Yuval Noah Hararin uusimman kirjan arvostelu aamun Hesarissa sai spontaanisti kirjoittamaan tämän.
Helsingin Sanomien kirja-arvio on mielenkiintoista luettavaa ja siinä on monia hyviä pointteja
Hararia on helppo lyödä, koska häntä ei alan tutkijapiireissä käsittääkseni pidetä läheskään niin suuressa arvossa kuin maallikko saattaisi kuvitella hänen saamansa näkyvyyden perusteella. Eikä kyse tietääkseni ole kateudesta Hararia kohtaan, vaan oikeasti siitä, että hän vetää ajoittain mutkia suoriksi ja esittää virheellisiä päätelmiä.
Yksi pointti Hesarin kirja-arviossa kuitenkin pistää silmään, ja se onkin valitettavasti artikkelin pääviesti. Kirja-arvion kirjoittaja sanoo aivan oikein, että tämän päivän tekoäly ei ole itsenäinen toimija, vaan riippuvainen ihmisestä.
Sen sijaan arvion kirjoittaja vaikuttaa langenneen yleiseen ajatusvirheeseen: ei nähdä aikaperspektiiviä. Tekoäly kehittyy jatkuvasti ja yhä nopeammin. Ei ole kovin relevanttia, mitä tekoäly osaa tehdä tänään.
Oleellisempaa on ymmärtää, että suhteellisen pian tekoäly on jotain aivan muuta kuin se on nyt ja että se tulee lähitulevaisuudessa muuttamaan maailmaa aivan eri mittakaavassa kuin mitä se on tähän mennessä tehnyt.
Seuraavalle ihmissukupolvelle tulee olemaan vaikea kuvitella tämän päivän maailmaa, koska pelkästään tekoälyn kehityksen takia tänään syntyvien lasten maailma tulee olemaan hyvin erilainen kuin nykymaailma.
Kirja-arviossa sanotaan: ”Tuomiopäivän tarinat ovat myyvää markkinointia. Jos joku yhtiö onnistuisi kehittämään yleisen tekoälyn (AGI), se olisi lähes mittaamattoman arvokas.”
Pointti ei ole ”jos”, vaan ”kun”. Tähän olisi jokaisen hyvä herätä, mieluummin tänään kuin huomenna.
Kirja: Yuval Noah Harari: Nexus – Tietoverkkojen lyhyt historia (2024). Bazar. 589 sivua.
Would you like to become a better communicator? 