Paneelikeskustelun pitämistä harjoittelemassa Izabel Velez, Roberto Bolomey ja allekirjoittanut.
Mitä hyötyä saan Toastmasters-puheklubista yli kymmenen vuoden jäsenyyden jälkeen? Tässä on muutama esimerkki.
Toastmasters-kokouksissa pidetään puheita, mikä auttaa minua pitämään yllä lavarutiinia.
Kun on jatkuvasti yleisön edessä, ”tosielämän” esiintymiskeikat eivät näyttäydy poikkeuksellisina haasteina.
Kokouksissa ei harjoitella vain puheenpitoa, vaan kaikkia kuviteltavissa olevia esiintymistilanteita.
Esimerkiksi yksi osa valmistautumistani maanantaina olleeseen keikkaan, jossa juonsin vaativan paneelikeskustelun, oli tietysti paneelikeskustelun vetäminen Toastmasters-kokouksessa.
Perusasioita on aina hyvä kerrata. Toistoja, toistoja, toistoja.
Kuvassa aina luotettavat panelistit Izabel Velez ja Roberto Bolomey. Kuvan otti yksityiskohtaisen palautteen antanut Oscar Santolalla. Vaikeusasteen lisäämiseksi tämä harjoitus tehtiin espanjan kielellä.
Toastmasters-kokouksissa voi kokeilla uusia ideoita ja testata miten ne toimivat käytännössä.
Uuden puhekikan tai harjoituksen ensimmäistä kokeilua ei kannata tehdä työpaikalla tai asiakkaan edessä.
Ensimmäisestä vedosta löytyy aina jotain parannettavaa tositilanteeseen. Joskus käy myös niin, että huomaa paperilla hyvältä kuulostavan idean toimimattomaksi käytännön puhe- tai opetustilanteessa.
Toastmasters on loistava harjoitteluympäristö, jossa mokaaminenkin on hauskaa.
Panelisteina olivat Nina Järvenkylä, Jussi Konttinen ja Pauliina Siniauer. Kaikki ovat olleet Ukrainassa raportoimassa siellä käynnissä olevasta sodasta.
Juonsin toissa iltana paneelikeskustelun väestönsuojelusta Ukrainan sodassa. Panelisteina oli Ukrainassa Suomen johtaville medioille työskennelleitä toimittajia.
Paneelikeskustelun aikana koin tilanteen, joka keskustelun moderaattorille, aivan kuten puheenpitäjälle, voi joskus sattua: huomasin yleisön olevan aivan hiljaa ja lähes eleetöntä.
Tämä on jännittävä paikka, koska se voi tarkoittaa kahta päinvastaista asiaa: joko yleisöllä on tylsää tai se kuuntelee intensiivisesti.
Koska en nähnyt kenenkään räpläävän puhelinta vaan ennemminkin useiden kirjoittavan kiivaasti muistiinpanoja ja loppujen katsovan puhujien suuntaan, päättelin kaiken olevan hyvin.
Nyt, kaksi päivää paneelin jälkeen, me tilaisuuden järjestäjät olemme yhä kokoamassa osallistujien muistiinpanoja ja tekemässä niistä yhteenvetoa. Niin paljon keskustelu antoi ajateltavaa.
Siksi pohdin, miten tämä kaikki tapahtui, ja mieleen tuli kolme ajatusta paneelikeskustelun juontamisesta. Näistä lienee hyötyä, jos haluaa keskustelusta maksimaalisen hyödyn yleisölle.
1. Fokus. Paneelin vetäjän on osattava keskittyä moneen asiaan yhtä aikaa
“Juontajan tulee jatkuvasti katsoa omien papereidensa lisäksi sekä jokaista panelistia että yleisöä. Lisäksi hänellä täytyy samaan aikaan olla mielessä tapahtuman ohjelma, aikataulutus ja omat vuorosanat. Samalla pitää tehdä muistiinpanoja.”
Paneelikeskustelun juontaminen on intensiivistä työtä, vaikka se ei näytä siltä.
Jos pidät puheen, joudut keskittymään samanaikaisesti ”vain” kahteen asiaan: omaan ilmaisuusi ja yleisöön.
Paneelikeskustelun juontaja taas joutuu näiden lisäksi samanaikaisesti keskittymään myös panelisteihin sekä heidän sanalliseen ja sanattomaan ilmaisuunsa.
Juontajan tulee jatkuvasti katsoa omien papereidensa lisäksi sekä jokaista panelistia että yleisöä. Lisäksi hänellä täytyy samaan aikaan olla mielessä tapahtuman ohjelma, aikataulutus ja omat vuorosanat. Samalla pitää tehdä muistiinpanoja.
Tämä kaikki vaatii äärimmäistä keskittymistä.
Jos pakka ei ole kasassa, juontaja ei pysty lennosta kysymään relevantteja jatkokysymyksiä, ohjaamaan yleisökysymyksiä oikealle henkilölle tai tekemään keskustelun lopuksi yhteenvetoa puhutusta.
2. Perehtyminen. Paneelin vetäjän täytyy tuntea aihe ja yleisö perin pohjin
Juontaja ei voi keskittyä useaan asiaan yhtä aikaa, jos hän ei tunne hyvin sekä keskusteltavaa aihetta, keskustelijoita että tilaisuuden yleisöä.
Juontajan pitää ennen tilaisuuden alkua olla perillä siitä, mitä keskustelijat todennäköisesti sanovat ja mitä yleisö todennäköisesti kysyy.
Siksi olin palaveerannut panelistien kanssa etukäteen ja lukenut heidän kirjoittamiaan tekstejä. Siksi olin myös keskustellut järjestäjätiimin kanssa etukäteen. Lisäksi katsoin yhden dokumenttielokuvan, luin aihepiirin uutisia ja selasin muutaman kirjan.
Koska kuulun yleisönä olleeseen yhteisöön, tiesin, mitkä illan teemaan liittyvät asiat yleisöä askarruttavat. Tiesin myös, mikä on heille jo ennestään itsestään selvää.
Koska teemana oli sodanaikainen väestönsuojelu Ukrainassa, oli hyötyä siitä, että olen perehtynyt väestönsuojeluun, suorittanut varusmiespalveluksen ja matkustanut Ukrainassa. Lisäksi tunnen sotahistoriaa ja Ukrainassa sotaa käyvien maiden historiaa ja yhteiskuntaa. Yleinen elämänkokemuskin auttaa.
Lisäksi juontajaa auttaa esiintymiskokemus ja paneelikeskustelujen juontamisen rutiini. Ei tarvitse kaiken muun lisäksi miettiä, miten hallitsee esiintymisjännitystä.
3. Työmäärä. Onnistuneen paneelin järjestäminen vaatii hämmästyttävän määrän työtä
Yllä olevasta on helppo päätellä, että vaikka illan aihe olikin minulle ennestään kohtalaisen tuttu, tilaisuuden järjestäminen vaatii paljon työaikaa sekä ennen tilaisuutta, sen aikana että sen jälkeen.
Puolentoista tunnin tilaisuus on puolentoista tunnin tilaisuus ainoastaan tilaisuuden yleisölle.
Ennen tilaisuuden alkusanojen lausumista järjestävä tiimi on tehnyt paljon suunnittelua ja koordinointia, lähettänyt paljon viestejä ja pitänyt muutaman palaverin järjestäjien ja panelistien kesken. Monenlaiseen taustamateriaaliin on perehdytty. On kirjoitettu ja ajastettu tapahtuman ohjelma sekä juontajan vuorosanat.
Sen jälkeen on harjoiteltu. On tiedotettu ja käyty vuoropuhelua sekä panelistien että yleisön kanssa.
Tilaisuuden jälkeen kiitettiin osallistujia ja kerättiin palautteet. Järjestäjät pitivät tuoreeltaan debriefingin ja kävivät läpi, mitä opittiin. Lisäksi tehdään vielä yhteenveto tapahtuman asiasisällöstä, jotta keskustelun opit eivät jää unohduksiin. Sitten ideoidaan, mitä tehdään seuraavaksi.
Noin se menee, kun asiat hoitaa kunnolla.
Keskinkertaista saa helposti. Jos haluaa laatua, siihen pitää panostaa.
Jo samana iltana saimme muun muassa seuraavanlaista spontaania kirjallista palautetta:
”Kiitokset järjestäjille – erinomainen sessio!”, ”Huikean hyvä” ja ”Aika lensi kyl”.
Asiantuntijasta juontajaksi vai päinvastoin?
Lopuksi jäin pohtimaan, onko helpompaa tehdä asiantuntijasta erinomainen paneelikeskustelun juontaja vai ammattijuontajasta paneelin aiheen asiantuntija.
Paras vaihtoehto on tietysti, että ammattijuontaja on jo valmiiksi paneelin teeman asiantuntija. Tämä ei kuitenkaan aina ole mahdollista.
Ihanteellisesti jokainen asiantuntija oppisi koulussa hyväksi esiintyjäksi, mutta todellisuudessa näin ei tapahdu. Puhujaksi ja moderaattoriksi oppiminen vaatii yksilöltä vahvaa omaa motivaatiota ja pitkäaikaista panostusta.
Siksi asiantuntija, joka on osaava esiintyjä ja paneelin juontaja on työnantajalleen kullan arvoinen.
Entä toisinpäin? Keskittyykö ammattijuontaja paneelikeskustelussa naurattamaan yleisöä siksi, että keskustelun substanssi ei ole hallussa? Veikkaan, että tällaistakin tapahtuu. Yleisön viihdyttäminen on hyvä asia, mutta se ei yksin riitä.
Jos ammattijuontaja on käynyt kouluja, hän on oppinut oppimaan. Hän kykenee perehtymään itselleen vieraaseenkin aiheeseen. Tekoäly toki antaa nopeasti pinnallista asiantuntijuutta, mutta kantaa vain osan matkaa.
Vähänkin syvällisempi perehtyminen ja olennaisen omaksuminen vaatii aikaa. Tämä kannattaa tapahtuman järjestäjän muistaa, kun rekrytoi tilaisuuteensa ammattijuontajaa.
Suurin osa näkemistäni paneelikeskusteluista on ollut tylsiä. Näin ei kuitenkaan tarvitse olla.
Avain yleisön koukuttavaan paneelikeskusteluun on hyvä valmistelu.
Itse valmistaudun juontamiini paneeleihin seuraavan kaavan mukaan.
Ennen keskustelua:
Mieti, mikä on keskustelun tavoite ja kuka on kohdeyleisö. Kaikki mitä lavalla tapahtuu, perustuu näihin kahteen asiaan.
Tutustu keskustelun aiheeseen ja valitse mielenkiintoiset ja asiantuntevat panelistit. Tutustu etukäteen panelisteihin tai vähintään heidän taustoihinsa.
Suunnittele yhdessä panelistien kanssa sisältö, jotta kaikilla on jotain yleisöä kiinnostavaa sanottavaa, mielellään jotain oivalluttavaa. Jos tämä vaihe valmistelussa jää tekemättä, yleisö näkee yleensä keskustelun, joka on kaikkien ajan tuhlausta.
Keskustelun aikana:
Jotkut panelistit puhuvat luonnostaan vähemmän, toiset enemmän. Varmista, että kaikki puhuvat suunnilleen yhtä kauan.
Pidä keskustelu aiheessa. Sitä edistää, että alussa kertaat paneelin aiheen ennen kuin esittelet itsesi ja panelistit.
Jos paneeli sisältää mahdollisuuden yleisökysymyksiin, johdat sekä yleisöä että panelisteja. Tavoitteena on, että keskustelu on relevanttia ja kaikki pääsevät osallistumaan tasaveroisesti.
Lopussa tee yhteenveto keskustelun sisällöstä ja kiitä panelisteja sekä yleisöä.
Siinä se.
Tänä iltana vedän Sanomatalolla paneelin Ukrainan sodasta ja väestönsuojelusta ilmahälytystilanteissa. Keskustelijat ovat paikan päällä olleita suomalaisia toimittajia.
How do you host an event…and also act as a coach to the speakers?
Here’s a snapshot of my day yesterday, preparing to emcee an international event tomorrow night:
– Change of plans: one of the speakers had to cancel!
– Coaching the speakers preparing for their talks.
– Preparation meeting with the client, the organizers and the production company.
– Update my script and continue rehearsing.
– Visit dentist
Yes, the first thing I saw in the morning was a message from one of our speakers: they had to cancel their participation in the event. Contrary to what many think, this is business as usual and happens all the time. We discussed a plan B (and C, D, E and F ) with the organizers and went ahead with a solution. The content of the event continues to be solid.
Acting as both the emcee of the event and a coach to the speakers.
This is slightly more complex than what it sounds.
Coaching public speakers is fun and rewarding, and there are actually many benefits when the host of the event is also the trainer to the speakers and panelists.
First of all, you get to know the speakers and the content they will deliver in advance. This makes it so much easier for you to interact with the speakers while on stage.
You’re also able to give more insightful comments on the content of their talks to the audience.
In addition, you’re able to coordinate the roles and content of the speakers during the Q&A or a panel discussion.
This makes your panel discussion stand out from 99% of panel discussions, by not being boring.
Finally, you will know that the speakers will deliver fantastic talks as you yourself have helped them prepare and rehearse. …Well, of course only if you’ve done a good job
By the way, there’s an interesting dichotomy here: many emcees don’t exactly shine as excellent listeners, and a speech coach needs to have advanced active listening skills. Many people are both good listeners and good speakers, but not everyone.
Visit dentist: a piece of my tooth broke! I don’t want to have a toothache while on stage! Fixed!
Other activities yesterday included a final planning meeting with the organizers and again, updating and rehearsing my script.
The photo depicts a speaker coach at the end of a rehearsal session with one of the speakers. I guess I’ve gotta shave and get a haircut before climbing on stage.
How do you prepare to be the master of ceremonies and lead a panel discussion at an event?
Well, in many ways. Here’s a snapshot from today, preparing for a gig on Wednesday:
Today, as every day until the event, I’ve been rehearsing my script.
For instance I’ve been thinking on how to make sure my choice of words will work for both native English speakers as well as for an audience coming from all continents except where the penguins live.
How will I handle audience questions to the American panelists if the discussion turns to American politics?
Should I wear orange, my go-to color that energizes both the audience and me, or something else?
One thing I know for sure: the song I want played when I walk onto the stage.
It’s my feel-good song since already for weeks now. Has to do with sauna.
Hosting events is fun and rewarding. I consider to have succeeded when I get the speakers to shine and the audience to be satisfied with the event.