Author Archives: pekkakanerva

Why does the term ”shooting star” inspire more than a ”meteor”?

”Le stelle cadenti ci ricordano ogni anno che c’è seumpre qualcosa in cui sperare, c’è sempre qualcosa da desiderare. Ama, sogna, desidera e ele stelle faranno da contorno alla tua luce.”

”Shooting stars remind us every year that there’s always something to hope for, there’s always something to desire. Love, dream, desire, and the stars will frame your light.”

Pretty poetic. Or is it?

Here’s something useful for those who study the art of influencing people through language, e.g. for public speakers.

Note that the key term in this quote is different in different languages and gives a different message to the reader.

Usually something going upwards is understood as positive, and something going downwards is considered negative. 

In Italian, ”stelle cadenti”, ”falling stars”, go down. That’s usually understood as something negative and not seen very often in quotes that are supposed to inspire. 

So, why are the ”stelle cadenti” still inspiring for us? It’s because of another popular dichotomy used in metaphors: light versus darkness. Light is good, and shooting stars shine a bright light.

Herein lies the reason why the inventor of the above quote didn’t use the term meteor instead of a shooting star. After all, both words are about the same thing.

Our minds visualize a meteor more easily as something going down. In addition, the remains of a meteor are called by a similar term, meteorite, and a meteorite is made of dark stone. No shining light.

So, two bad things in a meteor. We are brought up learning that light is better than dark, and upwards is better than downwards. 

Therefore, a ”shooting star” inspires, a ”meteor” does not.

The choice of words is of crucial importance for a writer, as well as for a public speaker.

My daily Duolingo. 

The power of teamwork – Creating the building blocks for effective conflict resolution

Getting big things done takes a village. At Toastmasters International, my public speaking organization, the year ends at the end of June. So, I thought it’s time to say thank you to a couple of good folks.

Today I have served two years as the Conflict Resolution Adviser and had the privilege to lead the Conflict Resolution Team for our Toastmasters International, District 108, comprising seven countries: Poland, Estonia, Latvia, Lithuania, Finland, Russia and Kazakhstan.

It’s been quit an incredible journey and it wouldn’t have happened without the following people.

Olga Turek-Woźniak was the first Conflict Resolution Manager at our District a few years back. She got things started, encouraged me to take this role and gave me good advice in the beginning.

Kamil Chmiel, as the District Director, asked me two years ago to accept the role of the Conflict Resolution Adviser in our organization. First I hesitated but I’m glad I said yes.

Łukasz Chomicz, as the District Director for the past one year, asked me to serve another year.

Kamil and Łukasz have been great partners in making things happen.

The fantastic fantastic Irina Četovičienė, Jurgita Keblyte, Justyna Lipska, Ernestas Ryselis, Magdalena Suraj and Daniel Zakharov served on my team in the 2023-2024 term.

The equally fantastic Roberto Bolomey, Irina Četovičienė, Paweł Lachowicz, Michał Moroz, Ignas Prakapas, Vadim Vasilyev and Karolina Wróbel served on my team for the 2024-2025 term.

With these teams, we have coached our Toastmasters members through tough spots, helped them manage and resolve conflicts, organized trainings and workshops and created a Conflict Resolution Guidebook for all our members to use.

Within these teams we have also supported, coached and educated one another.

One of my most memorable moments of these two years was when my team members said how much they had benefited themselves from learning more about conflict resolution.

We have not only helped other people but as a by-product, we have grown as human beings ourselves.

In addition to the team itself, my Polish brother, former Region 10 Advisor Piotr Chimko was always there, ready to converse about things big and small.

Working with Margherita Brodbeck Roth was one of my most rewarding and educational experiences in the past two years. Thank you.

Last but not least, there’s the Core Team of District 108, including our Area Directors: it’s been a tremendous honor and pleasure to work with each one of you. Oftentimes it’s also been a lot of fun. It would be too many names and too many fond memories to list here. You know who you are.

If I forget to mention someone, it’s because of my occasionally bad memory.

As to my biggest achievement in these two years, I think it is that I had the wisdom and luck to be able to recruit such talented and motivated members to my team. Together we have created a strong foundation for the future.

The future looks very good also because Michał Moroz will lead our conflict resolution function for the next year.

A new Toastmasters year begins tomorrow, so what next? Time will tell. For now, I’ll just cherish all the learning and all the friendships.

A heartfelt thank you to everyone who’s been part of this journey. As Ignas Prakapas said at our last team meeting, this is not a goodbye but a see you later!

How comfortable are you dealing with disagreements? – Find out my seven lessons learned

Ignas and Pekka performing a role play on corrective feedback. Photo credit: Wiktor Guryn.

Did you know that dealing with disagreements, conducting difficult conversations and resolving conflicts are skills that can be learned?

They are skills that can be learned just like public speaking, sales or leadership skills.

Your ability to respond to disagreements and conflicts as well as to conduct difficult conversations affects your happiness and success at work and in your private life, every day. 

I have today served two years as the Conflict Resolution Adviser for a global public speaking organization that I’m a member of. 

The organization is called Toastmasters International, and I’ve had the privilege to lead the Conflict Resolution Team at the organization’s fantastic District 108 comprising seven countries: Poland, Estonia, Latvia, Lithuania, Finland, Russia and Kazakhstan. 

It’s been a pretty incredible journey and and these are some of the lessons I have learned:

  1. A conversation, a disagreement or a conflict is primarily about emotions. Facts also count, but much less.
  2. People have a deep need to feel heard, to feel acknowledged, to feel seen. They need to have their emotions acknowledged. Until that has happened, they are not prepared to listen to your point of view. That’s the key to conducting difficult conversations and resolving conflicts.
  3. We usually don’t like to take the initiative to address conflicts because we are afraid that speaking out may put us in trouble. We are afraid of damaging a relationship, our status in our community, or our position at the workplace.
  4. Yet, when we don’t speak out about our frustration, we tend to act it out. The other party is usually aware that something is wrong even if we don’t take the initiative to resolve the conflict.
  5. The longer a conflict is allowed to simmer, the more difficult it becomes to solve. I have seen many conflicts that have been going on for years before someone speaks out.
  6. Most conflicts start small and are about relatively small things. Often they are about nothing more than well-meaning people misunderstanding each other. Then they easily grow when people start expecting the worst from each other.
  7. I’ve seen people take disagreements to court, even conflicts about seemingly small things, because feelings have been hurt. The sad thing is that a court of law is not a place to get your emotions acknowledged. From a court you don’t get justice, you get a verdict. 

The good news, again, is that conflict resolution skills can be learned by anyone. It takes time and dedication, but it’s well worth it, and I believe it’s an investment that we all should make. 

If you’re interested in learning about how to deal with disagreements, a good place to start is to download the Conflict Resolution Guidebook that my team has recently published. You can download it on this web page: https://toastmastersd108.org/conflict-resolution-team/ or directly from here: https://drive.google.com/file/d/1ODkWxLLqCtK6pin176xocNHTGz2JwZiL/view.

The guidebook is free of charge for anyone and I don’t even ask you to give your email address or any other information about yourself in exchange. 

The only thing I ask from you is to read it, apply what you have learned and share it with anyone you think might benefit from it.

I believe this guidebook may be useful also for Toastmasters in other parts of the world, as well as basically any citizen of the planet.

This guidebook is brought to you by the Conflict Resolution Team of Toastmasters International, District 108: Roberto Bolomey, Irina Četovičienė, Paweł Lachowicz, Michał Moroz, Ignas Prakapas, Vadim Vasilyev, Karolina Wróbel and yours truly.

Pekka-Torun-workshop-guidebook.
Proudly presenting the brand-new Conflict Resolution Guidebook published by our team. Photo credit: Wiktor Guryn.

So, once again, go ahead and download the guidebook from the link on this page, and benefit!  https://toastmastersd108.org/conflict-resolution-team/.

Ennuste Yhdysvaltain presidentinvaalien tuloksen seurauksista lyhyellä ja pitemmällä aikavälillä. Kirjoitettu 27.10.2024

Taustaksi (kirjoitettu 13-14.6.2025) 

Kirjoitin alla olevan arvion aika nopeasti 27. lokakuuta 2024 ja päätin nyt jakaa sen toivoen, että se auttaisi ihmisiä katsomaan Yhdysvalloista päivittäin tulevia, usein sirpaleisia, uutisia laajemmasta perspektiivistä. 

Julkaisen tämän myös siksi, että mielestäni aikuisella kansalaisella on velvollisuus ottaa kantaa ympäröivän yhteiskunnan tapahtumiin silloin, kun ne vaikuttavat merkittävästi jokaisen elämään.

Ennen viime marraskuun presidentinvaaleja tein siis ajatusharjoituksen vaalituloksen mahdollisista seurauksista. 

Harjoituksella oli kolme tavoitetta: 

  1. Muodostaa kuva mahdollisista kehityssuunnista, jotta odotettavissa oleva päivittäinen uutisvirta olisi helpompi asettaa isompaan kontekstiin. 
  2. Auttaa tunnistamaan mahdolliset poikkeamat omista ennakko-odotuksista, jolloin omaa isoa kuvaa olisi helppo rukata tarvittaessa. 
  3. Dramaattisetkin uutiset on helpompi ottaa vastaan, kun voi todeta niiden asettuvan jo ennalta pohdittuun skenaarioon. 

Olen huomannut pohdinnasta olleen hyötyä: Yhdysvaltain ja maailman kannalta omasta mielestäni negatiivinen vaalitulos ja sen jälkeiset tapahtumat ovat aiheuttaneet vähemmän huolta tulevaisuudesta, koska tapahtumien ennakointi tuo kontrollin tunnetta silloinkin, kun tapahtumiin ei voi itse vaikuttaa. 

Alla on luonnostelemani ennuste, jota en viime vuonna kehdannut julkaista, koska oletin sen olevan liian epäuskottava suurimmalle osalle lukijoista. 

Olen editoinut tekstiä luettavuuden parantamiseksi, mutta varsinainen sisältö on ennallaan. Ainoastaan Puolan osalta jätin pois pari kommenttia, koska vaikka uskon niiden sisältöön, katson että ne herättäisivät liikaa huomiota tässä kokonaisuudessa.

Prosenttiluvut tekstissä tarkoittavat viime lokakuussa tekemääni arviota kunkin kehityskulun todennäköisyydestä tulevien vuosien aikana asteikolla 0-100%. 

Ole hyvä, palataan ajassa vajaat kahdeksan kuukautta taaksepäin:

USA vaalit pohdintaa 27.10.2024

Mitä jos Harris voittaa vaalit?

  • Trump ja republikaanit panevat pystyyn isot maan sisäiset levottomuudet, yrittävät kumota vaalituloksen ja saada Trumpin presidentiksi epärehellisin keinoin. Ihmisiä kuolee ja haavoittuu ja yhteiskunnan toiminta kärsii. Todennäköisyys 100%
  • USA:ssa väkivalta yltyy sisällissodaksi. Mahdollista, mutta todennäköisyyttä on liian vaikea arvata.
  • Ulkovallat käyttävät hyväkseen Yhdysvaltain kaaosta. 100%. => Kannattaa katsoa mitä tekee ennen vaaleja ja vaalien jälkeen Venäjä, Kiina, Israel, Iran, Saudi-Arabia, Turkki, Venezuela jne, sekä autoritääriset puolueet ja hallinnot eri maissa. Kun katseet ovat Yhdysvalloissa, muualla maailmassa tehdään mediakatveessa isojakin konnankoukkuja.

Mitä jos Trump pääsee presidentiksi?

  • USA:n politiikka perustuu arvojen tai järjen (ja toki myös perinteisen voimapolitiikan) sijasta Trumpin oman edun tavoitteluun, republikaanien korruptioon ja strict father -perhemalliin*. Todennäköisyys 100%
  • Edellisestä seuraa:
  • Yhdysvaltain demokratiaa heikennetään merkittävästi. 100%
  • Yritys muuttaa Yhdysvallat jonkinasteiseksi autoritääriseksi valtioksi. 100%
  • Yritys muuttaa Yhdysvallat diktatuuriksi. Todennäköisyys riippuu diktatuurin määritelmästä. Jos mittakeppi on esimerkiksi Unkari, todennäköisyys 100%
  • Demokratian puolustajat protestoivat. 100%
  • Väkivaltaisia levottomuuksia Yhdysvalloissa. 100%
  • Poliittisia vankeja Yhdysvalloissa, tyyliin ”tuo henkilö on hallinnon vastustaja” Todennäköisyys riippuu poliittisen vangin määritelmästä, mutta sanotaan vaikka 80%
  • USA loittonee demokraattisesta maailmasta. Näin sekä Yhdysvallat että demokraattiset maat heikkenevät sotilaallisesti, taloudellisesti, poliittisesti, henkisesti 100%
  • USA ei enää ole esikuva, vaan huono esimerkki. 100%. Tästä seuraa, että Kiina ottaa nykyistä paljon isomman osan maailman johtajuudesta. 100%. Maailmanjärjestys muuttuu: poliittinen, taloudellinen, sotilaallinen, henkinen. 100% 
  • USA ja Venäjä tekee Ukrainasta Venäjän satelliitin. 100%
  • Kiina hyökkää Taiwaniin, Filippiineille tai muualle ”takapihallaan”. Todennäköisyys riippuu Yhdysvaltain hallinnon ottamasta positiosta: diktatuuri tarvitsee sisäisen vihollisen lisäksi ulkoisen vihollisen, joka Yhdysvaltain republikaanien kohdalla on toistaiseksi ollut Kiina. Siksi veikkaus todennäköisyydestä 50%
  • Eurooppa joutuu altavastaajan asemaan Venäjää ja Kiinaa vastaan. 100%. 
  • Maailma alkaa kiireesti varautua suursotaan. Pahiten myöhässä on Eurooppa. Tyypillisesti suursotiin lähdetään liian huonosti valmistautuneena, mutta tällä kertaa Eurooppa on oikeasti vaarassa menettää pelin heti kättelyssä. 100%
  • Nato heikkenee. 100%
  • Nato menettää olennaisilta osiltaan pelotearvonsa Euroopan puolustajana. Veikkaus 50%
  • Georgiasta tulee Venäjän satelliitti. 100%
  • Moldovasta tulee Venäjän satelliitti. Veikkaus 80%
  • Baltian maista tulee Venäjän satelliitteja. Veikkaus 80%
  • Suomesta tulee Venäjän satelliitti. Veikkaus 50%
  • Unkari jatkaa Venäjän satelliittina. 100%. Samoin Slovakia, Serbia.
  • Puolasta tulee Venäjän satelliitti. 50%

*Selvennys lukijalle: strict father -perhemalli tarkoittaa konservatiivista maailmankuvaa yhdysvaltalaisen kielitieteilijä George Lakoffin kehittämässä ajatusmallissa, joka selittää ihmisten maailmankuvien kahtiajakoa yhdysvaltalaisittain konservatiiveihin ja liberaaleihin. Malli selittää varsin tehokkaasti henkilön kannan melkein mihin tahansa poliittiseen kysymykseen pelkästään siltä pohjalta, mikä hänen käsityksensä on ideaalisesta perhemallista. Lakoffin mallin perusteella odotettavissa oleva politiikka on pitkälti samankaltaista kuin niin sanotussa Project 2025 -dokumentissa on kuvattu. 

Mitä seuraavaksi? Kirjoitettu 13-14.6.2025

Viime kädessä asevoimat ratkaisevat säilyykö demokratia Yhdysvalloissa. Aivan kuten kaikissa muissakin maissa. 

Tästä eteenpäin näkisin seuraavia mahdollisia skenaarioita Yhdysvalloille:

  1. Hidas liukuminen pois demokratiasta. Kansan protestit eivät ole tehokkaita, koska kansa ei mobilisoidu riittävästi, sillä käynnissä oleva autoritäärinen vallanotto ei tapahdu yhtenä tiettynä ajanhetkenä vaan asteittain. Asevoimissa on demokratialle lojaaleja henkilöitä, jotka aktivoituvat demokratian säilyttämiseksi, mutta heidät puhdistetaan syrjään ennen kuin kapinaliike ehtii kasvaa.
  2. Sama kuin edellinen, mutta hallinto kansalaisten vastareaktiota pelätessään tulee edenneeksi ”liian hitaasti” kohti demokratian lopettamista. Vaikka seuraavat vaalit ovat vähemmän oikeudenmukaiset kuin tähän asti, valta vaihtuu vaaleissa. Nykyhallinto yrittää estää vallanvaihdon, mutta kansalaisten protestit ja asevoimien kannanotto tai puuttuminen tilanteeseen antaa demokratialle sen ylimenokaudella tarvitseman tekohengityksen.
  3. ”Värivallankumous” tai ainakin sen yritys. Viranomaiset ja heitä tukevat aseelliset ryhmät käyttävät liiallista väkivaltaa kansan protesteja vastaan, mikä aktivoi ihmiset entistä suurempaan vastarintaan. Hallinto käyttää lisää väkivaltaa. Seurauksena asevoimien jäsenet joutuvat miettimään asettuvatko he hallinnon vai mielenosoittajien puolelle. Asevoimat ratkaisevat jo olemassa olevan sisäisen jakautumisensa joko nopeasti tai pitemmän prosessin kautta. Tilanteen pitkittyessä on pieni mahdollisuus sisällissodan kaltaisen tilanteen syntymiseen. Tällä hetkellä on mahdotonta sanoa voittaisiko tässä skenaariossa nykyhallinto vai demokratia. 

Mikä näistä vaihtoehdoista toteutuu? 

En tiedä, enkä usko kenenkään tietävän. Yhdysvallat on tällä hetkellä muodollisesti demokratia, mutta käytännössä autoritäärisesti hallittu valtio. 

Demokratiaan paluun todennäköisyyttä nostaa se, että se on kansalaisten kannalta paras hallintomuoto ja Yhdysvalloissa on pitkä demokraattinen perinne. Suurin osa kansasta kannattaa demokratiaa. 

Toisaalta paluu demokratiaan vaatii kansalaisilta oma-aloitteisuutta ja henkilökohtaisia uhrauksia. Niihin maassa toki löytyy kykyä, jos vain löytyy riittävästi johtajuutta.  

Suomalainen journalismi astui Trumpin ansaan

Kuvakaappaus Helsingin Sanomien nettiversion etusivulta 10.6.2025. Kuvakaappauksessa olevan valokuvan Helsingin Sanomat on hankkinut lähteestä David Swanson / Reuters. Linkki viitattuun Helsingin Sanomien uutiseen: https://www.hs.fi/maailma/art-2000011289702.html

Suomalaisen median uutisointi Los Angelesin mielenosoituksista näyttää tukevan Yhdysvaltain hallinnon valheellista versiota tapahtumista. Tämä ei ole ihan pieni asia journalismin mallimaassa. 

Sanankäytön ammattilaiset, kuten esimerkiksi poliitikot, toimittajat tai vaikkapa puhetaidon kouluttajat, ymmärtävät miten ihmisiin voi vaikuttaa kehystämällä asiat tietyllä tavalla. 

Sopivasti kehystämällä voidaan vaikuttaa siihen, miten ihmiset näkevät todellisuuden ja minkä mielipiteen he muodostavat yhteiskunnan tapahtumista. 

Pahimmassa tapauksessa musta voidaan maalata valkoiseksi, kuten Yhdysvaltain hallinto yrittää tehdä puhumalla Los Angelesissa käynnissä olevasta ”kapinasta”, jota käytetään tekosyynä lähettää kaupunkiin tuhansia aseistettuja armeijan sotilaita. 

Kuvassa Helsingin Sanomien printtiversion etusivu 10.6.2025. Lehden etusivulla näkyvien kuvien lähteet: ylempi kuva: lähdettä ei ole ilmoitettu. Alempi kuva: Ringo Chiu / AFP. Linkki lehden etusivuun: https://nakoislehti.hs.fi/65caf33d-65cb-4839-b086-cee1ccb99f18/2

Tämän aamun Helsingin Sanomien printtiversion etusivun otsikko on ”Kansalliskaarti lähetettiin tukahduttamaan kapinaa”. 

Los Angelesissa ei ole mitään kapinaa. 

Tänään uutisotsikoissa luki muun muassa ”Kuvat näyttävät – Los Angeles ajautui kaaokseen”. 

Kaupunki ei ole kaaoksessa. 

Eräässä kuvatekstissä luki ”Los Angelesia peitti paksu savu”.

Los Angeles ei ollut savun peitossa.

Uutiskuvien ja Yhdysvalloista tulleiden raporttien perusteella Los Angelesissa paloi lauantaina tasan yksi auto ja sekin oli ilmeisesti poliisin vahingossa sytyttämä. 

Sunnuntaina näytti uutisoinnin perusteella palaneen kaksi tai kolme autoa. 

Los Angelesin suurkaupunkialueella asuu 10-20 miljoonaa ihmistä ja siellä lienee miljoonia autoja. 

Muutamasta palavasta autosta saa vaikuttavaa kuvamateriaalia, kun kuvat rajaa tehokkaasti ja niitä kierrättää uutisesta toiseen. Vaikka kuvat ovat aitoja, Los Angelesissa vallitsevan kokonaistilanteen kanssa näillä kuvilla ja teksteillä on kuitenkin hyvin vähän tekemistä.

Mielenosoitukset ovat suurimmaksi osaksi tapahtuneet varsin pienellä alueella ja ne ovat olleet voittopuolisesti rauhanomaisia. Näin sanoo myös paikallinen poliisi.

Kiinniotettuja/pidätettyjä oli Los Angelesissa ymmärtääkseni koko viikonloppuna vähemmän kuin maanantaisessa Elokapinan mielenosoituksessa Helsingissä. 

Kaikki uutisointi, joka antaa harhaanjohtavan kuvan maailman tapahtumista on ongelmallista. 

Vielä ongelmallisempaa harhaanjohtava uutisointi Los Angelesin mielenosoituksista on siksi, että yleensä luotettava media tulee raportoinnillaan tukeneeksi valheellista tarinaa, jonka tavoite on oikeuttaa autoritääristä politiikkaa Yhdysvalloissa. 

Pohdintaa puhetaidon ja teatterin yhtymäkohdista

Tässä on vahva teatterisuositus ja pieni pohdinta puhetaidon ja teatterin yhtymäkohdista.

Svetlana Aleksijevitšin Sinkkipojat-kirjaan perustuva samanniminen näytelmä on pyörinyt Vuosaaren Tilajakamossa jo vuoden, mikä kertoo jotain laadusta ja lippujen kysynnästä. Vihdoin pääsin katsomaan.

Aivan kuin saman teatteriryhmän ensimmäinen näytelmä, Neuvostoihmisen loppu, esitys on äärimmäisen yksinkertaisessa tilassa ja lavasteissa ja tehty vain neljän näyttelijän voimin, mutta kuitenkin se on vaikuttava ja ajankohtainen.

Käsitteleehän se Neuvostoliiton Vietnamia eli neukkujen hyökkäyssotaa Afganistaniin, jota putinistit eivät millään tahdo muistaa. Samalla näytelmä käsittelee myös Ukrainan sotaa.

1️⃣ Visualisointi

Vaikuttavaa symboliikkaa on, kun alussa näyttelijät marssivat näyttämölle ikoneja kantaen. Yllättäen he pilkkovat ne kirveellä puukalikoiksi ja naulaavat niistä itselleen rynnäkkökiväärit. Harvoin näkee abstraktin asian visualisoitavan noin vakuuttavasti. Uskonto on mahtava ase.

2️⃣ Puheenpito teatterissa ja elokuvassa

Elokuvissa nähdään usein vaikuttavia ja inspiroivia puheita, jotka jäävät elämään, mutta harvemmin vaikuttavia puheita näkee suomalaisessa teatterissa.

Tällaisen puheen näytelmässä pitää Aleksijevitšia itseään esittävä roolihahmo, joka pitää ajatuksia herättävän oikeussalipuheen.

Oikeussalipuhe ovat yleinen myös elokuvan kliimaksina, kuten Jack Nicholsonin ja Tom Cruisen kohtaaminen elokuvassa A few good men.

Aleksijevitš puhuu siitä, miten diktatuurissa kaikki ovat järjestelmän uhreja: hyvät ja pahat, naiivit ja pragmaatikot.

Jos olet kaukana vallasta, sinulla ei mene hyvin. Jos olet lähellä valtaa, silloinkaan sinulla ei mene hyvin, koska siipesi saattavat milloin tahansa palaa rakkaan johtajan mielijohteesta. Johtajaa on pakko myötäillä. Kaikki ovat orjia.

3️⃣ Aivan kuten hyvä puhuja, myös valtion propaganda ymmärtää kohderyhmänsä psykologiset tarpeet

Yksi näytelmän teema on se, miten turha kaikkien diktatuurin sotaan lähettämien ihmisten kuolema on ja miten absurdia ja yksittäiselle ihmiselle käsittämätöntä koko touhu on.

Jokaisen Ukrainaan lähetetyn venäläisen sotilaan kuolema on turha. Tätä heidän perheidensä on ymmärrettävästi vaikea myöntää. Kuolleen sotilaan äidin mielenterveys vaatii keksimään kunniallisen selityksen pojan kuolemalle.

Ihmisen, ja varsinkin oman lapsen, kuolema on niin valtava asia, että sille täytyy keksiä joku jalo syy.

Valtion propaganda tarjoaa selityksen ja on houkuttelevaa niellä se.

Diktatuurin alamaiset peittävät syyllisyydentunteensa ja häpeänsä hokemalla, välillä suorastaan raivokkaasti, vain tehneensä mitä käskettiin. Ihmisen psyyke hajoaisi, jos hän myöntäisi toimintansa vääryyden. Jossain syvällä sielussa omatunto kuitenkin kolkuttaa.

A very successful event!

Oh yes! We did it 🔥🔥🔥

If the client says so, then we must have done something right.

The machinery worked exactly like it should and then a bit more.

The speakers, the organizers, the production company, the staff at the Oodi Central Library.

And the audience who showed up by the dozens and engaged just beautifully!

Yksi-kaksi-kolme …sauna!! 🔥🔥🔥

How do you host an event and also act as a coach to the speakers?

How do you host an event…and also act as a coach to the speakers? 🔥

Here’s a snapshot of my day yesterday, preparing to emcee an international event tomorrow night:

– Change of plans: one of the speakers had to cancel!

Coaching the speakers preparing for their talks.

– Preparation meeting with the client, the organizers and the production company.

– Update my script and continue rehearsing.

– Visit dentist

1️⃣ Yes, the first thing I saw in the morning was a message from one of our speakers: they had to cancel their participation in the event. Contrary to what many think, this is business as usual and happens all the time. We discussed a plan B (and C, D, E and F 😀) with the organizers and went ahead with a solution. The content of the event continues to be solid.

2️⃣ Acting as both the emcee of the event and a coach to the speakers. 🔥

This is slightly more complex than what it sounds.

Coaching public speakers is fun and rewarding, and there are actually many benefits when the host of the event is also the trainer to the speakers and panelists.

First of all, you get to know the speakers and the content they will deliver in advance. This makes it so much easier for you to interact with the speakers while on stage.

You’re also able to give more insightful comments on the content of their talks to the audience.

In addition, you’re able to coordinate the roles and content of the speakers during the Q&A or a panel discussion.

This makes your panel discussion stand out from 99% of panel discussions, by not being boring.

Finally, you will know that the speakers will deliver fantastic talks as you yourself have helped them prepare and rehearse. …Well, of course only if you’ve done a good job 😃

By the way, there’s an interesting dichotomy here: many emcees don’t exactly shine as excellent listeners, and a speech coach needs to have advanced active listening skills. Many people are both good listeners and good speakers, but not everyone. 🤔

3️⃣ Visit dentist: a piece of my tooth broke! I don’t want to have a toothache while on stage! Fixed!

Other activities yesterday included a final planning meeting with the organizers and again, updating and rehearsing my script.

The photo depicts a speaker coach at the end of a rehearsal session with one of the speakers. I guess I’ve gotta shave and get a haircut before climbing on stage.

Link to the event (fully booked already, sorry) https://ihhelsinki.fi/events/new-in-helsinki-09-04-2025/

How do you prepare to be the master of ceremonies and lead a panel discussion at an event?

How do you prepare to be the master of ceremonies and lead a panel discussion at an event?

Well, in many ways. Here’s a snapshot from today, preparing for a gig on Wednesday:

1️⃣ Today, as every day until the event, I’ve been rehearsing my script.

For instance I’ve been thinking on how to make sure my choice of words will work for both native English speakers as well as for an audience coming from all continents except where the penguins live.

2️⃣ How will I handle audience questions to the American panelists if the discussion turns to American politics?

3️⃣ Should I wear orange, my go-to color that energizes both the audience and me, or something else?

One thing I know for sure: the song I want played when I walk onto the stage. 😃

It’s my feel-good song since already for weeks now. Has to do with sauna. 😀

Hosting events is fun and rewarding. I consider to have succeeded when I get the speakers to shine and the audience to be satisfied with the event.

Click this link to know where to go this Wednesday evening! https://ihhelsinki.fi/events/new-in-helsinki-09-04-2025/

Mitä hyötyä on simulaatioharjoituksista?

Puhe- ja vuorovaikutustaitojen oppimisessa yksi yleisimpiä neuvoja on: harjoittele, harjoittele, harjoittele. 

Harjoittelu ei kuitenkaan tarkoita vain mekaanista esityksen toistamista.

Kävin eilen lounaalla entisen työkaverini Jari Kerkon kanssa. 

Jari kertoi mitä Martin Luther King, Jr teki aloittaessaan kampanjaa, jossa vastustettiin rotuerottelua linja-autoissa: 

King ja hänen työtoverinsa treenasivat väistämättä tapahtuvia välikohtauksia. Simulaatiossa yhdet esittivät värillisiä ja toiset valkoisia. 

Harjoituksessa valkoiset haukkuivat värillisiä matkustajia, sylkivät näiden kasvoille, ehkä tönivät heitä, ja ehkä hakkasivatkin heitä. 

Porukka harjoitteli, miten tilanne hallitaan väkivallattoman vastarinnan keinoin, koska se oli Kingin periaate. 

Kaikkien vuorovaikutusta sisältävien taitojen opettelussa on hyödyllistä simuloida tosielämän tilanteita. 

Esimerkiksi: 

  1. Ammattipuhuja ja juontaja valmistautuu kohtaamaan hankalia ihmisiä yleisössä. 
  2. Neuvottelija valmistautuu neuvottelukumppanin odotettavissa oleviin taktiikoihin.
  3. Myyjä valmistautuu kertomaan miten hänen tuotteensa vastaa asiakkaan tarpeisiin ja valmistautuu kohtaamaan asiakkaan vastaväitteitä.
  4. Debatoija valmistautuu vastaamaan vastapuolen argumentteihin.
  5. Konfliktinratkaisussa ja siihen liittyvissä vaikeissa keskusteluissa aloitteen ottaja tai sovittelija simuloi keskusteluja etukäteen.  
  6. Korjaavan palautteen antamista oppii simuloimalla palautekeskusteluja etukäteen. 
  7. Haastattelutilanteeseen valmistaudutaan simuloimalla haastattelua, oli kyse sitten työpaikkahaastattelusta tai haastattelun antamisesta median edustajalle.

Missioni on auttaa ihmisiä tulemaan paremmiksi puhujiksi ja paremmiksi vuorovaikuttajiksi. 

Hyvää joulunodotusta kaikille. 🎄🎁✨

P.S. Lounaskeskustelumme oli niin antoisa, että innostuimme sen pohjalta molemmat tekemään oman somepostauksemme. Koska meillä oli käytettävissämme vain yksi selfie, käytimme hämmennyksen maksimoimiseksi molemmat samaa kuvaa. 😃