Tag Archives: kehonkieli

Mikä on sinun puhetyylisi ja saako puhuja puhua hitaasti?

Puhetaitoa on aikojen kuluessa opetettu monella tavalla. 

Yksi haitallisimmista opetustyyleistä on, kun väitetään, että on vain yksi tapa tehdä joku asia puhujalavalla. Se riistää puhujalta persoonallisuuden. Se myös vie puhujalta mahdollisuuden sopeuttaa tyyliään kulloiseenkin tilanteeseen sopivaksi. 

Puhujille ovat jotkut aikoinaan jopa opettaneet kehonkieltä niin tarkkaan, että niitä ohjeita noudattava puhuja on todennäköisesti näyttänyt enemmän nykivältä robotilta kuin ihmiseltä. 

”Ensin pidä jalat siinä ja siinä asennossa, kädet siinä ja siinä asennossa, samoin pää. Seuraavaksi liikuta toista kättä näin ja toista noin, ja samalla liikuta jalkoja noin ja noin.” Ja niin edelleen. 

Tuollaista on oikeasti opetettu. 

Aitouden merkitys

Jos puhetaidossa on johonkin asiaan olemassa vain yksi tapa, se on aitous. Se on sitä, että puhuja on oma itsensä. Aitous tuo uskottavuutta. Yleisö tunnistaa teeskentelyn, eikä ota vakavasti puhujaa, vaikka hän puhuisi totta.

Voiko hidas puhuja olla hyvä puhuja?

Hiljattain aloin lukea uutta Martin Luther King, Jr:n elämäkertaa, jota voin lämpimästi suositella kaikille. 

Kirjan ohessa ryhdyin kuuntelemaan Kingin puheita äänikirjasta nimeltä Martin Luther King: The Essential Box Set. The Landmark Speeches and Sermons of Martin Luther King, Jr. 

Olen kuunnellut noita puheita ennenkin, mutta yhtä asiaa en muistanut: Kingin puhetyyli on yleensä hidas. Ei vain hidas amerikkalaiseksi, vaan oikeasti hidas, joskus suorastaan hyvin hidas. Kuitenkaan hänen hitautensa ei häiritse kuulijaa, ei ainakaan minua. 

Päinvastoin. Itse olen perustyyliltäni hidas puhuja. Jos haluan puhua nopeasti, minun täytyy tietoisesti päättää puhua eri tavalla, usein myös varta vasten harjoitella. 

Tunnen muitakin hitaita puhujia. Jos he kertovat itselleen huomautetun hitaasta puheesta, vastaan, että puhu ihan rauhassa hitaasti, ellen tiedä puhujalla olevan joku poikkeuksellinen haaste.

Lisäksi sanon, että jos haluat panostaa puhumiseen, opettele eri esiintymistyylejä eri tilanteisiin. Mutta ei ole pakko, tee se vain jos haluat erityisesti panostaa kehittymiseen puhujana. 

Eri tyyli ei tarkoita vain puheen nopeutta, vaan esimerkiksi äänen voimakkuutta tai kehonkielen käyttöä.

Statukset ja improvisaatioteatteri

Hitaassa puhumisessa on etunsa. Sen lisäksi, että hitaasti puhuvan sanoista saa yleensä hyvin selvää, hitaasti puhuminen viestii auktoriteettiä. Auktoriteettiä kuunnellaan.  

Improvisaatioteatterin, lyhemmin sanottuna improteatterin, harrastajat tuntevat hitaasti puhumisen yhtenä niin sanotun ylästatuksen merkeistä.

Improteatterissa pelataan jatkuvasti ylä- ja alastatuksilla, vähän yksinkertaistettuna tarkoittaen asettumista henkisesti jonkun ylä- tai alapuolelle. 

Ylästatusta voi ilmaista hitaan puheen lisäksi esimerkiksi pitämällä päätä paikallaan puhuessa, pitämällä kädet kaukana päästä tai istumalla leveästi ja tilaa vievästi. 

Vastaavasti alastatusta voi pelata esimerkiksi jatkuvasti asettelemalla hiuksiaan, heiluttelemalla päätään, kehoaan tai käsiään hätäisesti, istumalla hartiat lysyssä, jalat yhdessä ja jalkaterät sisäänpäin käännettynä, tai puhumalla epävarmalla äänellä.

Statuksen konsepti on hyödyllinen siksi, että ihminen käyttää improteatterin tunnistamia statuseleitä jatkuvasti, kaikissa vuorovaikutustilanteissa ja yleensä tiedostamatta. 

Statuseleiden tunnistaminen tuo iloa elämään. Esimerkiksi työpaikan maanantaipalaverin seuraaminen muuttuu paljon hauskemmaksi, kun katsoo ihmisten statuksia ja niiden vaihteluja.

Kolme pointtia paremmaksi puhujaksi

  1. Jos haluat olla mahdollisimman hyvä puhuja opiskelematta puhetaitoa ollenkaan, riittää kun muistat puhetilanteessa olla oma itsesi.
  • Jos haluat kehittyä puhujana, kannattaa tiedostaa oma tyylinsä ja opetella mukauttamaan tyyliä tilanteen mukaan. 
  • Lisäksi on hyödyllistä tutustua improteatteriin.

”Vielä yksi asia”

Steve Jobs lopetti puheensa usein sanomalla ”One more thing!”

Siis vielä viimeisenä neuvona, kannattaa kuunnella hyvien puhujien puheita. Niistä oppii puhetaitoa ja saa inspiraatiota päiväänsä. 

Omalla puheiden soittolistallani Martin Luther King, Jr:n puheet ovat ykkösenä.

Oletko miettinyt, miten havainnollistat viestisi?

Kuva: Manfred Steger / Pixabay

Havainnollistaminen on yksi hyvän puhujan, esiintyjän ja viestijän tärkeimmistä työkaluista.

Aivan loistavan esimerkin havainnollistamisen voimasta meille tarjoaa tällä viikolla pohjois-savolaisen Vieremän kunnan kunnanjohtaja.

Hän kutsui kunnan asukkaat ja sidosryhmät 50 kilometrin mittaiselle ”lähipalvelukävelylle”.

Kävelyllä osoitetaan konkreettisesti miten kaukana kuntalaisten lähin terveyskeskus on sitten, kun riittämättömän sote-rahoituksen takia terveyskeskuksia suljetaan.

Somessa julkaistussa kävelykutsussa kerrotaan, että lähtö on yhdeksältä aamulla, ja perille Iisalmen terveyskeskukselle ”toivotaan” ehdittävän vielä saman vuorokauden puolella kello 21.

Tämän havainnollistamisen tehosta kertoo myös sen jo etukäteen saama iso huomio valtakunnan päämedioissa. Kävelystä saa myös hyvää TV-kuvaa, joten sitäkin lienee luvassa.

Jos haluat, että viestisi muistetaan, havainnollista! 👍

P.S. Puhuja voi havainnollistaa sanojaan esimerkiksi kuvailevan kielen käytöllä, esimerkeillä, analogioilla, metaforilla, kuvilla, videoilla, rekvisiitalla, demonstraatioilla kuten tuote-esittelyillä, fläppitaululla, vaatteilla ja asusteilla, kehonkielellä ja liikkumisellaan esiintymislavalla.

Putinin ”voitonpäivän” puhe

Putinin puhe oli surkea, mutta tärkeä. Siksi muutama huomio tuoreeltaan, satoja puheita nähneenä ja arvioineena:

1. Oliko Putin tänään sairaan näköinen?

Ei. Verrattuna hänen pariin viimeisimpään julkiseen esiintymiseensä, kehon liikkeet – tai niiden puute – olivat hallittuja. Hän ei tarrannut epätoivoisen oloisesti kiinni mihinkään, ei pureskellut huuliaan kuten pääsiäiskirkossa.

Putin ei näyttänyt kärsivältä, vaikka hänestä myös näki, ettei hän nauttinut tilanteesta. Vallankaappaushuhut elävät yhä, mutta lievenevät vähän.

“Voitonpäivän” paraati vuonna 2010. Kuva: Kremlin.ru (Creative Commons 4.0 -lisenssi)

2. Putin puhui yllättävän avoimesti omista tappioista sodassa.

Putin ei kuitenkaan suostu vieläkään kutsumaan sotaa sodaksi. Ei siis julistanut sotaa Ukrainalle, mutta omista tappioista puhuminen saattaa tarkoittaa, että hän tunnustaa sotatilan olemassaolon lähiaikoina.

Tai sitten kyseessä oli tappioiden myöntäminen uskottavuuden säilyttämiseksi, koska kansa ympäri Venäjää on jo saanut niin paljon suru-uutisia sodan kuluessa.

3. Putin ei puheessaan sanonut mitään varsinaisesti uutta.

Puheen sisältö oli monessa mielessä laimea ja väsynyt. Ei laimea hänelle tyypillisessä jyrkyydessä, mutta mekanistinen, paperista luettu, paperin makuinen. Sisällössä ja esitystavassa ei ollut oikein mitään kuulijoita inspiroivaa.

Sisältönä vuorottelivat toisaalta Putinin kuukausia toistamat absurdit väitteet ja toisaalta Venäjän tämänhetkinen virallinen versio toisesta maailmansodasta.

4. Putinin sanoman huutava ristiriita

Juhlitaan natsismista saavutettua voittoa, mutta kuitenkin suunnilleen kaikki maailman ei-venäläiset ovat vielä 80 vuotta ”voiton” jälkeen natseja.

Tämä muistuttaa diktatuurimaiden sepitelmää vallankumouksesta, joka vain jatkuu ja jatkuu, koska kansan kurjuudesta pitää syyttää ”vastavallankumouksellisia”, jotka kaikista sortotoimenpiteistä huolimatta muka jatkuvasti uhkaavat vallankumousta.

5. Putin puhutteli yleisöä jatkuvasti tovereiksi, tavaritsh.

Onko tämä paluuta neuvostoaikaan vain symbolisesti ”voitonpäivänä” vai heijasteleeko yhteiskunnan muuttamista stalinistiseen suuntaan?

6. Lentokoneiden ylilento peruttiin kömpelön tekosyyn varjolla.

Sää oli muka huono, vaikka aurinko paistoi. Ukraina ei ole suinkaan ampunut alas koko Venäjän ilmavoimia, joten syy outoon tapahtumaan on jossain muualla.

Kannattaa tarkkailla, saako Venäjän ilmavoimien komentaja kenkää lähipäivinä.

7. Putinin vieressä puheen aikana ei näyttänyt seisovan yhtään ulkomaista vierasta.

Ei Kiinan, Intian tai Brasilian presidenttejä. Ei edes Schröderiä, Le Peniä tai Salvinia ollut kuskattu paikalle.

8. Putin väitti että länsi suunnitteli tai suunnittelee ydinaseiden käyttöä Venäjää vastaan.

Kun Putin syyttää vastapuolta jostain, se tyypillisesti tarkoittaa sitä, että hän itse tekee sitä, mistä syyttää muita. Tässä tapauksessa tarkoittaa, että Putin harkitsee vakavasti ydinaseen käyttöä.

Tämä puhe ei jää historiaan. Sen sijaan taistelukentän tapahtumat Ukrainassa jäävät.