Paneelikeskustelun pitämistä harjoittelemassa Izabel Velez, Roberto Bolomey ja allekirjoittanut.
Mitä hyötyä saan Toastmasters-puheklubista yli kymmenen vuoden jäsenyyden jälkeen? Tässä on muutama esimerkki.
Toastmasters-kokouksissa pidetään puheita, mikä auttaa minua pitämään yllä lavarutiinia.
Kun on jatkuvasti yleisön edessä, ”tosielämän” esiintymiskeikat eivät näyttäydy poikkeuksellisina haasteina.
Kokouksissa ei harjoitella vain puheenpitoa, vaan kaikkia kuviteltavissa olevia esiintymistilanteita.
Esimerkiksi yksi osa valmistautumistani maanantaina olleeseen keikkaan, jossa juonsin vaativan paneelikeskustelun, oli tietysti paneelikeskustelun vetäminen Toastmasters-kokouksessa.
Perusasioita on aina hyvä kerrata. Toistoja, toistoja, toistoja.
Kuvassa aina luotettavat panelistit Izabel Velez ja Roberto Bolomey. Kuvan otti yksityiskohtaisen palautteen antanut Oscar Santolalla. Vaikeusasteen lisäämiseksi tämä harjoitus tehtiin espanjan kielellä.
Toastmasters-kokouksissa voi kokeilla uusia ideoita ja testata miten ne toimivat käytännössä.
Uuden puhekikan tai harjoituksen ensimmäistä kokeilua ei kannata tehdä työpaikalla tai asiakkaan edessä.
Ensimmäisestä vedosta löytyy aina jotain parannettavaa tositilanteeseen. Joskus käy myös niin, että huomaa paperilla hyvältä kuulostavan idean toimimattomaksi käytännön puhe- tai opetustilanteessa.
Toastmasters on loistava harjoitteluympäristö, jossa mokaaminenkin on hauskaa.
Panelisteina olivat Nina Järvenkylä, Jussi Konttinen ja Pauliina Siniauer. Kaikki ovat olleet Ukrainassa raportoimassa siellä käynnissä olevasta sodasta.
Juonsin toissa iltana paneelikeskustelun väestönsuojelusta Ukrainan sodassa. Panelisteina oli Ukrainassa Suomen johtaville medioille työskennelleitä toimittajia.
Paneelikeskustelun aikana koin tilanteen, joka keskustelun moderaattorille, aivan kuten puheenpitäjälle, voi joskus sattua: huomasin yleisön olevan aivan hiljaa ja lähes eleetöntä.
Tämä on jännittävä paikka, koska se voi tarkoittaa kahta päinvastaista asiaa: joko yleisöllä on tylsää tai se kuuntelee intensiivisesti.
Koska en nähnyt kenenkään räpläävän puhelinta vaan ennemminkin useiden kirjoittavan kiivaasti muistiinpanoja ja loppujen katsovan puhujien suuntaan, päättelin kaiken olevan hyvin.
Nyt, kaksi päivää paneelin jälkeen, me tilaisuuden järjestäjät olemme yhä kokoamassa osallistujien muistiinpanoja ja tekemässä niistä yhteenvetoa. Niin paljon keskustelu antoi ajateltavaa.
Siksi pohdin, miten tämä kaikki tapahtui, ja mieleen tuli kolme ajatusta paneelikeskustelun juontamisesta. Näistä lienee hyötyä, jos haluaa keskustelusta maksimaalisen hyödyn yleisölle.
1. Fokus. Paneelin vetäjän on osattava keskittyä moneen asiaan yhtä aikaa
“Juontajan tulee jatkuvasti katsoa omien papereidensa lisäksi sekä jokaista panelistia että yleisöä. Lisäksi hänellä täytyy samaan aikaan olla mielessä tapahtuman ohjelma, aikataulutus ja omat vuorosanat. Samalla pitää tehdä muistiinpanoja.”
Paneelikeskustelun juontaminen on intensiivistä työtä, vaikka se ei näytä siltä.
Jos pidät puheen, joudut keskittymään samanaikaisesti ”vain” kahteen asiaan: omaan ilmaisuusi ja yleisöön.
Paneelikeskustelun juontaja taas joutuu näiden lisäksi samanaikaisesti keskittymään myös panelisteihin sekä heidän sanalliseen ja sanattomaan ilmaisuunsa.
Juontajan tulee jatkuvasti katsoa omien papereidensa lisäksi sekä jokaista panelistia että yleisöä. Lisäksi hänellä täytyy samaan aikaan olla mielessä tapahtuman ohjelma, aikataulutus ja omat vuorosanat. Samalla pitää tehdä muistiinpanoja.
Tämä kaikki vaatii äärimmäistä keskittymistä.
Jos pakka ei ole kasassa, juontaja ei pysty lennosta kysymään relevantteja jatkokysymyksiä, ohjaamaan yleisökysymyksiä oikealle henkilölle tai tekemään keskustelun lopuksi yhteenvetoa puhutusta.
2. Perehtyminen. Paneelin vetäjän täytyy tuntea aihe ja yleisö perin pohjin
Juontaja ei voi keskittyä useaan asiaan yhtä aikaa, jos hän ei tunne hyvin sekä keskusteltavaa aihetta, keskustelijoita että tilaisuuden yleisöä.
Juontajan pitää ennen tilaisuuden alkua olla perillä siitä, mitä keskustelijat todennäköisesti sanovat ja mitä yleisö todennäköisesti kysyy.
Siksi olin palaveerannut panelistien kanssa etukäteen ja lukenut heidän kirjoittamiaan tekstejä. Siksi olin myös keskustellut järjestäjätiimin kanssa etukäteen. Lisäksi katsoin yhden dokumenttielokuvan, luin aihepiirin uutisia ja selasin muutaman kirjan.
Koska kuulun yleisönä olleeseen yhteisöön, tiesin, mitkä illan teemaan liittyvät asiat yleisöä askarruttavat. Tiesin myös, mikä on heille jo ennestään itsestään selvää.
Koska teemana oli sodanaikainen väestönsuojelu Ukrainassa, oli hyötyä siitä, että olen perehtynyt väestönsuojeluun, suorittanut varusmiespalveluksen ja matkustanut Ukrainassa. Lisäksi tunnen sotahistoriaa ja Ukrainassa sotaa käyvien maiden historiaa ja yhteiskuntaa. Yleinen elämänkokemuskin auttaa.
Lisäksi juontajaa auttaa esiintymiskokemus ja paneelikeskustelujen juontamisen rutiini. Ei tarvitse kaiken muun lisäksi miettiä, miten hallitsee esiintymisjännitystä.
3. Työmäärä. Onnistuneen paneelin järjestäminen vaatii hämmästyttävän määrän työtä
Yllä olevasta on helppo päätellä, että vaikka illan aihe olikin minulle ennestään kohtalaisen tuttu, tilaisuuden järjestäminen vaatii paljon työaikaa sekä ennen tilaisuutta, sen aikana että sen jälkeen.
Puolentoista tunnin tilaisuus on puolentoista tunnin tilaisuus ainoastaan tilaisuuden yleisölle.
Ennen tilaisuuden alkusanojen lausumista järjestävä tiimi on tehnyt paljon suunnittelua ja koordinointia, lähettänyt paljon viestejä ja pitänyt muutaman palaverin järjestäjien ja panelistien kesken. Monenlaiseen taustamateriaaliin on perehdytty. On kirjoitettu ja ajastettu tapahtuman ohjelma sekä juontajan vuorosanat.
Sen jälkeen on harjoiteltu. On tiedotettu ja käyty vuoropuhelua sekä panelistien että yleisön kanssa.
Tilaisuuden jälkeen kiitettiin osallistujia ja kerättiin palautteet. Järjestäjät pitivät tuoreeltaan debriefingin ja kävivät läpi, mitä opittiin. Lisäksi tehdään vielä yhteenveto tapahtuman asiasisällöstä, jotta keskustelun opit eivät jää unohduksiin. Sitten ideoidaan, mitä tehdään seuraavaksi.
Noin se menee, kun asiat hoitaa kunnolla.
Keskinkertaista saa helposti. Jos haluaa laatua, siihen pitää panostaa.
Jo samana iltana saimme muun muassa seuraavanlaista spontaania kirjallista palautetta:
”Kiitokset järjestäjille – erinomainen sessio!”, ”Huikean hyvä” ja ”Aika lensi kyl”.
Asiantuntijasta juontajaksi vai päinvastoin?
Lopuksi jäin pohtimaan, onko helpompaa tehdä asiantuntijasta erinomainen paneelikeskustelun juontaja vai ammattijuontajasta paneelin aiheen asiantuntija.
Paras vaihtoehto on tietysti, että ammattijuontaja on jo valmiiksi paneelin teeman asiantuntija. Tämä ei kuitenkaan aina ole mahdollista.
Ihanteellisesti jokainen asiantuntija oppisi koulussa hyväksi esiintyjäksi, mutta todellisuudessa näin ei tapahdu. Puhujaksi ja moderaattoriksi oppiminen vaatii yksilöltä vahvaa omaa motivaatiota ja pitkäaikaista panostusta.
Siksi asiantuntija, joka on osaava esiintyjä ja paneelin juontaja on työnantajalleen kullan arvoinen.
Entä toisinpäin? Keskittyykö ammattijuontaja paneelikeskustelussa naurattamaan yleisöä siksi, että keskustelun substanssi ei ole hallussa? Veikkaan, että tällaistakin tapahtuu. Yleisön viihdyttäminen on hyvä asia, mutta se ei yksin riitä.
Jos ammattijuontaja on käynyt kouluja, hän on oppinut oppimaan. Hän kykenee perehtymään itselleen vieraaseenkin aiheeseen. Tekoäly toki antaa nopeasti pinnallista asiantuntijuutta, mutta kantaa vain osan matkaa.
Vähänkin syvällisempi perehtyminen ja olennaisen omaksuminen vaatii aikaa. Tämä kannattaa tapahtuman järjestäjän muistaa, kun rekrytoi tilaisuuteensa ammattijuontajaa.
Suurin osa näkemistäni paneelikeskusteluista on ollut tylsiä. Näin ei kuitenkaan tarvitse olla.
Avain yleisön koukuttavaan paneelikeskusteluun on hyvä valmistelu.
Itse valmistaudun juontamiini paneeleihin seuraavan kaavan mukaan.
Ennen keskustelua:
Mieti, mikä on keskustelun tavoite ja kuka on kohdeyleisö. Kaikki mitä lavalla tapahtuu, perustuu näihin kahteen asiaan.
Tutustu keskustelun aiheeseen ja valitse mielenkiintoiset ja asiantuntevat panelistit. Tutustu etukäteen panelisteihin tai vähintään heidän taustoihinsa.
Suunnittele yhdessä panelistien kanssa sisältö, jotta kaikilla on jotain yleisöä kiinnostavaa sanottavaa, mielellään jotain oivalluttavaa. Jos tämä vaihe valmistelussa jää tekemättä, yleisö näkee yleensä keskustelun, joka on kaikkien ajan tuhlausta.
Keskustelun aikana:
Jotkut panelistit puhuvat luonnostaan vähemmän, toiset enemmän. Varmista, että kaikki puhuvat suunnilleen yhtä kauan.
Pidä keskustelu aiheessa. Sitä edistää, että alussa kertaat paneelin aiheen ennen kuin esittelet itsesi ja panelistit.
Jos paneeli sisältää mahdollisuuden yleisökysymyksiin, johdat sekä yleisöä että panelisteja. Tavoitteena on, että keskustelu on relevanttia ja kaikki pääsevät osallistumaan tasaveroisesti.
Lopussa tee yhteenveto keskustelun sisällöstä ja kiitä panelisteja sekä yleisöä.
Siinä se.
Tänä iltana vedän Sanomatalolla paneelin Ukrainan sodasta ja väestönsuojelusta ilmahälytystilanteissa. Keskustelijat ovat paikan päällä olleita suomalaisia toimittajia.
Kuvakaappaus Helsingin Sanomien nettiversion etusivulta 10.6.2025. Kuvakaappauksessa olevan valokuvan Helsingin Sanomat on hankkinut lähteestä David Swanson / Reuters. Linkki viitattuun Helsingin Sanomien uutiseen: https://www.hs.fi/maailma/art-2000011289702.html
Suomalaisen median uutisointi Los Angelesin mielenosoituksista näyttää tukevan Yhdysvaltain hallinnon valheellista versiota tapahtumista. Tämä ei ole ihan pieni asia journalismin mallimaassa.
Sanankäytön ammattilaiset, kuten esimerkiksi poliitikot, toimittajat tai vaikkapa puhetaidon kouluttajat, ymmärtävät miten ihmisiin voi vaikuttaa kehystämällä asiat tietyllä tavalla.
Sopivasti kehystämällä voidaan vaikuttaa siihen, miten ihmiset näkevät todellisuuden ja minkä mielipiteen he muodostavat yhteiskunnan tapahtumista.
Pahimmassa tapauksessa musta voidaan maalata valkoiseksi, kuten Yhdysvaltain hallinto yrittää tehdä puhumalla Los Angelesissa käynnissä olevasta ”kapinasta”, jota käytetään tekosyynä lähettää kaupunkiin tuhansia aseistettuja armeijan sotilaita.
Kuvassa Helsingin Sanomien printtiversion etusivu 10.6.2025. Lehden etusivulla näkyvien kuvien lähteet: ylempi kuva: lähdettä ei ole ilmoitettu. Alempi kuva: Ringo Chiu / AFP. Linkki lehden etusivuun: https://nakoislehti.hs.fi/65caf33d-65cb-4839-b086-cee1ccb99f18/2
Tämän aamun Helsingin Sanomien printtiversion etusivun otsikko on ”Kansalliskaarti lähetettiin tukahduttamaan kapinaa”.
Los Angelesissa ei ole mitään kapinaa.
Tänään uutisotsikoissa luki muun muassa ”Kuvat näyttävät – Los Angeles ajautui kaaokseen”.
Kaupunki ei ole kaaoksessa.
Eräässä kuvatekstissä luki ”Los Angelesia peitti paksu savu”.
Los Angeles ei ollut savun peitossa.
Uutiskuvien ja Yhdysvalloista tulleiden raporttien perusteella Los Angelesissa paloi lauantaina tasan yksi auto ja sekin oli ilmeisesti poliisin vahingossa sytyttämä.
Sunnuntaina näytti uutisoinnin perusteella palaneen kaksi tai kolme autoa.
Los Angelesin suurkaupunkialueella asuu 10-20 miljoonaa ihmistä ja siellä lienee miljoonia autoja.
Muutamasta palavasta autosta saa vaikuttavaa kuvamateriaalia, kun kuvat rajaa tehokkaasti ja niitä kierrättää uutisesta toiseen. Vaikka kuvat ovat aitoja, Los Angelesissa vallitsevan kokonaistilanteen kanssa näillä kuvilla ja teksteillä on kuitenkin hyvin vähän tekemistä.
Mielenosoitukset ovat suurimmaksi osaksi tapahtuneet varsin pienellä alueella ja ne ovat olleet voittopuolisesti rauhanomaisia. Näin sanoo myös paikallinen poliisi.
Kiinniotettuja/pidätettyjä oli Los Angelesissa ymmärtääkseni koko viikonloppuna vähemmän kuin maanantaisessa Elokapinan mielenosoituksessa Helsingissä.
Kaikki uutisointi, joka antaa harhaanjohtavan kuvan maailman tapahtumista on ongelmallista.
Vielä ongelmallisempaa harhaanjohtava uutisointi Los Angelesin mielenosoituksista on siksi, että yleensä luotettava media tulee raportoinnillaan tukeneeksi valheellista tarinaa, jonka tavoite on oikeuttaa autoritääristä politiikkaa Yhdysvalloissa.
Tässä on vahva teatterisuositus ja pieni pohdinta puhetaidon ja teatterin yhtymäkohdista.
Svetlana Aleksijevitšin Sinkkipojat-kirjaan perustuva samanniminen näytelmä on pyörinyt Vuosaaren Tilajakamossa jo vuoden, mikä kertoo jotain laadusta ja lippujen kysynnästä. Vihdoin pääsin katsomaan.
Aivan kuin saman teatteriryhmän ensimmäinen näytelmä, Neuvostoihmisen loppu, esitys on äärimmäisen yksinkertaisessa tilassa ja lavasteissa ja tehty vain neljän näyttelijän voimin, mutta kuitenkin se on vaikuttava ja ajankohtainen.
Käsitteleehän se Neuvostoliiton Vietnamia eli neukkujen hyökkäyssotaa Afganistaniin, jota putinistit eivät millään tahdo muistaa. Samalla näytelmä käsittelee myös Ukrainan sotaa.
1️⃣ Visualisointi
Vaikuttavaa symboliikkaa on, kun alussa näyttelijät marssivat näyttämölle ikoneja kantaen. Yllättäen he pilkkovat ne kirveellä puukalikoiksi ja naulaavat niistä itselleen rynnäkkökiväärit. Harvoin näkee abstraktin asian visualisoitavan noin vakuuttavasti. Uskonto on mahtava ase.
2️⃣ Puheenpito teatterissa ja elokuvassa
Elokuvissa nähdään usein vaikuttavia ja inspiroivia puheita, jotka jäävät elämään, mutta harvemmin vaikuttavia puheita näkee suomalaisessa teatterissa.
Tällaisen puheen näytelmässä pitää Aleksijevitšia itseään esittävä roolihahmo, joka pitää ajatuksia herättävän oikeussalipuheen.
Oikeussalipuhe ovat yleinen myös elokuvan kliimaksina, kuten Jack Nicholsonin ja Tom Cruisen kohtaaminen elokuvassa A few good men.
Aleksijevitš puhuu siitä, miten diktatuurissa kaikki ovat järjestelmän uhreja: hyvät ja pahat, naiivit ja pragmaatikot.
Jos olet kaukana vallasta, sinulla ei mene hyvin. Jos olet lähellä valtaa, silloinkaan sinulla ei mene hyvin, koska siipesi saattavat milloin tahansa palaa rakkaan johtajan mielijohteesta. Johtajaa on pakko myötäillä. Kaikki ovat orjia.
3️⃣ Aivan kuten hyvä puhuja, myös valtion propaganda ymmärtää kohderyhmänsä psykologiset tarpeet
Yksi näytelmän teema on se, miten turha kaikkien diktatuurin sotaan lähettämien ihmisten kuolema on ja miten absurdia ja yksittäiselle ihmiselle käsittämätöntä koko touhu on.
Jokaisen Ukrainaan lähetetyn venäläisen sotilaan kuolema on turha. Tätä heidän perheidensä on ymmärrettävästi vaikea myöntää. Kuolleen sotilaan äidin mielenterveys vaatii keksimään kunniallisen selityksen pojan kuolemalle.
Ihmisen, ja varsinkin oman lapsen, kuolema on niin valtava asia, että sille täytyy keksiä joku jalo syy.
Valtion propaganda tarjoaa selityksen ja on houkuttelevaa niellä se.
Diktatuurin alamaiset peittävät syyllisyydentunteensa ja häpeänsä hokemalla, välillä suorastaan raivokkaasti, vain tehneensä mitä käskettiin. Ihmisen psyyke hajoaisi, jos hän myöntäisi toimintansa vääryyden. Jossain syvällä sielussa omatunto kuitenkin kolkuttaa.
How do you host an event…and also act as a coach to the speakers?
Here’s a snapshot of my day yesterday, preparing to emcee an international event tomorrow night:
– Change of plans: one of the speakers had to cancel!
– Coaching the speakers preparing for their talks.
– Preparation meeting with the client, the organizers and the production company.
– Update my script and continue rehearsing.
– Visit dentist
Yes, the first thing I saw in the morning was a message from one of our speakers: they had to cancel their participation in the event. Contrary to what many think, this is business as usual and happens all the time. We discussed a plan B (and C, D, E and F ) with the organizers and went ahead with a solution. The content of the event continues to be solid.
Acting as both the emcee of the event and a coach to the speakers.
This is slightly more complex than what it sounds.
Coaching public speakers is fun and rewarding, and there are actually many benefits when the host of the event is also the trainer to the speakers and panelists.
First of all, you get to know the speakers and the content they will deliver in advance. This makes it so much easier for you to interact with the speakers while on stage.
You’re also able to give more insightful comments on the content of their talks to the audience.
In addition, you’re able to coordinate the roles and content of the speakers during the Q&A or a panel discussion.
This makes your panel discussion stand out from 99% of panel discussions, by not being boring.
Finally, you will know that the speakers will deliver fantastic talks as you yourself have helped them prepare and rehearse. …Well, of course only if you’ve done a good job
By the way, there’s an interesting dichotomy here: many emcees don’t exactly shine as excellent listeners, and a speech coach needs to have advanced active listening skills. Many people are both good listeners and good speakers, but not everyone.
Visit dentist: a piece of my tooth broke! I don’t want to have a toothache while on stage! Fixed!
Other activities yesterday included a final planning meeting with the organizers and again, updating and rehearsing my script.
The photo depicts a speaker coach at the end of a rehearsal session with one of the speakers. I guess I’ve gotta shave and get a haircut before climbing on stage.
How do you prepare to be the master of ceremonies and lead a panel discussion at an event?
Well, in many ways. Here’s a snapshot from today, preparing for a gig on Wednesday:
Today, as every day until the event, I’ve been rehearsing my script.
For instance I’ve been thinking on how to make sure my choice of words will work for both native English speakers as well as for an audience coming from all continents except where the penguins live.
How will I handle audience questions to the American panelists if the discussion turns to American politics?
Should I wear orange, my go-to color that energizes both the audience and me, or something else?
One thing I know for sure: the song I want played when I walk onto the stage.
It’s my feel-good song since already for weeks now. Has to do with sauna.
Hosting events is fun and rewarding. I consider to have succeeded when I get the speakers to shine and the audience to be satisfied with the event.
Haastattelutilanteeseen valmistaudutaan simuloimalla haastattelua, oli kyse sitten työpaikkahaastattelusta tai haastattelun antamisesta median edustajalle.
Missioni on auttaa ihmisiä tulemaan paremmiksi puhujiksi ja paremmiksi vuorovaikuttajiksi.
Hyvää joulunodotusta kaikille. 🎄🎁✨
P.S. Lounaskeskustelumme oli niin antoisa, että innostuimme sen pohjalta molemmat tekemään oman somepostauksemme. Koska meillä oli käytettävissämme vain yksi selfie, käytimme hämmennyksen maksimoimiseksi molemmat samaa kuvaa. 😃
Puhetaitoa on aikojen kuluessa opetettu monella tavalla.
Yksi haitallisimmista opetustyyleistä on, kun väitetään, että on vain yksi tapa tehdä joku asia puhujalavalla. Se riistää puhujalta persoonallisuuden. Se myös vie puhujalta mahdollisuuden sopeuttaa tyyliään kulloiseenkin tilanteeseen sopivaksi.
Puhujille ovat jotkut aikoinaan jopa opettaneet kehonkieltä niin tarkkaan, että niitä ohjeita noudattava puhuja on todennäköisesti näyttänyt enemmän nykivältä robotilta kuin ihmiseltä.
”Ensin pidä jalat siinä ja siinä asennossa, kädet siinä ja siinä asennossa, samoin pää. Seuraavaksi liikuta toista kättä näin ja toista noin, ja samalla liikuta jalkoja noin ja noin.” Ja niin edelleen.
Tuollaista on oikeasti opetettu.
Aitouden merkitys
Jos puhetaidossa on johonkin asiaan olemassa vain yksi tapa, se on aitous. Se on sitä, että puhuja on oma itsensä. Aitous tuo uskottavuutta. Yleisö tunnistaa teeskentelyn, eikä ota vakavasti puhujaa, vaikka hän puhuisi totta.
Olen kuunnellut noita puheita ennenkin, mutta yhtä asiaa en muistanut: Kingin puhetyyli on yleensä hidas. Ei vain hidas amerikkalaiseksi, vaan oikeasti hidas, joskus suorastaan hyvin hidas. Kuitenkaan hänen hitautensa ei häiritse kuulijaa, ei ainakaan minua.
Päinvastoin. Itse olen perustyyliltäni hidas puhuja. Jos haluan puhua nopeasti, minun täytyy tietoisesti päättää puhua eri tavalla, usein myös varta vasten harjoitella.
Tunnen muitakin hitaita puhujia. Jos he kertovat itselleen huomautetun hitaasta puheesta, vastaan, että puhu ihan rauhassa hitaasti, ellen tiedä puhujalla olevan joku poikkeuksellinen haaste.
Lisäksi sanon, että jos haluat panostaa puhumiseen, opettele eri esiintymistyylejä eri tilanteisiin. Mutta ei ole pakko, tee se vain jos haluat erityisesti panostaa kehittymiseen puhujana.
Eri tyyli ei tarkoita vain puheen nopeutta, vaan esimerkiksi äänen voimakkuutta tai kehonkielen käyttöä.
Statukset ja improvisaatioteatteri
Hitaassa puhumisessa on etunsa. Sen lisäksi, että hitaasti puhuvan sanoista saa yleensä hyvin selvää, hitaasti puhuminen viestii auktoriteettiä. Auktoriteettiä kuunnellaan.
Improvisaatioteatterin, lyhemmin sanottuna improteatterin, harrastajat tuntevat hitaasti puhumisen yhtenä niin sanotun ylästatuksen merkeistä.
Improteatterissa pelataan jatkuvasti ylä- ja alastatuksilla, vähän yksinkertaistettuna tarkoittaen asettumista henkisesti jonkun ylä- tai alapuolelle.
Ylästatusta voi ilmaista hitaan puheen lisäksi esimerkiksi pitämällä päätä paikallaan puhuessa, pitämällä kädet kaukana päästä tai istumalla leveästi ja tilaa vievästi.
Vastaavasti alastatusta voi pelata esimerkiksi jatkuvasti asettelemalla hiuksiaan, heiluttelemalla päätään, kehoaan tai käsiään hätäisesti, istumalla hartiat lysyssä, jalat yhdessä ja jalkaterät sisäänpäin käännettynä, tai puhumalla epävarmalla äänellä.
Statuksen konsepti on hyödyllinen siksi, että ihminen käyttää improteatterin tunnistamia statuseleitä jatkuvasti, kaikissa vuorovaikutustilanteissa ja yleensä tiedostamatta.
Statuseleiden tunnistaminen tuo iloa elämään. Esimerkiksi työpaikan maanantaipalaverin seuraaminen muuttuu paljon hauskemmaksi, kun katsoo ihmisten statuksia ja niiden vaihteluja.
Kolme pointtia paremmaksi puhujaksi
Jos haluat olla mahdollisimman hyvä puhuja opiskelematta puhetaitoa ollenkaan, riittää kun muistat puhetilanteessa olla oma itsesi.
Jos haluat kehittyä puhujana, kannattaa tiedostaa oma tyylinsä ja opetella mukauttamaan tyyliä tilanteen mukaan.
Lisäksi on hyödyllistä tutustua improteatteriin.
”Vielä yksi asia”
Steve Jobs lopetti puheensa usein sanomalla ”One more thing!”
Siis vielä viimeisenä neuvona, kannattaa kuunnella hyvien puhujien puheita. Niistä oppii puhetaitoa ja saa inspiraatiota päiväänsä.
Omalla puheiden soittolistallani Martin Luther King, Jr:n puheet ovat ykkösenä.
Yes, the first thing I saw in the morning was a message from one of our speakers: they had to cancel their participation in the event. Contrary to what many think, this is business as usual and happens all the time. We discussed a plan B (and C, D, E and F 
) with the organizers and went ahead with a solution. The content of the event continues to be solid.
Acting as both the emcee of the event and a coach to the speakers. 
Visit dentist: a piece of my tooth broke! I don’t want to have a toothache while on stage! Fixed!
Would you like to become a better communicator? 