korosti myös vastakkainasettelun ja kansakunnan kahtiajaon välttämisen tärkeyttä.

Aika pitkä lista hyviä ja kannatettavia asioita.

Vaikka presidentti tulee hallituspuolueesta, käytännössä jokainen yllä mainittu Stubbin listaama asia vaikuttaa olevan enemmän tai vähemmän ristiriidassa hallituksen politiikan kanssa.

Aika näyttää näkyykö tämä jotenkin presidentin ja hallituksen suhteissa ja Suomen politiikassa.

Kokonaisuutena Stubbin puhe oli hyvin rakennettu ja oikein miellyttävää ja laadukasta kuultavaa.

Halla-ahon puhe

Halla-aho piti virkaanastujaisissa peräti kaksi puhetta, mikä kuuluu protokollaan, mutta osittain siksi tämä toinen puhe tuntui aivan liian pitkältä, show’n varastamiselta presidentiltä.

Kuten presidentin, eduskunnan puhemiehenkin pitäisi ainakin yrittää asettua politiikan yläpuolelle. Halla-ahon eikä hänen liikkeensä agendaan se ei valitettavasti sovi, ja siksi hänen puhettaan oli surullista kuunnella.

Halla-aho pyrki mitätöimään Stubbin puheet arvoista, ihmisoikeuksista, sivistyksestä, yhteistyöstä ja kansainvälisyydestä.

Koska puhemies tiesi, että kansa ei tuossa tilanteessa sulattaisi perussuomalaisille tyypillistä aggressiivista kielenkäyttöä, hän pani viestinsä kyynisyyden kuninkaan, Machiavellin, suuhun. Machiavellin nimeä Halla-aho sitten toisteli niin monta kertaa, että puheesta tuli suorastaan outo.

Minä-pronomini oli korvattu Machiavellillä, jonka suulla annettiin ymmärtää, että säännöistä, ihanteista, eli käytännössä arvoista, ei tarvitse välittää. Tärkeintä on saavuttaa oma päämäärä keinoja kaihtamatta.

Ihanteiden sijasta Halla-aho korosti oikeiston äärilaidalle tyypillisesti armeijan ja lain tärkeyttä. Demokratiaa hän ei maininnut.

Machiavelli tunnetaan huonon hallitsijan stereotyyppinä, muun muassa siitä, että hän suositteli petosta, väkivaltaa ja vastustajien murhaamista vallankäytön keinoina.

Tämä kuvaa enemmän Venäjän kuin Suomen presidentin tapaa hallita, eikä tunnu oikein sopivalta Suomen presidentin virkaanastujaisissa.

Varsinkaan, kun juuri samana päivänä vietettiin Venäjän vielä pari viikkoa sitten mahdollisen tulevan presidentin Aleksei Navalnyin hautajaisia.

Onko tehokas argumentaatio hukassa palkansaajilta?

Leave a reply

Olen pitkään ihmetellyt yhtä epäsuhtaa työnantajien ja palkansaajien lakkoviestinnän laadussa.

Joka kerta, kun Suomessa on lakko, media raportoi työnantajien laskelman siitä, miten paljon rahaa yritysten tai Suomen talouden arvellaan menettävän lakon takia.

Miten palkansaajapuoli vastaa tähän?

Jostain syystä palkansaajajärjestöt eivät ole ymmärtäneet kertoa medialle, paljonko palkansaajat menettävät lakolla vastustettujen työsuhteen heikennysten takia.

Tänään näin ensimmäistä kertaa tällaisen laskelman, ja sitäkin toimittaja nähtävästi joutui varta vasten pyytämään.

Laskelman tulos: pelkkä ensimmäisen sairauspäivän päivärahan poisto maksaa arvion mukaan palkansaajille 500 miljoonaa euroa. Ei vain kertakustannuksena, vaan tästä eteenpäin joka vuosi hamaan tappiin.

Puolen miljardin euron vuosittainen tulonsiirto palkansaajalta työnantajalle on vahva argumentti, jonka palkansaajat ovat tähän asti omien havaintojeni perusteella jättäneet kokonaan käyttämättä.

Pointtini on, että yhteiskunnallisen debatin ytimessä olevien asioiden luulisi olevaan aikoja sitten viestinnällisesti loppuun asti kaluttuja, ja osapuolten argumentit viimeisen päälle mietittyjä.

Työmarkkinaosapuolten riitojen tuloksiin vaikuttaa merkittävästi se, kenen puolelle suuri yleisö asettuu. Yllä oleva esimerkki kertoo siitä, että työntekijäpuoli on tähän asti joka kerta tehnyt heti kättelyssä oman maalin.

Tässä linkki Ylen uutiseen:

“Lakkoilevat työntekijät ovat menettämässä satoja miljoonia hallituksen uudistuksissa – firmoille lankeaa jättilasku lakoista” https://yle.fi/a/74-20072592

Kiina maalittaa Yhdysvalloissa suomalaisille tutuilla menetelmillä

Leave a reply

Yle julkaisi tänään uutisen Kiinan maalituskampanjoista Yhdysvalloissa. Kiinan kampanjoiden kohteiksi ovat joutuneet muun muassa Kiinaa kritisoivat kansalaiset ja poliitikot, demokratian kannattajat sekä Kiinaa syystä tai toisesta ärsyttävät yritykset.

Ei ole yllätys, että Kiina on jo vuosia sitten aktivoitunut ulkomaille suunnatuissa maalitusoperaatioissa. Aivan kuten Venäjällä, ensin hiottiin taitoja kotimaisia toisinajattelijoita vastaan. Kun kotimaan pelikenttä oli hallussa, suunnattiin ulkomaille.

Suomessa tuttua jo pitkältä ajalta

Suomalaisille tämä kaikki on hyvin tuttua, erityisesti viimeisten noin kymmenen vuoden ajalta.

Kuitenkin vaikka tämä toiminta ei ole uutta, länsimaisilta yhteiskunnilta puuttuvat yhä pitkälti mekanismit ja resurssit torjua maalitusta ja tukea sen kohteita, erityisesti ulkomailta tulevaa informaatio- ja psykologista vaikuttamista vastaan.

Yhteiskunta, sen instituutiot sekä yksittäiset kansalaiset

Yhteiskunnan tasolla ilmiötä ja sen vakavuutta ei meilläkään vielä tunnusteta eikä myöskään ymmärretä riittävästi. Osasyynä on se, että samaa toimintaa harrastavat myös jotkut kotimaiset tahot, joilla ei siksi ole intressiä puuttua siihen.

Maalitettujen henkilöiden työnantajia taas jarruttaa toimimasta pelko, sekä resurssien ja osaamisen puute, koska kohteen tukeminen vaatii monialaista osaamista ja koordinaatiota.

Yksilö taas on, yksilönä, aika heikoilla, kun vieras valtio tai muu organisoitu taho valjastaa koneistonsa häntä vastaan.

Somealustojen rooli

Yhdysvaltalaisia sosiaalisen median alustoja maalituksen torjunta taas ei perinteisesti kiinnosta riittävästi. Nettiviha tuo niille rahaa, ja siihen puuttuminen taas aiheuttaa kustannuksia. Yhdysvalloissa somealustat ovat onnistuneet pitkälti pääsemään vastuusta, monestakin syystä.

Euroopassa valoa tunnelin päässä?

Euroopassa somejättejä yritetään vihdoin saada vastuuseen uusilla EU-tasoisilla pelisäännöillä. Aika näyttää, miten nämä pyrkimykset onnistuvat. Toimiessaan EU-säännöt suojaavat Eurooppaa venäläisen ja kotimaisen informaatiovaikuttamisen lisäksi myös kiinalaiselta.

Nähtäväksi jää myös, auttavatko uudet EU-säännöt siistimään Suomen tulevia europarlamentti- ja presidentinvaaleja.

Yhdysvallat ja Kiina

Yhdysvalloissa Kiinan masinoimaan maalitukseen on isompi poliittinen paine puuttua verrattuna aiemmin isommin profiloituneeseen venäläiseen ja kotimaiseen maalitukseen. Molemmilla viimeksimainituilla on maassa poliittista tukea.

Kiina sen sijaan nähdään Yhdysvalloissa molempien pääpuolueiden taholta paljon selkeämmin Yhdysvaltain kilpailijana. Siksi kiinalaisella maalituksella saattaa olla vaikutusta somealustojen asenteeseen maalitusta kohtaan.

Uusien viestintäteknologioiden kehityskaari

Uudet viestintäteknologiat, myös sosiaalinen media, käyvät tyypillisesti läpi kehityskaaren jonka yhdysvaltalainen professori Tim Wu on kuvannut erinomaisessa kirjassaan The Master Switch:

  • Alussa on vapauden ja euforian aika. Ollaan optimisteja, uskotaan uuden teknologian lähentävän ihmisiä toisiinsa sekä edistävän maailmanrauhaa ja kaikkea muuta hyvää.
  • Sitten törmätään todellisuuteen ja tehdään pelisäännöt.

Somen kohdalla pelisääntöjen luominen on kestänyt poikkeuksellisen pitkään.

Toivoa paremmasta?

Kiinan lisääntynyt aktiviteetti toivottavasti aiheuttaa vastareaktion, joka nopeuttaa somen kehitystä vastuullisempaan suuntaan.

Jos sinun organisaatiosi työntekijät ovat potentiaalisia maalituksen kohteita, löydät kokonaiskuvan varautumiseen ja maalitukseen reagoimiseen täältä.