On this day, a hundred years ago, the first ever Toastmasters meeting took place in California.
Fast forward a hundred years, here I am, giving a keynote speech and an event in Estonia last weekend. 😃😃😃
Thanks to Toastmasters, I have become a better speaker, trainer and coach. Here’s to the next one hundred years! 🎊🎉🎂
If you want to become a more confident speaker, check out your closest Toastmasters club.
Yuval Noah Hararin uusimman kirjan arvostelu aamun Hesarissa sai spontaanisti kirjoittamaan tämän.
Helsingin Sanomien kirja-arvio on mielenkiintoista luettavaa ja siinä on monia hyviä pointteja
Hararia on helppo lyödä, koska häntä ei alan tutkijapiireissä käsittääkseni pidetä läheskään niin suuressa arvossa kuin maallikko saattaisi kuvitella hänen saamansa näkyvyyden perusteella. Eikä kyse tietääkseni ole kateudesta Hararia kohtaan, vaan oikeasti siitä, että hän vetää ajoittain mutkia suoriksi ja esittää virheellisiä päätelmiä.
Yksi pointti Hesarin kirja-arviossa kuitenkin pistää silmään, ja se onkin valitettavasti artikkelin pääviesti. Kirja-arvion kirjoittaja sanoo aivan oikein, että tämän päivän tekoäly ei ole itsenäinen toimija, vaan riippuvainen ihmisestä.
Sen sijaan arvion kirjoittaja vaikuttaa langenneen yleiseen ajatusvirheeseen: ei nähdä aikaperspektiiviä. Tekoäly kehittyy jatkuvasti ja yhä nopeammin. Ei ole kovin relevanttia, mitä tekoäly osaa tehdä tänään.
Oleellisempaa on ymmärtää, että suhteellisen pian tekoäly on jotain aivan muuta kuin se on nyt ja että se tulee lähitulevaisuudessa muuttamaan maailmaa aivan eri mittakaavassa kuin mitä se on tähän mennessä tehnyt.
Seuraavalle ihmissukupolvelle tulee olemaan vaikea kuvitella tämän päivän maailmaa, koska pelkästään tekoälyn kehityksen takia tänään syntyvien lasten maailma tulee olemaan hyvin erilainen kuin nykymaailma.
Kirja-arviossa sanotaan: ”Tuomiopäivän tarinat ovat myyvää markkinointia. Jos joku yhtiö onnistuisi kehittämään yleisen tekoälyn (AGI), se olisi lähes mittaamattoman arvokas.”
Pointti ei ole ”jos”, vaan ”kun”. Tähän olisi jokaisen hyvä herätä, mieluummin tänään kuin huomenna.
Kirja: Yuval Noah Harari: Nexus – Tietoverkkojen lyhyt historia (2024). Bazar. 589 sivua.
Organizations are losing significant profits and their employees’ well-being is being compromised due to delayed and ineffective reactions to interpersonal conflicts.
One of the key rules in conflict resolution is to take action promptly upon identifying a conflict.
However, in reality, necessary difficult conversations often get postponed for weeks, months, or even years.
Yet, the biggest damage caused by a conflict is usually not caused by the issue that started it.
The most significant damage tends to take place between the moment the conflict originally began and the time the conflict was resolved. A small issue often grows to a big and ugly monster.
Very often, delaying the resolution of interpersonal conflict causes significant financial loss to the employer, as well as takes a toll on the health of those involved.
My mission is to help people become better communicators and to improve their interaction skills.
There are conflicts between people in all organizations. Toastmasters, an organization dedicated to helping people excel at public speaking, is a rare exception in having had the wisdom to of set up a conflict resolution function within its organization.
What do I mean by a conflict?
Conflicts are usually the quite mundane issues and arguments between people at a business, at a hobby or at home.
Most often it’s about someone having insulted another person, either on purpose or unknowingly.
Then, over the weeks, months and surprisingly often even years, the issue grows. People avoid talking to each other and instead talk negatively about others behind their back.
A huge amount of people’s energy is wasted in a negative spiral, instead of productive work.
Stress levels rise.
All this prevents organizations from achieving their full potential. It makes it harder for people and organizations to reach both their short- and long-term goals, whether they are about sales, profit or qualitative goals.
For the past twelve months, I’ve had the privilege of running a conflict resolution team at Toastmasters. While the organization is global, my district consists of seven countries and about 2,000 members from the Baltics, Finland, Kazakhstan, Poland and Russia.
For the past year, the team led by me has been able to help people resolve a number of issues between people. As a result, this district has been more effective and better reached its goals, as well as supported the well-being of the members.
Recently, something extraordinary happened at the final meeting of the outgoing conflict resolution team.
I asked everyone to tell what has been good about our activities, as well as what could be done better next year. To my surprise, everyone mentioned something I didn’t expect.
Everyone said that in addition to having been able to help other people, they had grown personally.
Helping other people resolve their conflicts had made all group members more aware of their own behavior in conflict situations. As a result, they had begun to think about new ways to navigate through difficult conversations of their own.
I realized that I had had exactly the same experience. For example, I now react more calmly in a difficult situation than before.
I’m also more aware of the different ways of behavior I can choose from when a potential conflict arises.
Increasingly, I become conscious of the various options on the spot, instead of as an afterthought: “I wish I had said this and that” or “I wish I had not said this and that”.
It turns out that helping other people resolve difficult situations was a twelve-month free of charge self-development course.
So, huge thanks to Magdalena Suraj, Irina Cetoviciene, Daniel Zakharov, Jurgita Keblyte, Justyna Lipska and Ernestas Ryselis for serving in the team.
Special thanks Kamil Chmiel for coming up with the idea in the first place, and to Piotr Chimko and Olga Turek-Wozniak for encouraging me to take on the challenge.
Does your organization have a conflict resolution adviser?
Toimiiko yrityksesi espanjankielisissä maissa? Tai onko espanjan kieli harrastuksesi?
Viime viikolla Finlandia Toastmasters -kerho piti Helsingissä tilaisuuden, jossa kerroimme yleisölle puhe- ja esiintymistaidon salaisuuksia …espanjaksi.
Paikalla oli osallistujia Chilestä, Argentiinasta, Meksikosta, Perusta, Portugalista ja Suomesta.
Omassa esityksessäni kerroin, miten oman alansa syväosaaja, esimerkiksi tutkija tai insinööri, saa yleisönsä huomion ja saa kuulijat vakuutettua.
Esimerkkinä esittelin yleisölle Nokia 888 puhelimen (kädessäni kuvassa), joka oli konsepti tulevaisuuden puhelimesta.
Nokia 888 oli nuorille teollisille muotoilijoille järjestetyn kilpailun voittaja. Vaikka puhelin oli vain idea, eli sitä ei koskaan valmistettu, se toi aikoinaan Nokialle valtavasti huomiota kansainvälisessä mediassa.
Jos osaat havainnollistaa ajatuksesi ja jopa tehtyä demon tuotteesta, jota ei ole vielä olemassa, olet askeleen muita edellä.
Roberto Bolomey kertoi miten työnhakija saa työpaikan puhumalla oikeista asioista oikealla tavalla. Hän kertoi myös kulttuurierojen ymmärtämisen tärkeydestä sekä työnhaussa että työnhakijoiden etsinnässä.
Tilaisuuden juonsi esiintymistaidosta jo kaksi kirjaa kirjoittanut Oscar Santolalla.
Jos haluat vakuuttaa asiakkaasi espanjaksi, tai jos haluat harjoitella juhlapuheen pitämistä espanjaksi, liity Finlandia Toastmastersiin.
Tapaamme kahden viikon välein Helsingin keskustassa ja opimme harjoittelemalla esityksiä ja saamalla niistä palautetta kannustavassa ilmapiirissä.
Viisi kirjaa, jotka kannattaa lukea, jos haluaa ymmärtää maalittamista, sen keinoja ja seurauksia.
Mitä Lapissa tehdään, paitsi hiihdetään? Tietysti etätöitä.
Teen parhaillaan eräälle organisaatiolle ohjeistusta siitä, miten toimitaan, kun työntekijä ja organisaatio joutuvat maalittamisen ja vihapuheen kohteeksi.
Tällä hetkellä kirjoitan tunturihotellin huoneessa, jonka ikkunasta näkyy kymmeniä kilometrejä Lapin maisemaa. Kirjoittaminen maistuu hiihtolenkin jälkeen.
Jokainen, joka tuntee minut hyvin, tietää, että pidän kirjoista. Toissapäivänä kotoa lähtiessä otin kirjahyllystä summamutikassa kasan aiemmin lukemiani kirjoja inspiraatioksi.
Perillä hotellissa tajusin, että kirjoilla on keskenään enemmän yhteistä kuin olin arvannut. Ensinnäkin, jokaisen kirjoittaja on vihapuheen ja vainon asiantuntija. Heistä neljä on toimittajia ja yksi on sotatieteiden tohtori.
Heitä kaikkia vastaan on hyökätty raakaa ja pitkäaikaista henkistä väkivaltaa käyttäen. Jokainen heistä selvisi, ja jokaisesta tuli itseensä kohdistuvan vainon takia pätevämpi alan asiantuntija.
He ovat myös kaikki naisia.
Kylmän sodan aikana Suomen puolustusvoimia ihailtiin ulkomailla hyvästä hiihtotaidosta. Nyt Suomea ihaillaan kokonaismaanpuolustuksesta sekä hyvästä varautumisesta hybridisodankäyntiin.
Toisen maailmansodan aikana Suomen puolustusvoimilla oli yksi sotilas, jonka sanottiin vastaavan kokonaista divisioonaa.
Hän ei ollut Simo Häyhä, vaan Yleisradion toimittaja, nimimerkki Jahvetti, joka vahvisti suomalaisten taistelumoraalia sekä rintamalla että kodeissa. Keinona oli Neuvostoliiton propagandaa pilkannut radio-ohjelma.
Veikkaan että seuraavan sodan Jahvetti on nainen.
Veikkaan myös, että Suomen tämänhetkisen sisäisen kahtiajakautumisen korjaajat ovat suurimmaksi osaksi naisia. Osa heistä tekee työtään etänä, esimerkiksi Lapista käsin.
P.S. Suosittelen lukemaan:
1. Saara Jantunen: Infosota. Todennäköisesti ensimmäinen laajasti luettu suomalainen kirja Venäjän etuja palvelevasta informaatiovaikuttamisesta ja siitä, miten kirjan kirjoittaja joutui itse vaikuttamisen kohteeksi.
2. Ginger Gorman: Troll Hunting. Kirjoittajan omia sekä useiden muiden kokemuksia siitä, miten kuka tahansa voi joutua nettivihan ja vainoamisen kohteeksi. Kirjaansa varten Gorman tutki trollausta ja nettivihaa useita vuosia ja onnistui myös käymään syvällisiä keskusteluja häntä vainonneiden trollien kanssa.
3. Jessikka Aro: Putinin trollit. Yleisradion toimittaja kirjoitti venäläisistä trolleista ja joutui ei vain venäläisten, vaan myös Venäjän pyrkimyksiä edistävien kotimaisten tahojen vainon kohteeksi. Kirja sisältää myös useiden muiden vainottujen tarinat eri maista.
4. Johanna Vehkoo: Oikeusjuttu. Kuvaus niin sanotusta natsipelle-oikeudenkäynnistä, sekä laajemmin trollauksesta, verkkovihasta ja sananvapaudesta, ja siitä, miten tämä kaikki liittyy demokratian tulevaisuuteen.
5. Maria Ressa: How to stand up to a dictator. Nobelin rauhanpalkinnon voittaja kertoo Filippiinien hallinnon häneen kohdistämasta vainosta, disinformaatiolla vaikuttamisesta maailmanlaajuisesti, sekä sosiaalisen median alustojen roolista tämän vaikuttamisen mahdollistajina.
Kuva: Manfred Steger / Pixabay
Havainnollistaminen on yksi hyvän puhujan, esiintyjän ja viestijän tärkeimmistä työkaluista.
Aivan loistavan esimerkin havainnollistamisen voimasta meille tarjoaa tällä viikolla pohjois-savolaisen Vieremän kunnan kunnanjohtaja.
Hän kutsui kunnan asukkaat ja sidosryhmät 50 kilometrin mittaiselle ”lähipalvelukävelylle”.
Kävelyllä osoitetaan konkreettisesti miten kaukana kuntalaisten lähin terveyskeskus on sitten, kun riittämättömän sote-rahoituksen takia terveyskeskuksia suljetaan.
Somessa julkaistussa kävelykutsussa kerrotaan, että lähtö on yhdeksältä aamulla, ja perille Iisalmen terveyskeskukselle ”toivotaan” ehdittävän vielä saman vuorokauden puolella kello 21.
Tämän havainnollistamisen tehosta kertoo myös sen jo etukäteen saama iso huomio valtakunnan päämedioissa. Kävelystä saa myös hyvää TV-kuvaa, joten sitäkin lienee luvassa.
Jos haluat, että viestisi muistetaan, havainnollista! 👍
P.S. Puhuja voi havainnollistaa sanojaan esimerkiksi kuvailevan kielen käytöllä, esimerkeillä, analogioilla, metaforilla, kuvilla, videoilla, rekvisiitalla, demonstraatioilla kuten tuote-esittelyillä, fläppitaululla, vaatteilla ja asusteilla, kehonkielellä ja liikkumisellaan esiintymislavalla.
Kuva: Marja Mäkelä / Pixabay
Miten Stubb pärjäsi ensimmäisessä puheessaan presidenttinä? Entä miten Halla-aho pärjäsi vastauspuheessaan Stubbille?
Tässä vaikutelmat, kun näin puheet suorana.
Stubbin puhe
Stubbilta mallisuoritus kaikin puolin.
Oli suorastaan nautinto katsoa, miten Stubb jatkuvasti vaihtoi kieltä niin sujuvasti, että ajatus ei katkennut sen paremmin puhujalla kuin kuulijalla. En muista tuollaista puhetta kuulleeni missään.
Puheen sisältö kuulosti juuri siltä mitä Suomen presidentiltä odotetaan: kansakuntaa kokoava, kansaa lähelle tuleva, poliitikon suusta vilpittömän oloinen.
Stubb korosti yhteisöllisyyttä ja yhtenäisyyttä, nimenomaan pohjoismaisessa mielessä, eli kaikilla on oikeuksia ja ketään ei jätetä, oli kaveri tai ei. Stubb korosti demokratiaa, oikeusvaltiota ja ihmisoikeuksia.
Samoin hän korosti oikeudenmukaisuutta, sivistystä, yhteistyötä ja kansainvälisyyttä. Stubb korosti myös vastakkainasettelun ja kansakunnan kahtiajaon välttämisen tärkeyttä.
Aika pitkä lista hyviä ja kannatettavia asioita.
Vaikka presidentti tulee hallituspuolueesta, käytännössä jokainen yllä mainittu Stubbin listaama asia vaikuttaa olevan enemmän tai vähemmän ristiriidassa hallituksen politiikan kanssa.
Aika näyttää näkyykö tämä jotenkin presidentin ja hallituksen suhteissa ja Suomen politiikassa.
Kokonaisuutena Stubbin puhe oli hyvin rakennettu ja oikein miellyttävää ja laadukasta kuultavaa.
Halla-ahon puhe
Halla-aho piti virkaanastujaisissa peräti kaksi puhetta, mikä kuuluu protokollaan, mutta osittain siksi tämä toinen puhe tuntui aivan liian pitkältä, show’n varastamiselta presidentiltä.
Kuten presidentin, eduskunnan puhemiehenkin pitäisi ainakin yrittää asettua politiikan yläpuolelle. Halla-ahon eikä hänen liikkeensä agendaan se ei valitettavasti sovi, ja siksi hänen puhettaan oli surullista kuunnella.
Halla-aho pyrki mitätöimään Stubbin puheet arvoista, ihmisoikeuksista, sivistyksestä, yhteistyöstä ja kansainvälisyydestä.
Koska puhemies tiesi, että kansa ei tuossa tilanteessa sulattaisi perussuomalaisille tyypillistä aggressiivista kielenkäyttöä, hän pani viestinsä kyynisyyden kuninkaan, Machiavellin, suuhun. Machiavellin nimeä Halla-aho sitten toisteli niin monta kertaa, että puheesta tuli suorastaan outo.
Minä-pronomini oli korvattu Machiavellillä, jonka suulla annettiin ymmärtää, että säännöistä, ihanteista, eli käytännössä arvoista, ei tarvitse välittää. Tärkeintä on saavuttaa oma päämäärä keinoja kaihtamatta.
Ihanteiden sijasta Halla-aho korosti oikeiston äärilaidalle tyypillisesti armeijan ja lain tärkeyttä. Demokratiaa hän ei maininnut.
Machiavelli tunnetaan huonon hallitsijan stereotyyppinä, muun muassa siitä, että hän suositteli petosta, väkivaltaa ja vastustajien murhaamista vallankäytön keinoina.
Tämä kuvaa enemmän Venäjän kuin Suomen presidentin tapaa hallita, eikä tunnu oikein sopivalta Suomen presidentin virkaanastujaisissa.
Varsinkaan, kun juuri samana päivänä vietettiin Venäjän vielä pari viikkoa sitten mahdollisen tulevan presidentin Aleksei Navalnyin hautajaisia.
Olen pitkään ihmetellyt yhtä epäsuhtaa työnantajien ja palkansaajien lakkoviestinnän laadussa.
Joka kerta, kun Suomessa on lakko, media raportoi työnantajien laskelman siitä, miten paljon rahaa yritysten tai Suomen talouden arvellaan menettävän lakon takia.
Miten palkansaajapuoli vastaa tähän?
Jostain syystä palkansaajajärjestöt eivät ole ymmärtäneet kertoa medialle, paljonko palkansaajat menettävät lakolla vastustettujen työsuhteen heikennysten takia.
Tänään näin ensimmäistä kertaa tällaisen laskelman, ja sitäkin toimittaja nähtävästi joutui varta vasten pyytämään.
Laskelman tulos: pelkkä ensimmäisen sairauspäivän päivärahan poisto maksaa arvion mukaan palkansaajille 500 miljoonaa euroa. Ei vain kertakustannuksena, vaan tästä eteenpäin joka vuosi hamaan tappiin.
Puolen miljardin euron vuosittainen tulonsiirto palkansaajalta työnantajalle on vahva argumentti, jonka palkansaajat ovat tähän asti omien havaintojeni perusteella jättäneet kokonaan käyttämättä.
Pointtini on, että yhteiskunnallisen debatin ytimessä olevien asioiden luulisi olevaan aikoja sitten viestinnällisesti loppuun asti kaluttuja, ja osapuolten argumentit viimeisen päälle mietittyjä.
Työmarkkinaosapuolten riitojen tuloksiin vaikuttaa merkittävästi se, kenen puolelle suuri yleisö asettuu. Yllä oleva esimerkki kertoo siitä, että työntekijäpuoli on tähän asti joka kerta tehnyt heti kättelyssä oman maalin.
Tässä linkki Ylen uutiseen:
“Lakkoilevat työntekijät ovat menettämässä satoja miljoonia hallituksen uudistuksissa – firmoille lankeaa jättilasku lakoista” https://yle.fi/a/74-20072592
Yle julkaisi tänään uutisen Kiinan maalituskampanjoista Yhdysvalloissa. Kiinan kampanjoiden kohteiksi ovat joutuneet muun muassa Kiinaa kritisoivat kansalaiset ja poliitikot, demokratian kannattajat sekä Kiinaa syystä tai toisesta ärsyttävät yritykset.
Ei ole yllätys, että Kiina on jo vuosia sitten aktivoitunut ulkomaille suunnatuissa maalitusoperaatioissa. Aivan kuten Venäjällä, ensin hiottiin taitoja kotimaisia toisinajattelijoita vastaan. Kun kotimaan pelikenttä oli hallussa, suunnattiin ulkomaille.
Suomessa tuttua jo pitkältä ajalta
Suomalaisille tämä kaikki on hyvin tuttua, erityisesti viimeisten noin kymmenen vuoden ajalta.
Kuitenkin vaikka tämä toiminta ei ole uutta, länsimaisilta yhteiskunnilta puuttuvat yhä pitkälti mekanismit ja resurssit torjua maalitusta ja tukea sen kohteita, erityisesti ulkomailta tulevaa informaatio- ja psykologista vaikuttamista vastaan.
Yhteiskunta, sen instituutiot sekä yksittäiset kansalaiset
Yhteiskunnan tasolla ilmiötä ja sen vakavuutta ei meilläkään vielä tunnusteta eikä myöskään ymmärretä riittävästi. Osasyynä on se, että samaa toimintaa harrastavat myös jotkut kotimaiset tahot, joilla ei siksi ole intressiä puuttua siihen.
Maalitettujen henkilöiden työnantajia taas jarruttaa toimimasta pelko, sekä resurssien ja osaamisen puute, koska kohteen tukeminen vaatii monialaista osaamista ja koordinaatiota.
Yksilö taas on, yksilönä, aika heikoilla, kun vieras valtio tai muu organisoitu taho valjastaa koneistonsa häntä vastaan.
Somealustojen rooli
Yhdysvaltalaisia sosiaalisen median alustoja maalituksen torjunta taas ei perinteisesti kiinnosta riittävästi. Nettiviha tuo niille rahaa, ja siihen puuttuminen taas aiheuttaa kustannuksia. Yhdysvalloissa somealustat ovat onnistuneet pitkälti pääsemään vastuusta, monestakin syystä.
Euroopassa valoa tunnelin päässä?
Euroopassa somejättejä yritetään vihdoin saada vastuuseen uusilla EU-tasoisilla pelisäännöillä. Aika näyttää, miten nämä pyrkimykset onnistuvat. Toimiessaan EU-säännöt suojaavat Eurooppaa venäläisen ja kotimaisen informaatiovaikuttamisen lisäksi myös kiinalaiselta.
Nähtäväksi jää myös, auttavatko uudet EU-säännöt siistimään Suomen tulevia europarlamentti- ja presidentinvaaleja.
Yhdysvallat ja Kiina
Yhdysvalloissa Kiinan masinoimaan maalitukseen on isompi poliittinen paine puuttua verrattuna aiemmin isommin profiloituneeseen venäläiseen ja kotimaiseen maalitukseen. Molemmilla viimeksimainituilla on maassa poliittista tukea.
Kiina sen sijaan nähdään Yhdysvalloissa molempien pääpuolueiden taholta paljon selkeämmin Yhdysvaltain kilpailijana. Siksi kiinalaisella maalituksella saattaa olla vaikutusta somealustojen asenteeseen maalitusta kohtaan.
Uusien viestintäteknologioiden kehityskaari
Uudet viestintäteknologiat, myös sosiaalinen media, käyvät tyypillisesti läpi kehityskaaren jonka yhdysvaltalainen professori Tim Wu on kuvannut erinomaisessa kirjassaan The Master Switch:
Somen kohdalla pelisääntöjen luominen on kestänyt poikkeuksellisen pitkään.
Toivoa paremmasta?
Kiinan lisääntynyt aktiviteetti toivottavasti aiheuttaa vastareaktion, joka nopeuttaa somen kehitystä vastuullisempaan suuntaan.
Jos sinun organisaatiosi työntekijät ovat potentiaalisia maalituksen kohteita, löydät kokonaiskuvan varautumiseen ja maalitukseen reagoimiseen täältä.
Would you like to become a better communicator? 