Tag Archives: Venäjä

Ennuste Yhdysvaltain presidentinvaalien tuloksen seurauksista lyhyellä ja pitemmällä aikavälillä. Kirjoitettu 27.10.2024

Leave a reply

Taustaksi (kirjoitettu 13-14.6.2025) 

Kirjoitin alla olevan arvion aika nopeasti 27. lokakuuta 2024 ja päätin nyt jakaa sen toivoen, että se auttaisi ihmisiä katsomaan Yhdysvalloista päivittäin tulevia, usein sirpaleisia, uutisia laajemmasta perspektiivistä. 

Julkaisen tämän myös siksi, että mielestäni aikuisella kansalaisella on velvollisuus ottaa kantaa ympäröivän yhteiskunnan tapahtumiin silloin, kun ne vaikuttavat merkittävästi jokaisen elämään.

Ennen viime marraskuun presidentinvaaleja tein siis ajatusharjoituksen vaalituloksen mahdollisista seurauksista. 

Harjoituksella oli kolme tavoitetta: 

  1. Muodostaa kuva mahdollisista kehityssuunnista, jotta odotettavissa oleva päivittäinen uutisvirta olisi helpompi asettaa isompaan kontekstiin. 
  2. Auttaa tunnistamaan mahdolliset poikkeamat omista ennakko-odotuksista, jolloin omaa isoa kuvaa olisi helppo rukata tarvittaessa. 
  3. Dramaattisetkin uutiset on helpompi ottaa vastaan, kun voi todeta niiden asettuvan jo ennalta pohdittuun skenaarioon. 

Olen huomannut pohdinnasta olleen hyötyä: Yhdysvaltain ja maailman kannalta omasta mielestäni negatiivinen vaalitulos ja sen jälkeiset tapahtumat ovat aiheuttaneet vähemmän huolta tulevaisuudesta, koska tapahtumien ennakointi tuo kontrollin tunnetta silloinkin, kun tapahtumiin ei voi itse vaikuttaa. 

Alla on luonnostelemani ennuste, jota en viime vuonna kehdannut julkaista, koska oletin sen olevan liian epäuskottava suurimmalle osalle lukijoista. 

Olen editoinut tekstiä luettavuuden parantamiseksi, mutta varsinainen sisältö on ennallaan. Ainoastaan Puolan osalta jätin pois pari kommenttia, koska vaikka uskon niiden sisältöön, katson että ne herättäisivät liikaa huomiota tässä kokonaisuudessa.

Prosenttiluvut tekstissä tarkoittavat viime lokakuussa tekemääni arviota kunkin kehityskulun todennäköisyydestä tulevien vuosien aikana asteikolla 0-100%. 

Ole hyvä, palataan ajassa vajaat kahdeksan kuukautta taaksepäin:

—

USA vaalit pohdintaa 27.10.2024

Mitä jos Harris voittaa vaalit?

  • Trump ja republikaanit panevat pystyyn isot maan sisäiset levottomuudet, yrittävät kumota vaalituloksen ja saada Trumpin presidentiksi epärehellisin keinoin. Ihmisiä kuolee ja haavoittuu ja yhteiskunnan toiminta kärsii. Todennäköisyys 100%
  • USA:ssa väkivalta yltyy sisällissodaksi. Mahdollista, mutta todennäköisyyttä on liian vaikea arvata.
  • Ulkovallat käyttävät hyväkseen Yhdysvaltain kaaosta. 100%. => Kannattaa katsoa mitä tekee ennen vaaleja ja vaalien jälkeen Venäjä, Kiina, Israel, Iran, Saudi-Arabia, Turkki, Venezuela jne, sekä autoritääriset puolueet ja hallinnot eri maissa. Kun katseet ovat Yhdysvalloissa, muualla maailmassa tehdään mediakatveessa isojakin konnankoukkuja.

Mitä jos Trump pääsee presidentiksi?

  • USA:n politiikka perustuu arvojen tai järjen (ja toki myös perinteisen voimapolitiikan) sijasta Trumpin oman edun tavoitteluun, republikaanien korruptioon ja strict father -perhemalliin*. Todennäköisyys 100%
  • Edellisestä seuraa:
  • Yhdysvaltain demokratiaa heikennetään merkittävästi. 100%
  • Yritys muuttaa Yhdysvallat jonkinasteiseksi autoritääriseksi valtioksi. 100%
  • Yritys muuttaa Yhdysvallat diktatuuriksi. Todennäköisyys riippuu diktatuurin määritelmästä. Jos mittakeppi on esimerkiksi Unkari, todennäköisyys 100%
  • Demokratian puolustajat protestoivat. 100%
  • Väkivaltaisia levottomuuksia Yhdysvalloissa. 100%
  • Poliittisia vankeja Yhdysvalloissa, tyyliin ”tuo henkilö on hallinnon vastustaja” Todennäköisyys riippuu poliittisen vangin määritelmästä, mutta sanotaan vaikka 80%
  • USA loittonee demokraattisesta maailmasta. Näin sekä Yhdysvallat että demokraattiset maat heikkenevät sotilaallisesti, taloudellisesti, poliittisesti, henkisesti 100%
  • USA ei enää ole esikuva, vaan huono esimerkki. 100%. Tästä seuraa, että Kiina ottaa nykyistä paljon isomman osan maailman johtajuudesta. 100%. Maailmanjärjestys muuttuu: poliittinen, taloudellinen, sotilaallinen, henkinen. 100% 
  • USA ja Venäjä tekee Ukrainasta Venäjän satelliitin. 100%
  • Kiina hyökkää Taiwaniin, Filippiineille tai muualle ”takapihallaan”. Todennäköisyys riippuu Yhdysvaltain hallinnon ottamasta positiosta: diktatuuri tarvitsee sisäisen vihollisen lisäksi ulkoisen vihollisen, joka Yhdysvaltain republikaanien kohdalla on toistaiseksi ollut Kiina. Siksi veikkaus todennäköisyydestä 50%
  • Eurooppa joutuu altavastaajan asemaan Venäjää ja Kiinaa vastaan. 100%. 
  • Maailma alkaa kiireesti varautua suursotaan. Pahiten myöhässä on Eurooppa. Tyypillisesti suursotiin lähdetään liian huonosti valmistautuneena, mutta tällä kertaa Eurooppa on oikeasti vaarassa menettää pelin heti kättelyssä. 100%
  • Nato heikkenee. 100%
  • Nato menettää olennaisilta osiltaan pelotearvonsa Euroopan puolustajana. Veikkaus 50%
  • Georgiasta tulee Venäjän satelliitti. 100%
  • Moldovasta tulee Venäjän satelliitti. Veikkaus 80%
  • Baltian maista tulee Venäjän satelliitteja. Veikkaus 80%
  • Suomesta tulee Venäjän satelliitti. Veikkaus 50%
  • Unkari jatkaa Venäjän satelliittina. 100%. Samoin Slovakia, Serbia.
  • Puolasta tulee Venäjän satelliitti. 50%

—

*Selvennys lukijalle: strict father -perhemalli tarkoittaa konservatiivista maailmankuvaa yhdysvaltalaisen kielitieteilijä George Lakoffin kehittämässä ajatusmallissa, joka selittää ihmisten maailmankuvien kahtiajakoa yhdysvaltalaisittain konservatiiveihin ja liberaaleihin. Malli selittää varsin tehokkaasti henkilön kannan melkein mihin tahansa poliittiseen kysymykseen pelkästään siltä pohjalta, mikä hänen käsityksensä on ideaalisesta perhemallista. Lakoffin mallin perusteella odotettavissa oleva politiikka on pitkälti samankaltaista kuin niin sanotussa Project 2025 -dokumentissa on kuvattu. 

—

Mitä seuraavaksi? Kirjoitettu 13-14.6.2025

Viime kädessä asevoimat ratkaisevat säilyykö demokratia Yhdysvalloissa. Aivan kuten kaikissa muissakin maissa. 

Tästä eteenpäin näkisin seuraavia mahdollisia skenaarioita Yhdysvalloille:

  1. Hidas liukuminen pois demokratiasta. Kansan protestit eivät ole tehokkaita, koska kansa ei mobilisoidu riittävästi, sillä käynnissä oleva autoritäärinen vallanotto ei tapahdu yhtenä tiettynä ajanhetkenä vaan asteittain. Asevoimissa on demokratialle lojaaleja henkilöitä, jotka aktivoituvat demokratian säilyttämiseksi, mutta heidät puhdistetaan syrjään ennen kuin kapinaliike ehtii kasvaa.
  2. Sama kuin edellinen, mutta hallinto kansalaisten vastareaktiota pelätessään tulee edenneeksi ”liian hitaasti” kohti demokratian lopettamista. Vaikka seuraavat vaalit ovat vähemmän oikeudenmukaiset kuin tähän asti, valta vaihtuu vaaleissa. Nykyhallinto yrittää estää vallanvaihdon, mutta kansalaisten protestit ja asevoimien kannanotto tai puuttuminen tilanteeseen antaa demokratialle sen ylimenokaudella tarvitseman tekohengityksen.
  3. ”Värivallankumous” tai ainakin sen yritys. Viranomaiset ja heitä tukevat aseelliset ryhmät käyttävät liiallista väkivaltaa kansan protesteja vastaan, mikä aktivoi ihmiset entistä suurempaan vastarintaan. Hallinto käyttää lisää väkivaltaa. Seurauksena asevoimien jäsenet joutuvat miettimään asettuvatko he hallinnon vai mielenosoittajien puolelle. Asevoimat ratkaisevat jo olemassa olevan sisäisen jakautumisensa joko nopeasti tai pitemmän prosessin kautta. Tilanteen pitkittyessä on pieni mahdollisuus sisällissodan kaltaisen tilanteen syntymiseen. Tällä hetkellä on mahdotonta sanoa voittaisiko tässä skenaariossa nykyhallinto vai demokratia. 

Mikä näistä vaihtoehdoista toteutuu? 

En tiedä, enkä usko kenenkään tietävän. Yhdysvallat on tällä hetkellä muodollisesti demokratia, mutta käytännössä autoritäärisesti hallittu valtio. 

Demokratiaan paluun todennäköisyyttä nostaa se, että se on kansalaisten kannalta paras hallintomuoto ja Yhdysvalloissa on pitkä demokraattinen perinne. Suurin osa kansasta kannattaa demokratiaa. 

Toisaalta paluu demokratiaan vaatii kansalaisilta oma-aloitteisuutta ja henkilökohtaisia uhrauksia. Niihin maassa toki löytyy kykyä, jos vain löytyy riittävästi johtajuutta.  

Pohdintaa puhetaidon ja teatterin yhtymäkohdista

Leave a reply

Tässä on vahva teatterisuositus ja pieni pohdinta puhetaidon ja teatterin yhtymäkohdista.

Svetlana Aleksijevitšin Sinkkipojat-kirjaan perustuva samanniminen näytelmä on pyörinyt Vuosaaren Tilajakamossa jo vuoden, mikä kertoo jotain laadusta ja lippujen kysynnästä. Vihdoin pääsin katsomaan.

Aivan kuin saman teatteriryhmän ensimmäinen näytelmä, Neuvostoihmisen loppu, esitys on äärimmäisen yksinkertaisessa tilassa ja lavasteissa ja tehty vain neljän näyttelijän voimin, mutta kuitenkin se on vaikuttava ja ajankohtainen.

Käsitteleehän se Neuvostoliiton Vietnamia eli neukkujen hyökkäyssotaa Afganistaniin, jota putinistit eivät millään tahdo muistaa. Samalla näytelmä käsittelee myös Ukrainan sotaa.

1️⃣ Visualisointi

Vaikuttavaa symboliikkaa on, kun alussa näyttelijät marssivat näyttämölle ikoneja kantaen. Yllättäen he pilkkovat ne kirveellä puukalikoiksi ja naulaavat niistä itselleen rynnäkkökiväärit. Harvoin näkee abstraktin asian visualisoitavan noin vakuuttavasti. Uskonto on mahtava ase.

2️⃣ Puheenpito teatterissa ja elokuvassa

Elokuvissa nähdään usein vaikuttavia ja inspiroivia puheita, jotka jäävät elämään, mutta harvemmin vaikuttavia puheita näkee suomalaisessa teatterissa.

Tällaisen puheen näytelmässä pitää Aleksijevitšia itseään esittävä roolihahmo, joka pitää ajatuksia herättävän oikeussalipuheen.

Oikeussalipuhe ovat yleinen myös elokuvan kliimaksina, kuten Jack Nicholsonin ja Tom Cruisen kohtaaminen elokuvassa A few good men.

Aleksijevitš puhuu siitä, miten diktatuurissa kaikki ovat järjestelmän uhreja: hyvät ja pahat, naiivit ja pragmaatikot.

Jos olet kaukana vallasta, sinulla ei mene hyvin. Jos olet lähellä valtaa, silloinkaan sinulla ei mene hyvin, koska siipesi saattavat milloin tahansa palaa rakkaan johtajan mielijohteesta. Johtajaa on pakko myötäillä. Kaikki ovat orjia.

3️⃣ Aivan kuten hyvä puhuja, myös valtion propaganda ymmärtää kohderyhmänsä psykologiset tarpeet

Yksi näytelmän teema on se, miten turha kaikkien diktatuurin sotaan lähettämien ihmisten kuolema on ja miten absurdia ja yksittäiselle ihmiselle käsittämätöntä koko touhu on.

Jokaisen Ukrainaan lähetetyn venäläisen sotilaan kuolema on turha. Tätä heidän perheidensä on ymmärrettävästi vaikea myöntää. Kuolleen sotilaan äidin mielenterveys vaatii keksimään kunniallisen selityksen pojan kuolemalle.

Ihmisen, ja varsinkin oman lapsen, kuolema on niin valtava asia, että sille täytyy keksiä joku jalo syy.

Valtion propaganda tarjoaa selityksen ja on houkuttelevaa niellä se.

Diktatuurin alamaiset peittävät syyllisyydentunteensa ja häpeänsä hokemalla, välillä suorastaan raivokkaasti, vain tehneensä mitä käskettiin. Ihmisen psyyke hajoaisi, jos hän myöntäisi toimintansa vääryyden. Jossain syvällä sielussa omatunto kuitenkin kolkuttaa.

Vihapuheesta, maalittamisesta ja hiihtämisestä

Leave a reply

Viisi kirjaa, jotka kannattaa lukea, jos haluaa ymmärtää maalittamista, sen keinoja ja seurauksia.

Mitä Lapissa tehdään, paitsi hiihdetään? Tietysti etätöitä.

Teen parhaillaan eräälle organisaatiolle ohjeistusta siitä, miten toimitaan, kun työntekijä ja organisaatio joutuvat maalittamisen ja vihapuheen kohteeksi.

Tällä hetkellä kirjoitan tunturihotellin huoneessa, jonka ikkunasta näkyy kymmeniä kilometrejä Lapin maisemaa. Kirjoittaminen maistuu hiihtolenkin jälkeen.

Jokainen, joka tuntee minut hyvin, tietää, että pidän kirjoista. Toissapäivänä kotoa lähtiessä otin kirjahyllystä summamutikassa kasan aiemmin lukemiani kirjoja inspiraatioksi.

Perillä hotellissa tajusin, että kirjoilla on keskenään enemmän yhteistä kuin olin arvannut. Ensinnäkin, jokaisen kirjoittaja on vihapuheen ja vainon asiantuntija. Heistä neljä on toimittajia ja yksi on sotatieteiden tohtori.

Heitä kaikkia vastaan on hyökätty raakaa ja pitkäaikaista henkistä väkivaltaa käyttäen. Jokainen heistä selvisi, ja jokaisesta tuli itseensä kohdistuvan vainon takia pätevämpi alan asiantuntija.

He ovat myös kaikki naisia.

Kylmän sodan aikana Suomen puolustusvoimia ihailtiin ulkomailla hyvästä hiihtotaidosta. Nyt Suomea ihaillaan kokonaismaanpuolustuksesta sekä hyvästä varautumisesta hybridisodankäyntiin.

Toisen maailmansodan aikana Suomen puolustusvoimilla oli yksi sotilas, jonka sanottiin vastaavan kokonaista divisioonaa.

Hän ei ollut Simo Häyhä, vaan Yleisradion toimittaja, nimimerkki Jahvetti, joka vahvisti suomalaisten taistelumoraalia sekä rintamalla että kodeissa. Keinona oli Neuvostoliiton propagandaa pilkannut radio-ohjelma.

Veikkaan että seuraavan sodan Jahvetti on nainen.

Veikkaan myös, että Suomen tämänhetkisen sisäisen kahtiajakautumisen korjaajat ovat suurimmaksi osaksi naisia. Osa heistä tekee työtään etänä, esimerkiksi Lapista käsin.

P.S. Suosittelen lukemaan:

1. Saara Jantunen: Infosota. Todennäköisesti ensimmäinen laajasti luettu suomalainen kirja Venäjän etuja palvelevasta informaatiovaikuttamisesta ja siitä, miten kirjan kirjoittaja joutui itse vaikuttamisen kohteeksi.

2. Ginger Gorman: Troll Hunting. Kirjoittajan omia sekä useiden muiden kokemuksia siitä, miten kuka tahansa voi joutua nettivihan ja vainoamisen kohteeksi. Kirjaansa varten Gorman tutki trollausta ja nettivihaa useita vuosia ja onnistui myös käymään syvällisiä keskusteluja häntä vainonneiden trollien kanssa.

3. Jessikka Aro: Putinin trollit. Yleisradion toimittaja kirjoitti venäläisistä trolleista ja joutui ei vain venäläisten, vaan myös Venäjän pyrkimyksiä edistävien kotimaisten tahojen vainon kohteeksi. Kirja sisältää myös useiden muiden vainottujen tarinat eri maista.

4. Johanna Vehkoo: Oikeusjuttu. Kuvaus niin sanotusta natsipelle-oikeudenkäynnistä, sekä laajemmin trollauksesta, verkkovihasta ja sananvapaudesta, ja siitä, miten tämä kaikki liittyy demokratian tulevaisuuteen.

5. Maria Ressa: How to stand up to a dictator. Nobelin rauhanpalkinnon voittaja kertoo Filippiinien hallinnon häneen kohdistämasta vainosta, disinformaatiolla vaikuttamisesta maailmanlaajuisesti, sekä sosiaalisen median alustojen roolista tämän vaikuttamisen mahdollistajina.

Russofobiasta fennofobiaan – uskaltavatko suomalaiset vihdoin avata suunsa?

Leave a reply

Hesarin toimitus muutti tämänaamuisen mielipidekirjoitukseni otsikon mielestäni vähän valjummaksi. Oma ehdotukseni oli ”Hyvästi russofobia!”

Pointtina on, että turha Venäjän pelko on katoamassa Suomesta ja ihmiset uskaltavat vihdoin avata suunsa. Itänaapurin hallinnon propaganda, mukaan lukien syytökset “russofobiasta”, tehoaa aiempaa huonommin.

Samaan aikaan Venäjällä Putinin hallinto näyttää joutuneen fennofobian valtaan. Suomi on muka uhka Venäjälle.

Russoafobia vaihtui fennofobiaan. Photo credit: A.Savin, WikiCommons

Neuvostoliiton hajoaminen 30 vuotta sitten oli raikas tuulahdus suomalaisessa keskusteluilmapiirissä.

Kuitenkin vasta Putinin sota Ukrainassa ja Suomen Nato-jäsenyys tuntuvat murtaneen tabun siitä, että vain rajallisella määrällä poliittista johtoa ja asiantuntijoita olisi oikeus puhua ulkopolitiikasta ja toistaa virallista totuutta.

Sellaista virallista totuutta, jonka yksi tunnusmerkki oli, että sitä ei tarvinnut argumentoida eikä perustella mitenkään. ”Koska on viisautta jättää tietyt asiat sanomatta.”

Tällainen linja tukahdutti keskustelua tehokkaasti.

Ulkopoliittisen keskustelun kammioissa on nyt alkanut kevätsiivous. Verhot on vedetty syrjään ja hämähäkinseittejä putsataan nurkista.

Veikkaan, että pian näemme suomalaisen keskustelu- ja debattikulttuurin tasossa hurjan laadullisen hypyn.

Kyse ei ole koskaan ollut lahjakkuuden puutteesta, vaan ilmapiiristä, joka ei kannusta.

Suomalaiset oppivat vihdoin puhumaan.

Putinin ”voitonpäivän” puhe

Leave a reply

Putinin puhe oli surkea, mutta tärkeä. Siksi muutama huomio tuoreeltaan, satoja puheita nähneenä ja arvioineena:

1. Oliko Putin tänään sairaan näköinen?

Ei. Verrattuna hänen pariin viimeisimpään julkiseen esiintymiseensä, kehon liikkeet – tai niiden puute – olivat hallittuja. Hän ei tarrannut epätoivoisen oloisesti kiinni mihinkään, ei pureskellut huuliaan kuten pääsiäiskirkossa.

Putin ei näyttänyt kärsivältä, vaikka hänestä myös näki, ettei hän nauttinut tilanteesta. Vallankaappaushuhut elävät yhä, mutta lievenevät vähän.

“Voitonpäivän” paraati vuonna 2010. Kuva: Kremlin.ru (Creative Commons 4.0 -lisenssi)

2. Putin puhui yllättävän avoimesti omista tappioista sodassa.

Putin ei kuitenkaan suostu vieläkään kutsumaan sotaa sodaksi. Ei siis julistanut sotaa Ukrainalle, mutta omista tappioista puhuminen saattaa tarkoittaa, että hän tunnustaa sotatilan olemassaolon lähiaikoina.

Tai sitten kyseessä oli tappioiden myöntäminen uskottavuuden säilyttämiseksi, koska kansa ympäri Venäjää on jo saanut niin paljon suru-uutisia sodan kuluessa.

3. Putin ei puheessaan sanonut mitään varsinaisesti uutta.

Puheen sisältö oli monessa mielessä laimea ja väsynyt. Ei laimea hänelle tyypillisessä jyrkyydessä, mutta mekanistinen, paperista luettu, paperin makuinen. Sisällössä ja esitystavassa ei ollut oikein mitään kuulijoita inspiroivaa.

Sisältönä vuorottelivat toisaalta Putinin kuukausia toistamat absurdit väitteet ja toisaalta Venäjän tämänhetkinen virallinen versio toisesta maailmansodasta.

4. Putinin sanoman huutava ristiriita

Juhlitaan natsismista saavutettua voittoa, mutta kuitenkin suunnilleen kaikki maailman ei-venäläiset ovat vielä 80 vuotta ”voiton” jälkeen natseja.

Tämä muistuttaa diktatuurimaiden sepitelmää vallankumouksesta, joka vain jatkuu ja jatkuu, koska kansan kurjuudesta pitää syyttää ”vastavallankumouksellisia”, jotka kaikista sortotoimenpiteistä huolimatta muka jatkuvasti uhkaavat vallankumousta.

5. Putin puhutteli yleisöä jatkuvasti tovereiksi, tavaritsh.

Onko tämä paluuta neuvostoaikaan vain symbolisesti ”voitonpäivänä” vai heijasteleeko yhteiskunnan muuttamista stalinistiseen suuntaan?

6. Lentokoneiden ylilento peruttiin kömpelön tekosyyn varjolla.

Sää oli muka huono, vaikka aurinko paistoi. Ukraina ei ole suinkaan ampunut alas koko Venäjän ilmavoimia, joten syy outoon tapahtumaan on jossain muualla.

Kannattaa tarkkailla, saako Venäjän ilmavoimien komentaja kenkää lähipäivinä.

7. Putinin vieressä puheen aikana ei näyttänyt seisovan yhtään ulkomaista vierasta.

Ei Kiinan, Intian tai Brasilian presidenttejä. Ei edes Schröderiä, Le Peniä tai Salvinia ollut kuskattu paikalle.

8. Putin väitti että länsi suunnitteli tai suunnittelee ydinaseiden käyttöä Venäjää vastaan.

Kun Putin syyttää vastapuolta jostain, se tyypillisesti tarkoittaa sitä, että hän itse tekee sitä, mistä syyttää muita. Tässä tapauksessa tarkoittaa, että Putin harkitsee vakavasti ydinaseen käyttöä.

Tämä puhe ei jää historiaan. Sen sijaan taistelukentän tapahtumat Ukrainassa jäävät.