Tag Archives: vaalit

Ennuste Yhdysvaltain presidentinvaalien tuloksen seurauksista lyhyellä ja pitemmällä aikavälillä. Kirjoitettu 27.10.2024

Leave a reply

Taustaksi (kirjoitettu 13-14.6.2025) 

Kirjoitin alla olevan arvion aika nopeasti 27. lokakuuta 2024 ja päätin nyt jakaa sen toivoen, että se auttaisi ihmisiä katsomaan Yhdysvalloista päivittäin tulevia, usein sirpaleisia, uutisia laajemmasta perspektiivistä. 

Julkaisen tämän myös siksi, että mielestäni aikuisella kansalaisella on velvollisuus ottaa kantaa ympäröivän yhteiskunnan tapahtumiin silloin, kun ne vaikuttavat merkittävästi jokaisen elämään.

Ennen viime marraskuun presidentinvaaleja tein siis ajatusharjoituksen vaalituloksen mahdollisista seurauksista. 

Harjoituksella oli kolme tavoitetta: 

  1. Muodostaa kuva mahdollisista kehityssuunnista, jotta odotettavissa oleva päivittäinen uutisvirta olisi helpompi asettaa isompaan kontekstiin. 
  2. Auttaa tunnistamaan mahdolliset poikkeamat omista ennakko-odotuksista, jolloin omaa isoa kuvaa olisi helppo rukata tarvittaessa. 
  3. Dramaattisetkin uutiset on helpompi ottaa vastaan, kun voi todeta niiden asettuvan jo ennalta pohdittuun skenaarioon. 

Olen huomannut pohdinnasta olleen hyötyä: Yhdysvaltain ja maailman kannalta omasta mielestäni negatiivinen vaalitulos ja sen jälkeiset tapahtumat ovat aiheuttaneet vähemmän huolta tulevaisuudesta, koska tapahtumien ennakointi tuo kontrollin tunnetta silloinkin, kun tapahtumiin ei voi itse vaikuttaa. 

Alla on luonnostelemani ennuste, jota en viime vuonna kehdannut julkaista, koska oletin sen olevan liian epäuskottava suurimmalle osalle lukijoista. 

Olen editoinut tekstiä luettavuuden parantamiseksi, mutta varsinainen sisältö on ennallaan. Ainoastaan Puolan osalta jätin pois pari kommenttia, koska vaikka uskon niiden sisältöön, katson että ne herättäisivät liikaa huomiota tässä kokonaisuudessa.

Prosenttiluvut tekstissä tarkoittavat viime lokakuussa tekemääni arviota kunkin kehityskulun todennäköisyydestä tulevien vuosien aikana asteikolla 0-100%. 

Ole hyvä, palataan ajassa vajaat kahdeksan kuukautta taaksepäin:

—

USA vaalit pohdintaa 27.10.2024

Mitä jos Harris voittaa vaalit?

  • Trump ja republikaanit panevat pystyyn isot maan sisäiset levottomuudet, yrittävät kumota vaalituloksen ja saada Trumpin presidentiksi epärehellisin keinoin. Ihmisiä kuolee ja haavoittuu ja yhteiskunnan toiminta kärsii. Todennäköisyys 100%
  • USA:ssa väkivalta yltyy sisällissodaksi. Mahdollista, mutta todennäköisyyttä on liian vaikea arvata.
  • Ulkovallat käyttävät hyväkseen Yhdysvaltain kaaosta. 100%. => Kannattaa katsoa mitä tekee ennen vaaleja ja vaalien jälkeen Venäjä, Kiina, Israel, Iran, Saudi-Arabia, Turkki, Venezuela jne, sekä autoritääriset puolueet ja hallinnot eri maissa. Kun katseet ovat Yhdysvalloissa, muualla maailmassa tehdään mediakatveessa isojakin konnankoukkuja.

Mitä jos Trump pääsee presidentiksi?

  • USA:n politiikka perustuu arvojen tai järjen (ja toki myös perinteisen voimapolitiikan) sijasta Trumpin oman edun tavoitteluun, republikaanien korruptioon ja strict father -perhemalliin*. Todennäköisyys 100%
  • Edellisestä seuraa:
  • Yhdysvaltain demokratiaa heikennetään merkittävästi. 100%
  • Yritys muuttaa Yhdysvallat jonkinasteiseksi autoritääriseksi valtioksi. 100%
  • Yritys muuttaa Yhdysvallat diktatuuriksi. Todennäköisyys riippuu diktatuurin määritelmästä. Jos mittakeppi on esimerkiksi Unkari, todennäköisyys 100%
  • Demokratian puolustajat protestoivat. 100%
  • Väkivaltaisia levottomuuksia Yhdysvalloissa. 100%
  • Poliittisia vankeja Yhdysvalloissa, tyyliin ”tuo henkilö on hallinnon vastustaja” Todennäköisyys riippuu poliittisen vangin määritelmästä, mutta sanotaan vaikka 80%
  • USA loittonee demokraattisesta maailmasta. Näin sekä Yhdysvallat että demokraattiset maat heikkenevät sotilaallisesti, taloudellisesti, poliittisesti, henkisesti 100%
  • USA ei enää ole esikuva, vaan huono esimerkki. 100%. Tästä seuraa, että Kiina ottaa nykyistä paljon isomman osan maailman johtajuudesta. 100%. Maailmanjärjestys muuttuu: poliittinen, taloudellinen, sotilaallinen, henkinen. 100% 
  • USA ja Venäjä tekee Ukrainasta Venäjän satelliitin. 100%
  • Kiina hyökkää Taiwaniin, Filippiineille tai muualle ”takapihallaan”. Todennäköisyys riippuu Yhdysvaltain hallinnon ottamasta positiosta: diktatuuri tarvitsee sisäisen vihollisen lisäksi ulkoisen vihollisen, joka Yhdysvaltain republikaanien kohdalla on toistaiseksi ollut Kiina. Siksi veikkaus todennäköisyydestä 50%
  • Eurooppa joutuu altavastaajan asemaan Venäjää ja Kiinaa vastaan. 100%. 
  • Maailma alkaa kiireesti varautua suursotaan. Pahiten myöhässä on Eurooppa. Tyypillisesti suursotiin lähdetään liian huonosti valmistautuneena, mutta tällä kertaa Eurooppa on oikeasti vaarassa menettää pelin heti kättelyssä. 100%
  • Nato heikkenee. 100%
  • Nato menettää olennaisilta osiltaan pelotearvonsa Euroopan puolustajana. Veikkaus 50%
  • Georgiasta tulee Venäjän satelliitti. 100%
  • Moldovasta tulee Venäjän satelliitti. Veikkaus 80%
  • Baltian maista tulee Venäjän satelliitteja. Veikkaus 80%
  • Suomesta tulee Venäjän satelliitti. Veikkaus 50%
  • Unkari jatkaa Venäjän satelliittina. 100%. Samoin Slovakia, Serbia.
  • Puolasta tulee Venäjän satelliitti. 50%

—

*Selvennys lukijalle: strict father -perhemalli tarkoittaa konservatiivista maailmankuvaa yhdysvaltalaisen kielitieteilijä George Lakoffin kehittämässä ajatusmallissa, joka selittää ihmisten maailmankuvien kahtiajakoa yhdysvaltalaisittain konservatiiveihin ja liberaaleihin. Malli selittää varsin tehokkaasti henkilön kannan melkein mihin tahansa poliittiseen kysymykseen pelkästään siltä pohjalta, mikä hänen käsityksensä on ideaalisesta perhemallista. Lakoffin mallin perusteella odotettavissa oleva politiikka on pitkälti samankaltaista kuin niin sanotussa Project 2025 -dokumentissa on kuvattu. 

—

Mitä seuraavaksi? Kirjoitettu 13-14.6.2025

Viime kädessä asevoimat ratkaisevat säilyykö demokratia Yhdysvalloissa. Aivan kuten kaikissa muissakin maissa. 

Tästä eteenpäin näkisin seuraavia mahdollisia skenaarioita Yhdysvalloille:

  1. Hidas liukuminen pois demokratiasta. Kansan protestit eivät ole tehokkaita, koska kansa ei mobilisoidu riittävästi, sillä käynnissä oleva autoritäärinen vallanotto ei tapahdu yhtenä tiettynä ajanhetkenä vaan asteittain. Asevoimissa on demokratialle lojaaleja henkilöitä, jotka aktivoituvat demokratian säilyttämiseksi, mutta heidät puhdistetaan syrjään ennen kuin kapinaliike ehtii kasvaa.
  2. Sama kuin edellinen, mutta hallinto kansalaisten vastareaktiota pelätessään tulee edenneeksi ”liian hitaasti” kohti demokratian lopettamista. Vaikka seuraavat vaalit ovat vähemmän oikeudenmukaiset kuin tähän asti, valta vaihtuu vaaleissa. Nykyhallinto yrittää estää vallanvaihdon, mutta kansalaisten protestit ja asevoimien kannanotto tai puuttuminen tilanteeseen antaa demokratialle sen ylimenokaudella tarvitseman tekohengityksen.
  3. ”Värivallankumous” tai ainakin sen yritys. Viranomaiset ja heitä tukevat aseelliset ryhmät käyttävät liiallista väkivaltaa kansan protesteja vastaan, mikä aktivoi ihmiset entistä suurempaan vastarintaan. Hallinto käyttää lisää väkivaltaa. Seurauksena asevoimien jäsenet joutuvat miettimään asettuvatko he hallinnon vai mielenosoittajien puolelle. Asevoimat ratkaisevat jo olemassa olevan sisäisen jakautumisensa joko nopeasti tai pitemmän prosessin kautta. Tilanteen pitkittyessä on pieni mahdollisuus sisällissodan kaltaisen tilanteen syntymiseen. Tällä hetkellä on mahdotonta sanoa voittaisiko tässä skenaariossa nykyhallinto vai demokratia. 

Mikä näistä vaihtoehdoista toteutuu? 

En tiedä, enkä usko kenenkään tietävän. Yhdysvallat on tällä hetkellä muodollisesti demokratia, mutta käytännössä autoritäärisesti hallittu valtio. 

Demokratiaan paluun todennäköisyyttä nostaa se, että se on kansalaisten kannalta paras hallintomuoto ja Yhdysvalloissa on pitkä demokraattinen perinne. Suurin osa kansasta kannattaa demokratiaa. 

Toisaalta paluu demokratiaan vaatii kansalaisilta oma-aloitteisuutta ja henkilökohtaisia uhrauksia. Niihin maassa toki löytyy kykyä, jos vain löytyy riittävästi johtajuutta.  

Tekeekö ihminen päätökset järjellä vai tunteella?

Leave a reply

Koskaan ennen maailmanhistoriassa ihmisellä ei ole ollut pääsyä yhtä suureen määrään tietoa kuin nyt.

Yhdysvaltain presidentinvaalit on yksi parhaita esimerkkejä siitä, että ihminen tekee päätökset enemmän tunteella kuin järjellä, vaikka kuvittelee toimivansa päinvastoin.

Törmäämme päivittäin ihmisiin, puheeseen ja mielipiteisiin, jotka tuntuvat käsittämättömiltä.

Luulen, että näinä aikoina moni on aika hukassa yrittäessään ymmärtää maailman menoa.

Olisiko jokaisen hyödyllistä yrittää oppia ymmärtämään paremmin, miten ihmisen ajattelu toimii ja siten oppia ymmärtämään paremmin, miten maailma toimii?

Siinä ohessa voisi itse oppia vaikuttavammaksi viestijäksi ja vuorovaikuttajaksi. Se on minun missioni.

Miten Stubb ja Halla-aho pärjäsivät puheissaan presidentin virkaanastujaisissa?

Leave a reply

Kuva: Marja Mäkelä / Pixabay

Miten Stubb pärjäsi ensimmäisessä puheessaan presidenttinä? Entä miten Halla-aho pärjäsi vastauspuheessaan Stubbille?

Tässä vaikutelmat, kun näin puheet suorana.

Stubbin puhe

Stubbilta mallisuoritus kaikin puolin.

Oli suorastaan nautinto katsoa, miten Stubb jatkuvasti vaihtoi kieltä niin sujuvasti, että ajatus ei katkennut sen paremmin puhujalla kuin kuulijalla. En muista tuollaista puhetta kuulleeni missään.

Puheen sisältö kuulosti juuri siltä mitä Suomen presidentiltä odotetaan: kansakuntaa kokoava, kansaa lähelle tuleva, poliitikon suusta vilpittömän oloinen.

Stubb korosti yhteisöllisyyttä ja yhtenäisyyttä, nimenomaan pohjoismaisessa mielessä, eli kaikilla on oikeuksia ja ketään ei jätetä, oli kaveri tai ei. Stubb korosti demokratiaa, oikeusvaltiota ja ihmisoikeuksia.

Samoin hän korosti oikeudenmukaisuutta, sivistystä, yhteistyötä ja kansainvälisyyttä. Stubb korosti myös vastakkainasettelun ja kansakunnan kahtiajaon välttämisen tärkeyttä.

Aika pitkä lista hyviä ja kannatettavia asioita.

Vaikka presidentti tulee hallituspuolueesta, käytännössä jokainen yllä mainittu Stubbin listaama asia vaikuttaa olevan enemmän tai vähemmän ristiriidassa hallituksen politiikan kanssa.

Aika näyttää näkyykö tämä jotenkin presidentin ja hallituksen suhteissa ja Suomen politiikassa.

Kokonaisuutena Stubbin puhe oli hyvin rakennettu ja oikein miellyttävää ja laadukasta kuultavaa.

Halla-ahon puhe

Halla-aho piti virkaanastujaisissa peräti kaksi puhetta, mikä kuuluu protokollaan, mutta osittain siksi tämä toinen puhe tuntui aivan liian pitkältä, show’n varastamiselta presidentiltä.

Kuten presidentin, eduskunnan puhemiehenkin pitäisi ainakin yrittää asettua politiikan yläpuolelle. Halla-ahon eikä hänen liikkeensä agendaan se ei valitettavasti sovi, ja siksi hänen puhettaan oli surullista kuunnella.

Halla-aho pyrki mitätöimään Stubbin puheet arvoista, ihmisoikeuksista, sivistyksestä, yhteistyöstä ja kansainvälisyydestä.

Koska puhemies tiesi, että kansa ei tuossa tilanteessa sulattaisi perussuomalaisille tyypillistä aggressiivista kielenkäyttöä, hän pani viestinsä kyynisyyden kuninkaan, Machiavellin, suuhun. Machiavellin nimeä Halla-aho sitten toisteli niin monta kertaa, että puheesta tuli suorastaan outo.

Minä-pronomini oli korvattu Machiavellillä, jonka suulla annettiin ymmärtää, että säännöistä, ihanteista, eli käytännössä arvoista, ei tarvitse välittää. Tärkeintä on saavuttaa oma päämäärä keinoja kaihtamatta.

Ihanteiden sijasta Halla-aho korosti oikeiston äärilaidalle tyypillisesti armeijan ja lain tärkeyttä. Demokratiaa hän ei maininnut.

Machiavelli tunnetaan huonon hallitsijan stereotyyppinä, muun muassa siitä, että hän suositteli petosta, väkivaltaa ja vastustajien murhaamista vallankäytön keinoina.

Tämä kuvaa enemmän Venäjän kuin Suomen presidentin tapaa hallita, eikä tunnu oikein sopivalta Suomen presidentin virkaanastujaisissa.

Varsinkaan, kun juuri samana päivänä vietettiin Venäjän vielä pari viikkoa sitten mahdollisen tulevan presidentin Aleksei Navalnyin hautajaisia.

Kiina maalittaa Yhdysvalloissa suomalaisille tutuilla menetelmillä

Leave a reply

Yle julkaisi tänään uutisen Kiinan maalituskampanjoista Yhdysvalloissa. Kiinan kampanjoiden kohteiksi ovat joutuneet muun muassa Kiinaa kritisoivat kansalaiset ja poliitikot, demokratian kannattajat sekä Kiinaa syystä tai toisesta ärsyttävät yritykset.

Ei ole yllätys, että Kiina on jo vuosia sitten aktivoitunut ulkomaille suunnatuissa maalitusoperaatioissa. Aivan kuten Venäjällä, ensin hiottiin taitoja kotimaisia toisinajattelijoita vastaan. Kun kotimaan pelikenttä oli hallussa, suunnattiin ulkomaille.

Suomessa tuttua jo pitkältä ajalta

Suomalaisille tämä kaikki on hyvin tuttua, erityisesti viimeisten noin kymmenen vuoden ajalta.

Kuitenkin vaikka tämä toiminta ei ole uutta, länsimaisilta yhteiskunnilta puuttuvat yhä pitkälti mekanismit ja resurssit torjua maalitusta ja tukea sen kohteita, erityisesti ulkomailta tulevaa informaatio- ja psykologista vaikuttamista vastaan.

Yhteiskunta, sen instituutiot sekä yksittäiset kansalaiset

Yhteiskunnan tasolla ilmiötä ja sen vakavuutta ei meilläkään vielä tunnusteta eikä myöskään ymmärretä riittävästi. Osasyynä on se, että samaa toimintaa harrastavat myös jotkut kotimaiset tahot, joilla ei siksi ole intressiä puuttua siihen.

Maalitettujen henkilöiden työnantajia taas jarruttaa toimimasta pelko, sekä resurssien ja osaamisen puute, koska kohteen tukeminen vaatii monialaista osaamista ja koordinaatiota.

Yksilö taas on, yksilönä, aika heikoilla, kun vieras valtio tai muu organisoitu taho valjastaa koneistonsa häntä vastaan.

Somealustojen rooli

Yhdysvaltalaisia sosiaalisen median alustoja maalituksen torjunta taas ei perinteisesti kiinnosta riittävästi. Nettiviha tuo niille rahaa, ja siihen puuttuminen taas aiheuttaa kustannuksia. Yhdysvalloissa somealustat ovat onnistuneet pitkälti pääsemään vastuusta, monestakin syystä.

Euroopassa valoa tunnelin päässä?

Euroopassa somejättejä yritetään vihdoin saada vastuuseen uusilla EU-tasoisilla pelisäännöillä. Aika näyttää, miten nämä pyrkimykset onnistuvat. Toimiessaan EU-säännöt suojaavat Eurooppaa venäläisen ja kotimaisen informaatiovaikuttamisen lisäksi myös kiinalaiselta.

Nähtäväksi jää myös, auttavatko uudet EU-säännöt siistimään Suomen tulevia europarlamentti- ja presidentinvaaleja.

Yhdysvallat ja Kiina

Yhdysvalloissa Kiinan masinoimaan maalitukseen on isompi poliittinen paine puuttua verrattuna aiemmin isommin profiloituneeseen venäläiseen ja kotimaiseen maalitukseen. Molemmilla viimeksimainituilla on maassa poliittista tukea.

Kiina sen sijaan nähdään Yhdysvalloissa molempien pääpuolueiden taholta paljon selkeämmin Yhdysvaltain kilpailijana. Siksi kiinalaisella maalituksella saattaa olla vaikutusta somealustojen asenteeseen maalitusta kohtaan.

Uusien viestintäteknologioiden kehityskaari

Uudet viestintäteknologiat, myös sosiaalinen media, käyvät tyypillisesti läpi kehityskaaren jonka yhdysvaltalainen professori Tim Wu on kuvannut erinomaisessa kirjassaan The Master Switch:

  • Alussa on vapauden ja euforian aika. Ollaan optimisteja, uskotaan uuden teknologian lähentävän ihmisiä toisiinsa sekä edistävän maailmanrauhaa ja kaikkea muuta hyvää.
  • Sitten törmätään todellisuuteen ja tehdään pelisäännöt.

Somen kohdalla pelisääntöjen luominen on kestänyt poikkeuksellisen pitkään.

Toivoa paremmasta?

Kiinan lisääntynyt aktiviteetti toivottavasti aiheuttaa vastareaktion, joka nopeuttaa somen kehitystä vastuullisempaan suuntaan.

Jos sinun organisaatiosi työntekijät ovat potentiaalisia maalituksen kohteita, löydät kokonaiskuvan varautumiseen ja maalitukseen reagoimiseen täältä.

Ammatti, jota tekoäly ei hevillä tapa

Leave a reply

Yleensä kun lukee suomennetun kirjan, sen sisältö on saattanut jo vanhentua. Varsinkin jos kirjan nimi on ”Homo Deus – Huomisen lyhyt historia” ja varsinkin, jos siinä puhutaan tekoälyn ja datan hyödyntämisestä.

homo_deus_kirja_harari_tulevaisuus_data_keinoaly_AI

Tässä tapauksessa kävi kuitenkin päinvastoin. Kirjan uskottavuus on vain lisääntynyt matkan varrella. Kirjassa Yuval Noah Harari ennusti vuonna 2015 seuraavaa:

”…tutkimus antaa ymmärtää, että Yhdysvaltain seuraavissa presidentinvaaleissa Facebook saattaisi paitsi olla perillä kymmenien miljoonien amerikkalaisten poliittisesta mielipiteestä, myös tietää, ketkä heistä ovat ratkaisevia äänestäjiä, jotka eivät ole vielä päättäneet kantaansa – ja miten näiden äänestäjien kanta voitaisiin saada taivuteltua puolelle tai toiselle. Facebook voisi kyetä kertomaan, että Oklahomassa republikaanien ja demokraattien välinen tilanne on äärimmäisen tasainen, se voisi kyetä tunnistamaan ne 32417 äänestäjää, jotka eivät ole vielä tehneet ratkaisuaan, ja se voisi kyetä määrittelemään, mitä kenenkin ehdokkaan pitäisi sanoa äänet saadakseen.”

Ei hullummin arvattu.

Ympärilläni kaikki tuntuvat nykyään puhuvan, miten tekoälyn avulla saadaan hienoja tuloksia markkinoinnissa, myynnissä ja asiakasanalytiikassa. Siinä on toden totta perää.

Muutama vuosi takaperin sanottiin, että data scientist on kaikkein seksikkäin ammatti. Se on ainakin osittain totta. En tiedä, mikä data scientist on venäjäksi tai kiinaksi, mutta jos tietäisin, niin luultavasti ne olisivat maailman seksikkäimmät ammattinimikkeet tällä hetkellä.

Missä muussa työssä voi muuttaa maailmaa yhtä paljon kuin vaalivaikuttamisessa datan ja tietotekniikan avulla? Tai suunnittelemalla koko kansalle nettikäyttäytymiseen pohjautuvan pisteytyksen, joka mittaa miten uskollinen kukin kansalainen on maan johtajalle?

Siinä on ammatteja, joita tekoäly ei ihan heti uhkaa.

Meillä suomalaisilla ei tosin ole noihin töihin asiaa. Me voimme keskittyä esimerkiksi optimoimaan sitä, miten markkinointibudjettia kasvattamatta pystymme myymään enemmän firmamme juustoa.

Hararin kirja on muutenkin suositeltava. Se maalaa yhtä aikaa harvinaisen syvällisiä mutta kansantajuisia kuvauksia menneisyydestä, nykyhetkestä ja tulevaisuudesta.

Jos Hararin muut tulevaisuuden visiot osuvat yhtä oikeaan kuin kuvaus USA:n presidentinvaaleista, kirja on suorastaan pakollista luettavaa.