Category Archives: Kirjavinkit

Mikä on sinun puhetyylisi ja saako puhuja puhua hitaasti?

Puhetaitoa on aikojen kuluessa opetettu monella tavalla. 

Yksi haitallisimmista opetustyyleistä on, kun väitetään, että on vain yksi tapa tehdä joku asia puhujalavalla. Se riistää puhujalta persoonallisuuden. Se myös vie puhujalta mahdollisuuden sopeuttaa tyyliään kulloiseenkin tilanteeseen sopivaksi. 

Puhujille ovat jotkut aikoinaan jopa opettaneet kehonkieltä niin tarkkaan, että niitä ohjeita noudattava puhuja on todennäköisesti näyttänyt enemmän nykivältä robotilta kuin ihmiseltä. 

”Ensin pidä jalat siinä ja siinä asennossa, kädet siinä ja siinä asennossa, samoin pää. Seuraavaksi liikuta toista kättä näin ja toista noin, ja samalla liikuta jalkoja noin ja noin.” Ja niin edelleen. 

Tuollaista on oikeasti opetettu. 

Aitouden merkitys

Jos puhetaidossa on johonkin asiaan olemassa vain yksi tapa, se on aitous. Se on sitä, että puhuja on oma itsensä. Aitous tuo uskottavuutta. Yleisö tunnistaa teeskentelyn, eikä ota vakavasti puhujaa, vaikka hän puhuisi totta.

Voiko hidas puhuja olla hyvä puhuja?

Hiljattain aloin lukea uutta Martin Luther King, Jr:n elämäkertaa, jota voin lämpimästi suositella kaikille. 

Kirjan ohessa ryhdyin kuuntelemaan Kingin puheita äänikirjasta nimeltä Martin Luther King: The Essential Box Set. The Landmark Speeches and Sermons of Martin Luther King, Jr. 

Olen kuunnellut noita puheita ennenkin, mutta yhtä asiaa en muistanut: Kingin puhetyyli on yleensä hidas. Ei vain hidas amerikkalaiseksi, vaan oikeasti hidas, joskus suorastaan hyvin hidas. Kuitenkaan hänen hitautensa ei häiritse kuulijaa, ei ainakaan minua. 

Päinvastoin. Itse olen perustyyliltäni hidas puhuja. Jos haluan puhua nopeasti, minun täytyy tietoisesti päättää puhua eri tavalla, usein myös varta vasten harjoitella. 

Tunnen muitakin hitaita puhujia. Jos he kertovat itselleen huomautetun hitaasta puheesta, vastaan, että puhu ihan rauhassa hitaasti, ellen tiedä puhujalla olevan joku poikkeuksellinen haaste.

Lisäksi sanon, että jos haluat panostaa puhumiseen, opettele eri esiintymistyylejä eri tilanteisiin. Mutta ei ole pakko, tee se vain jos haluat erityisesti panostaa kehittymiseen puhujana. 

Eri tyyli ei tarkoita vain puheen nopeutta, vaan esimerkiksi äänen voimakkuutta tai kehonkielen käyttöä.

Statukset ja improvisaatioteatteri

Hitaassa puhumisessa on etunsa. Sen lisäksi, että hitaasti puhuvan sanoista saa yleensä hyvin selvää, hitaasti puhuminen viestii auktoriteettiä. Auktoriteettiä kuunnellaan.  

Improvisaatioteatterin, lyhemmin sanottuna improteatterin, harrastajat tuntevat hitaasti puhumisen yhtenä niin sanotun ylästatuksen merkeistä.

Improteatterissa pelataan jatkuvasti ylä- ja alastatuksilla, vähän yksinkertaistettuna tarkoittaen asettumista henkisesti jonkun ylä- tai alapuolelle. 

Ylästatusta voi ilmaista hitaan puheen lisäksi esimerkiksi pitämällä päätä paikallaan puhuessa, pitämällä kädet kaukana päästä tai istumalla leveästi ja tilaa vievästi. 

Vastaavasti alastatusta voi pelata esimerkiksi jatkuvasti asettelemalla hiuksiaan, heiluttelemalla päätään, kehoaan tai käsiään hätäisesti, istumalla hartiat lysyssä, jalat yhdessä ja jalkaterät sisäänpäin käännettynä, tai puhumalla epävarmalla äänellä.

Statuksen konsepti on hyödyllinen siksi, että ihminen käyttää improteatterin tunnistamia statuseleitä jatkuvasti, kaikissa vuorovaikutustilanteissa ja yleensä tiedostamatta. 

Statuseleiden tunnistaminen tuo iloa elämään. Esimerkiksi työpaikan maanantaipalaverin seuraaminen muuttuu paljon hauskemmaksi, kun katsoo ihmisten statuksia ja niiden vaihteluja.

Kolme pointtia paremmaksi puhujaksi

  1. Jos haluat olla mahdollisimman hyvä puhuja opiskelematta puhetaitoa ollenkaan, riittää kun muistat puhetilanteessa olla oma itsesi.
  • Jos haluat kehittyä puhujana, kannattaa tiedostaa oma tyylinsä ja opetella mukauttamaan tyyliä tilanteen mukaan. 
  • Lisäksi on hyödyllistä tutustua improteatteriin.

”Vielä yksi asia”

Steve Jobs lopetti puheensa usein sanomalla ”One more thing!”

Siis vielä viimeisenä neuvona, kannattaa kuunnella hyvien puhujien puheita. Niistä oppii puhetaitoa ja saa inspiraatiota päiväänsä. 

Omalla puheiden soittolistallani Martin Luther King, Jr:n puheet ovat ykkösenä.

Yleisin ja vahingollisin väärinkäsitys tekoälystä

Yuval Noah Hararin uusimman kirjan arvostelu aamun Hesarissa sai spontaanisti kirjoittamaan tämän. 

Helsingin Sanomien kirja-arvio on mielenkiintoista luettavaa ja siinä on monia hyviä pointteja

Hararia on helppo lyödä, koska häntä ei alan tutkijapiireissä käsittääkseni pidetä läheskään niin suuressa arvossa kuin maallikko saattaisi kuvitella hänen saamansa näkyvyyden perusteella. Eikä kyse tietääkseni ole kateudesta Hararia kohtaan, vaan oikeasti siitä, että hän vetää ajoittain mutkia suoriksi ja esittää virheellisiä päätelmiä. 

Yksi pointti Hesarin kirja-arviossa kuitenkin pistää silmään, ja se onkin valitettavasti artikkelin pääviesti. Kirja-arvion kirjoittaja sanoo aivan oikein, että tämän päivän tekoäly ei ole itsenäinen toimija, vaan riippuvainen ihmisestä. 

Sen sijaan arvion kirjoittaja vaikuttaa langenneen yleiseen ajatusvirheeseen: ei nähdä aikaperspektiiviä. Tekoäly kehittyy jatkuvasti ja yhä nopeammin. Ei ole kovin relevanttia, mitä tekoäly osaa tehdä tänään. 

Oleellisempaa on ymmärtää, että suhteellisen pian tekoäly on jotain aivan muuta kuin se on nyt ja että se tulee lähitulevaisuudessa muuttamaan maailmaa aivan eri mittakaavassa kuin mitä se on tähän mennessä tehnyt. 

Seuraavalle ihmissukupolvelle tulee olemaan vaikea kuvitella tämän päivän maailmaa, koska pelkästään tekoälyn kehityksen takia tänään syntyvien lasten maailma tulee olemaan hyvin erilainen kuin nykymaailma.

Kirja-arviossa sanotaan: ”Tuomiopäivän tarinat ovat myyvää markkinointia. Jos joku yhtiö onnistuisi kehittämään yleisen tekoälyn (AGI), se olisi lähes mittaamattoman arvokas.” 

Pointti ei ole ”jos”, vaan ”kun”. Tähän olisi jokaisen hyvä herätä, mieluummin tänään kuin huomenna. 

Kirja: Yuval Noah Harari: Nexus – Tietoverkkojen lyhyt historia (2024). Bazar. 589 sivua.

Will Smith, Alf Rehn ja johtajuuden ristiriidat

Kirjassaan Johtajuuden ristiriidat professori Alf Rehn kertoo aivan hulvattoman tarinan, joka antaa hyvän näkökulman myös sunnuntaisen Oscar-gaalan Will Smith -caseen:

Rehn oli kouluttamassa johtamistaitoja erään yrityksen ylimmälle johdolle.

Workshopissa hän esitteli läsnäolijoille oppimateriaalina erilaisia casejä: kertoi tilanteen ja kuinka tarinan johtaja oli toiminut.

Alf Rehnin mainio kirja Johtajuuden ristiriidat

Sitten hän pyysi osallistujia analysoimaan jokaisessa case-esimerkissä esiintyvän johtajan toimintaa.

Kaikki sanoivat, että jokaisessa tapauksessa johtaja oli toiminut käsittämättömän huonosti.

Sitten professori kertoi, että jokainen esimerkki oli heidän omasta yrityksestään, ja jokaisessa casessä ollut johtaja istui juuri nyt tässä huoneessa.

Seurasi hiljaisuus. Rehn ei kuitenkaan paljastanut, kuka johtaja oli kyseessä kussakin tapauksessa, ei pyrkinyt syyttämään. Tämä rauhoitti läsnäolijoiden mielet.

Sen jälkeen koulutuksessa keskusteltiin vähemmän siitä, mitä johtajan olisi pitänyt tehdä. Sen sijaan puhuttiin enemmän siitä, miksi johtaja oli toiminut niin kuin oli toiminut, juuri siinä läsnä olevassa hetkessä.

Tämä keskustelu osoittautui paljon hyödyllisemmäksi.

On helppoa arvioida jälkeenpäin, miten meidän olisi pitänyt toimia jossain hetkessä. Todellisuudessa mokailemme joka päivä, myös meistä pätevimmät. Sen kanssa kannattaa yrittää oppia elämään.

P.S. Suosittelen Rehnin kirjaa lämpimästi. Kirja kuvaa 16 hyvän johtajan ominaisuutta, ja sitten kertoo miksi myös näiden 16 ominaisuuden vastakohdat ovat hyvän johtajan ominaisuuksia! Kutkuttavaa, opettavaista ja viihdyttävää samalla kertaa.

Ammatti, jota tekoäly ei hevillä tapa

Yleensä kun lukee suomennetun kirjan, sen sisältö on saattanut jo vanhentua. Varsinkin jos kirjan nimi on ”Homo Deus – Huomisen lyhyt historia” ja varsinkin, jos siinä puhutaan tekoälyn ja datan hyödyntämisestä.

homo_deus_kirja_harari_tulevaisuus_data_keinoaly_AI

Tässä tapauksessa kävi kuitenkin päinvastoin. Kirjan uskottavuus on vain lisääntynyt matkan varrella. Kirjassa Yuval Noah Harari ennusti vuonna 2015 seuraavaa:

”…tutkimus antaa ymmärtää, että Yhdysvaltain seuraavissa presidentinvaaleissa Facebook saattaisi paitsi olla perillä kymmenien miljoonien amerikkalaisten poliittisesta mielipiteestä, myös tietää, ketkä heistä ovat ratkaisevia äänestäjiä, jotka eivät ole vielä päättäneet kantaansa – ja miten näiden äänestäjien kanta voitaisiin saada taivuteltua puolelle tai toiselle. Facebook voisi kyetä kertomaan, että Oklahomassa republikaanien ja demokraattien välinen tilanne on äärimmäisen tasainen, se voisi kyetä tunnistamaan ne 32417 äänestäjää, jotka eivät ole vielä tehneet ratkaisuaan, ja se voisi kyetä määrittelemään, mitä kenenkin ehdokkaan pitäisi sanoa äänet saadakseen.”

Ei hullummin arvattu.

Ympärilläni kaikki tuntuvat nykyään puhuvan, miten tekoälyn avulla saadaan hienoja tuloksia markkinoinnissa, myynnissä ja asiakasanalytiikassa. Siinä on toden totta perää.

Muutama vuosi takaperin sanottiin, että data scientist on kaikkein seksikkäin ammatti. Se on ainakin osittain totta. En tiedä, mikä data scientist on venäjäksi tai kiinaksi, mutta jos tietäisin, niin luultavasti ne olisivat maailman seksikkäimmät ammattinimikkeet tällä hetkellä.

Missä muussa työssä voi muuttaa maailmaa yhtä paljon kuin vaalivaikuttamisessa datan ja tietotekniikan avulla? Tai suunnittelemalla koko kansalle nettikäyttäytymiseen pohjautuvan pisteytyksen, joka mittaa miten uskollinen kukin kansalainen on maan johtajalle?

Siinä on ammatteja, joita tekoäly ei ihan heti uhkaa.

Meillä suomalaisilla ei tosin ole noihin töihin asiaa. Me voimme keskittyä esimerkiksi optimoimaan sitä, miten markkinointibudjettia kasvattamatta pystymme myymään enemmän firmamme juustoa.

Hararin kirja on muutenkin suositeltava. Se maalaa yhtä aikaa harvinaisen syvällisiä mutta kansantajuisia kuvauksia menneisyydestä, nykyhetkestä ja tulevaisuudesta.

Jos Hararin muut tulevaisuuden visiot osuvat yhtä oikeaan kuin kuvaus USA:n presidentinvaaleista, kirja on suorastaan pakollista luettavaa.