Paneelikeskustelun pitämistä harjoittelemassa Izabel Velez, Roberto Bolomey ja allekirjoittanut.
Mitä hyötyä saan Toastmasters-puheklubista yli kymmenen vuoden jäsenyyden jälkeen? Tässä on muutama esimerkki.
Toastmasters-kokouksissa pidetään puheita, mikä auttaa minua pitämään yllä lavarutiinia.
Kun on jatkuvasti yleisön edessä, ”tosielämän” esiintymiskeikat eivät näyttäydy poikkeuksellisina haasteina.
Kokouksissa ei harjoitella vain puheenpitoa, vaan kaikkia kuviteltavissa olevia esiintymistilanteita.
Esimerkiksi yksi osa valmistautumistani maanantaina olleeseen keikkaan, jossa juonsin vaativan paneelikeskustelun, oli tietysti paneelikeskustelun vetäminen Toastmasters-kokouksessa.
Perusasioita on aina hyvä kerrata. Toistoja, toistoja, toistoja.
Kuvassa aina luotettavat panelistit Izabel Velez ja Roberto Bolomey. Kuvan otti yksityiskohtaisen palautteen antanut Oscar Santolalla. Vaikeusasteen lisäämiseksi tämä harjoitus tehtiin espanjan kielellä.
Toastmasters-kokouksissa voi kokeilla uusia ideoita ja testata miten ne toimivat käytännössä.
Uuden puhekikan tai harjoituksen ensimmäistä kokeilua ei kannata tehdä työpaikalla tai asiakkaan edessä.
Ensimmäisestä vedosta löytyy aina jotain parannettavaa tositilanteeseen. Joskus käy myös niin, että huomaa paperilla hyvältä kuulostavan idean toimimattomaksi käytännön puhe- tai opetustilanteessa.
Toastmasters on loistava harjoitteluympäristö, jossa mokaaminenkin on hauskaa.
Panelisteina olivat Nina Järvenkylä, Jussi Konttinen ja Pauliina Siniauer. Kaikki ovat olleet Ukrainassa raportoimassa siellä käynnissä olevasta sodasta.
Juonsin toissa iltana paneelikeskustelun väestönsuojelusta Ukrainan sodassa. Panelisteina oli Ukrainassa Suomen johtaville medioille työskennelleitä toimittajia.
Paneelikeskustelun aikana koin tilanteen, joka keskustelun moderaattorille, aivan kuten puheenpitäjälle, voi joskus sattua: huomasin yleisön olevan aivan hiljaa ja lähes eleetöntä.
Tämä on jännittävä paikka, koska se voi tarkoittaa kahta päinvastaista asiaa: joko yleisöllä on tylsää tai se kuuntelee intensiivisesti.
Koska en nähnyt kenenkään räpläävän puhelinta vaan ennemminkin useiden kirjoittavan kiivaasti muistiinpanoja ja loppujen katsovan puhujien suuntaan, päättelin kaiken olevan hyvin.
Nyt, kaksi päivää paneelin jälkeen, me tilaisuuden järjestäjät olemme yhä kokoamassa osallistujien muistiinpanoja ja tekemässä niistä yhteenvetoa. Niin paljon keskustelu antoi ajateltavaa.
Siksi pohdin, miten tämä kaikki tapahtui, ja mieleen tuli kolme ajatusta paneelikeskustelun juontamisesta. Näistä lienee hyötyä, jos haluaa keskustelusta maksimaalisen hyödyn yleisölle.
1. Fokus. Paneelin vetäjän on osattava keskittyä moneen asiaan yhtä aikaa
“Juontajan tulee jatkuvasti katsoa omien papereidensa lisäksi sekä jokaista panelistia että yleisöä. Lisäksi hänellä täytyy samaan aikaan olla mielessä tapahtuman ohjelma, aikataulutus ja omat vuorosanat. Samalla pitää tehdä muistiinpanoja.”
Paneelikeskustelun juontaminen on intensiivistä työtä, vaikka se ei näytä siltä.
Jos pidät puheen, joudut keskittymään samanaikaisesti ”vain” kahteen asiaan: omaan ilmaisuusi ja yleisöön.
Paneelikeskustelun juontaja taas joutuu näiden lisäksi samanaikaisesti keskittymään myös panelisteihin sekä heidän sanalliseen ja sanattomaan ilmaisuunsa.
Juontajan tulee jatkuvasti katsoa omien papereidensa lisäksi sekä jokaista panelistia että yleisöä. Lisäksi hänellä täytyy samaan aikaan olla mielessä tapahtuman ohjelma, aikataulutus ja omat vuorosanat. Samalla pitää tehdä muistiinpanoja.
Tämä kaikki vaatii äärimmäistä keskittymistä.
Jos pakka ei ole kasassa, juontaja ei pysty lennosta kysymään relevantteja jatkokysymyksiä, ohjaamaan yleisökysymyksiä oikealle henkilölle tai tekemään keskustelun lopuksi yhteenvetoa puhutusta.
2. Perehtyminen. Paneelin vetäjän täytyy tuntea aihe ja yleisö perin pohjin
Juontaja ei voi keskittyä useaan asiaan yhtä aikaa, jos hän ei tunne hyvin sekä keskusteltavaa aihetta, keskustelijoita että tilaisuuden yleisöä.
Juontajan pitää ennen tilaisuuden alkua olla perillä siitä, mitä keskustelijat todennäköisesti sanovat ja mitä yleisö todennäköisesti kysyy.
Siksi olin palaveerannut panelistien kanssa etukäteen ja lukenut heidän kirjoittamiaan tekstejä. Siksi olin myös keskustellut järjestäjätiimin kanssa etukäteen. Lisäksi katsoin yhden dokumenttielokuvan, luin aihepiirin uutisia ja selasin muutaman kirjan.
Koska kuulun yleisönä olleeseen yhteisöön, tiesin, mitkä illan teemaan liittyvät asiat yleisöä askarruttavat. Tiesin myös, mikä on heille jo ennestään itsestään selvää.
Koska teemana oli sodanaikainen väestönsuojelu Ukrainassa, oli hyötyä siitä, että olen perehtynyt väestönsuojeluun, suorittanut varusmiespalveluksen ja matkustanut Ukrainassa. Lisäksi tunnen sotahistoriaa ja Ukrainassa sotaa käyvien maiden historiaa ja yhteiskuntaa. Yleinen elämänkokemuskin auttaa.
Lisäksi juontajaa auttaa esiintymiskokemus ja paneelikeskustelujen juontamisen rutiini. Ei tarvitse kaiken muun lisäksi miettiä, miten hallitsee esiintymisjännitystä.
3. Työmäärä. Onnistuneen paneelin järjestäminen vaatii hämmästyttävän määrän työtä
Yllä olevasta on helppo päätellä, että vaikka illan aihe olikin minulle ennestään kohtalaisen tuttu, tilaisuuden järjestäminen vaatii paljon työaikaa sekä ennen tilaisuutta, sen aikana että sen jälkeen.
Puolentoista tunnin tilaisuus on puolentoista tunnin tilaisuus ainoastaan tilaisuuden yleisölle.
Ennen tilaisuuden alkusanojen lausumista järjestävä tiimi on tehnyt paljon suunnittelua ja koordinointia, lähettänyt paljon viestejä ja pitänyt muutaman palaverin järjestäjien ja panelistien kesken. Monenlaiseen taustamateriaaliin on perehdytty. On kirjoitettu ja ajastettu tapahtuman ohjelma sekä juontajan vuorosanat.
Sen jälkeen on harjoiteltu. On tiedotettu ja käyty vuoropuhelua sekä panelistien että yleisön kanssa.
Tilaisuuden jälkeen kiitettiin osallistujia ja kerättiin palautteet. Järjestäjät pitivät tuoreeltaan debriefingin ja kävivät läpi, mitä opittiin. Lisäksi tehdään vielä yhteenveto tapahtuman asiasisällöstä, jotta keskustelun opit eivät jää unohduksiin. Sitten ideoidaan, mitä tehdään seuraavaksi.
Noin se menee, kun asiat hoitaa kunnolla.
Keskinkertaista saa helposti. Jos haluaa laatua, siihen pitää panostaa.
Jo samana iltana saimme muun muassa seuraavanlaista spontaania kirjallista palautetta:
”Kiitokset järjestäjille – erinomainen sessio!”, ”Huikean hyvä” ja ”Aika lensi kyl”.
Asiantuntijasta juontajaksi vai päinvastoin?
Lopuksi jäin pohtimaan, onko helpompaa tehdä asiantuntijasta erinomainen paneelikeskustelun juontaja vai ammattijuontajasta paneelin aiheen asiantuntija.
Paras vaihtoehto on tietysti, että ammattijuontaja on jo valmiiksi paneelin teeman asiantuntija. Tämä ei kuitenkaan aina ole mahdollista.
Ihanteellisesti jokainen asiantuntija oppisi koulussa hyväksi esiintyjäksi, mutta todellisuudessa näin ei tapahdu. Puhujaksi ja moderaattoriksi oppiminen vaatii yksilöltä vahvaa omaa motivaatiota ja pitkäaikaista panostusta.
Siksi asiantuntija, joka on osaava esiintyjä ja paneelin juontaja on työnantajalleen kullan arvoinen.
Entä toisinpäin? Keskittyykö ammattijuontaja paneelikeskustelussa naurattamaan yleisöä siksi, että keskustelun substanssi ei ole hallussa? Veikkaan, että tällaistakin tapahtuu. Yleisön viihdyttäminen on hyvä asia, mutta se ei yksin riitä.
Jos ammattijuontaja on käynyt kouluja, hän on oppinut oppimaan. Hän kykenee perehtymään itselleen vieraaseenkin aiheeseen. Tekoäly toki antaa nopeasti pinnallista asiantuntijuutta, mutta kantaa vain osan matkaa.
Vähänkin syvällisempi perehtyminen ja olennaisen omaksuminen vaatii aikaa. Tämä kannattaa tapahtuman järjestäjän muistaa, kun rekrytoi tilaisuuteensa ammattijuontajaa.
Suurin osa näkemistäni paneelikeskusteluista on ollut tylsiä. Näin ei kuitenkaan tarvitse olla.
Avain yleisön koukuttavaan paneelikeskusteluun on hyvä valmistelu.
Itse valmistaudun juontamiini paneeleihin seuraavan kaavan mukaan.
Ennen keskustelua:
Mieti, mikä on keskustelun tavoite ja kuka on kohdeyleisö. Kaikki mitä lavalla tapahtuu, perustuu näihin kahteen asiaan.
Tutustu keskustelun aiheeseen ja valitse mielenkiintoiset ja asiantuntevat panelistit. Tutustu etukäteen panelisteihin tai vähintään heidän taustoihinsa.
Suunnittele yhdessä panelistien kanssa sisältö, jotta kaikilla on jotain yleisöä kiinnostavaa sanottavaa, mielellään jotain oivalluttavaa. Jos tämä vaihe valmistelussa jää tekemättä, yleisö näkee yleensä keskustelun, joka on kaikkien ajan tuhlausta.
Keskustelun aikana:
Jotkut panelistit puhuvat luonnostaan vähemmän, toiset enemmän. Varmista, että kaikki puhuvat suunnilleen yhtä kauan.
Pidä keskustelu aiheessa. Sitä edistää, että alussa kertaat paneelin aiheen ennen kuin esittelet itsesi ja panelistit.
Jos paneeli sisältää mahdollisuuden yleisökysymyksiin, johdat sekä yleisöä että panelisteja. Tavoitteena on, että keskustelu on relevanttia ja kaikki pääsevät osallistumaan tasaveroisesti.
Lopussa tee yhteenveto keskustelun sisällöstä ja kiitä panelisteja sekä yleisöä.
Siinä se.
Tänä iltana vedän Sanomatalolla paneelin Ukrainan sodasta ja väestönsuojelusta ilmahälytystilanteissa. Keskustelijat ovat paikan päällä olleita suomalaisia toimittajia.
Just for the heck of it, a keynote speech in ten seconds 😀
It’s this time of the year again: the season of the Toastmasters autumn speech contests. All over the world, people are competing in two categories: humorous speeches and improvised speeches. Loads of fun.
This Saturday, I’ll be hosting this speech contest in Helsinki. It’s called an area contest, with participants from Finland and Estonia.
No one, except me, knows the topic of the improvised speeches. 😃 The contestants will find out the topic 30 seconds before they begin their speech. 😬
In the attached video from exactly a year ago, from the same contest, you’ll see a primer in stage presence and body language in ten seconds 😀
Also, you can find a couple of brief thoughts about hosting an event behind this link.
I’ll publish something more comprehensive on the topic of event hosting later this year.
For now, come and see a bunch of superb speakers at the event space ”Vapaakaupunki” at the Redi shopping center at Hermannin Rantatie 5 in Helsinki this Saturday, October 25 at 12:00 (doors open). The program starts at 12:15. The language of the contest is English.
Waiting for my time to shine. Photo credit: Alessandro Rampazzo
Would you like to improve your public speaking skills in a hobby setting?
In addition to paid work in the public speaking coaching domain, the hobby side of practicing public speaking skills is now in full swing after the summer holidays.
Here are a couple of options that I’m familiar with, because I’m there myself 😃
Last Monday I gave a speech at the Stadi Talkers Toastmasters club.
It’s always a pleasure to be on stage at this club that meets at a bar downtown Helsinki. The audience is friendly and supportive. They don’t throw you with a pint of beer, even though based on the feedback I know that every speech of mine, while having its strengths, it also has room to improve for the next time. This club is in English. 🇬🇧
Stadi Talkers meets bi-weekly on Monday evenings at 6pm Finnish time, next time on September 8.
This Wednesday evening I’ll be hosting a Finlandia Toastmasters club meeting.
It’s otherwise the same as described above but this one is in Spanish. 🇪🇸 We have native speakers as well as mere mortals like me.
We are hybrid, so you can also participate via Teams from anywhere in the world. Meetings occur every second Wednesday at 6pm Finnish time. Bienvenid@!!!
The Famous Speeches Reading Club is something I started with a couple of friends last year.
As the name suggests, we practice public speaking skills by reading renowned texts, a method of learning that has been used already since the ancient Greeks. We read traditional speeches, movie speeches, poems… whatever contains impactful language in a compact package. This one is in English. 🇬🇧
We meet on Zoom every two weeks on Tuesday evenings at 6:15pm Finnish time for about one hour. Reach out if you’re interested in joining!
All in all, I would encourage you to use every opportunity you get to speak up and to be on stage, because the best way to improve your public speaking skills is to practice, practice, practice, constantly.
It’s a lifelong journey and today is a good day to begin.
”Le stelle cadenti ci ricordano ogni anno che c’è seumpre qualcosa in cui sperare, c’è sempre qualcosa da desiderare. Ama, sogna, desidera e ele stelle faranno da contorno alla tua luce.”
”Shooting stars remind us every year that there’s always something to hope for, there’s always something to desire. Love, dream, desire, and the stars will frame your light.”
Pretty poetic. Or is it?
Here’s something useful for those who study the art of influencing people through language, e.g. for public speakers.
Note that the key term in this quote is different in different languages and gives a different message to the reader.
Usually something going upwards is understood as positive, and something going downwards is considered negative.
In Italian, ”stelle cadenti”, ”falling stars”, go down. That’s usually understood as something negative and not seen very often in quotes that are supposed to inspire.
So, why are the ”stelle cadenti” still inspiring for us? It’s because of another popular dichotomy used in metaphors: light versus darkness. Light is good, and shooting stars shine a bright light.
Herein lies the reason why the inventor of the above quote didn’t use the term meteor instead of a shooting star. After all, both words are about the same thing.
Our minds visualize a meteor more easily as something going down. In addition, the remains of a meteor are called by a similar term, meteorite, and a meteorite is made of dark stone. No shining light.
So, two bad things in a meteor. We are brought up learning that light is better than dark, and upwards is better than downwards.
Therefore, a ”shooting star” inspires, a ”meteor” does not.
The choice of words is of crucial importance for a writer, as well as for a public speaker.
Four of the team members conducting a workshop at the Toastmasters district conference in Torun, Poland, in May. Photo credit Wiktor Guryn.Our team for this past year.Our team for the year 2023-2024.At the annual District Conference in Toruń in May 2025.At the annual District Conference in Łódź in May 2024.Four of our team members at the District 108 annual conference in Łódź in May 2024.Some of the District 108 Core Team members and Area Directors in the year 2024-2025.Some of the District 108 Core Team members and Area Directors in the year 2023-2024.
Getting big things done takes a village. At Toastmasters International, my public speaking organization, the year ends at the end of June. So, I thought it’s time to say thank you to a couple of good folks.
Today I have served two years as the Conflict Resolution Adviser and had the privilege to lead the Conflict Resolution Team for our Toastmasters International, District 108, comprising seven countries: Poland, Estonia, Latvia, Lithuania, Finland, Russia and Kazakhstan.
It’s been quit an incredible journey and it wouldn’t have happened without the following people.
Olga Turek-Woźniak was the first Conflict Resolution Manager at our District a few years back. She got things started, encouraged me to take this role and gave me good advice in the beginning.
Kamil Chmiel, as the District Director, asked me two years ago to accept the role of the Conflict Resolution Adviser in our organization. First I hesitated but I’m glad I said yes.
Łukasz Chomicz, as the District Director for the past one year, asked me to serve another year.
Kamil and Łukasz have been great partners in making things happen.
The fantastic fantastic Irina Četovičienė, Jurgita Keblyte, Justyna Lipska, Ernestas Ryselis, Magdalena Suraj and Daniel Zakharov served on my team in the 2023-2024 term.
The equally fantastic Roberto Bolomey, Irina Četovičienė, Paweł Lachowicz, Michał Moroz, Ignas Prakapas, Vadim Vasilyev and Karolina Wróbel served on my team for the 2024-2025 term.
With these teams, we have coached our Toastmasters members through tough spots, helped them manage and resolve conflicts, organized trainings and workshops and created a Conflict Resolution Guidebook for all our members to use.
Within these teams we have also supported, coached and educated one another.
One of my most memorable moments of these two years was when my team members said how much they had benefited themselves from learning more about conflict resolution.
We have not only helped other people but as a by-product, we have grown as human beings ourselves.
In addition to the team itself, my Polish brother, former Region 10 Advisor Piotr Chimko was always there, ready to converse about things big and small.
Working with Margherita Brodbeck Roth was one of my most rewarding and educational experiences in the past two years. Thank you.
Last but not least, there’s the Core Team of District 108, including our Area Directors: it’s been a tremendous honor and pleasure to work with each one of you. Oftentimes it’s also been a lot of fun. It would be too many names and too many fond memories to list here. You know who you are.
If I forget to mention someone, it’s because of my occasionally bad memory.
As to my biggest achievement in these two years, I think it is that I had the wisdom and luck to be able to recruit such talented and motivated members to my team. Together we have created a strong foundation for the future.
The future looks very good also because Michał Moroz will lead our conflict resolution function for the next year.
A new Toastmasters year begins tomorrow, so what next? Time will tell. For now, I’ll just cherish all the learning and all the friendships.
A heartfelt thank you to everyone who’s been part of this journey. As Ignas Prakapas said at our last team meeting, this is not a goodbye but a see you later!
Ignas and Pekka performing a role play on corrective feedback. Photo credit: Wiktor Guryn.
Did you know that dealing with disagreements, conducting difficult conversations and resolving conflicts are skills that can be learned?
They are skills that can be learned just like public speaking, sales or leadership skills.
Your ability to respond to disagreements and conflicts as well as to conduct difficult conversations affects your happiness and success at work and in your private life, every day.
I have today served two years as the Conflict Resolution Adviser for a global public speaking organization that I’m a member of.
The organization is called Toastmasters International, and I’ve had the privilege to lead the Conflict Resolution Team at the organization’s fantastic District 108 comprising seven countries: Poland, Estonia, Latvia, Lithuania, Finland, Russia and Kazakhstan.
It’s been a pretty incredible journey and and these are some of the lessons I have learned:
A conversation, a disagreement or a conflict is primarily about emotions. Facts also count, but much less.
People have a deep need to feel heard, to feel acknowledged, to feel seen. They need to have their emotions acknowledged. Until that has happened, they are not prepared to listen to your point of view. That’s the key to conducting difficult conversations and resolving conflicts.
We usually don’t like to take the initiative to address conflicts because we are afraid that speaking out may put us in trouble. We are afraid of damaging a relationship, our status in our community, or our position at the workplace.
Yet, when we don’t speak out about our frustration, we tend to act it out. The other party is usually aware that something is wrong even if we don’t take the initiative to resolve the conflict.
The longer a conflict is allowed to simmer, the more difficult it becomes to solve. I have seen many conflicts that have been going on for years before someone speaks out.
Most conflicts start small and are about relatively small things. Often they are about nothing more than well-meaning people misunderstanding each other. Then they easily grow when people start expecting the worst from each other.
I’ve seen people take disagreements to court, even conflicts about seemingly small things, because feelings have been hurt. The sad thing is that a court of law is not a place to get your emotions acknowledged. From a court you don’t get justice, you get a verdict.
The good news, again, is that conflict resolution skills can be learned by anyone. It takes time and dedication, but it’s well worth it, and I believe it’s an investment that we all should make.
The guidebook is free of charge for anyone and I don’t even ask you to give your email address or any other information about yourself in exchange.
The only thing I ask from you is to read it, apply what you have learned and share it with anyone you think might benefit from it.
I believe this guidebook may be useful also for Toastmasters in other parts of the world, as well as basically any citizen of the planet.
This guidebook is brought to you by the Conflict Resolution Team of Toastmasters International, District 108: Roberto Bolomey, Irina Četovičienė, Paweł Lachowicz, Michał Moroz, Ignas Prakapas, Vadim Vasilyev, Karolina Wróbel and yours truly.
Proudly presenting the brand-new Conflict Resolution Guidebook published by our team. Photo credit: Wiktor Guryn.
Kirjoitin alla olevan arvion aika nopeasti 27. lokakuuta 2024 ja päätin nyt jakaa sen toivoen, että se auttaisi ihmisiä katsomaan Yhdysvalloista päivittäin tulevia, usein sirpaleisia, uutisia laajemmasta perspektiivistä.
Julkaisen tämän myös siksi, että mielestäni aikuisella kansalaisella on velvollisuus ottaa kantaa ympäröivän yhteiskunnan tapahtumiin silloin, kun ne vaikuttavat merkittävästi jokaisen elämään.
Ennen viime marraskuun presidentinvaaleja tein siis ajatusharjoituksen vaalituloksen mahdollisista seurauksista.
Harjoituksella oli kolme tavoitetta:
Muodostaa kuva mahdollisista kehityssuunnista, jotta odotettavissa oleva päivittäinen uutisvirta olisi helpompi asettaa isompaan kontekstiin.
Auttaa tunnistamaan mahdolliset poikkeamat omista ennakko-odotuksista, jolloin omaa isoa kuvaa olisi helppo rukata tarvittaessa.
Dramaattisetkin uutiset on helpompi ottaa vastaan, kun voi todeta niiden asettuvan jo ennalta pohdittuun skenaarioon.
Olen huomannut pohdinnasta olleen hyötyä: Yhdysvaltain ja maailman kannalta omasta mielestäni negatiivinen vaalitulos ja sen jälkeiset tapahtumat ovat aiheuttaneet vähemmän huolta tulevaisuudesta, koska tapahtumien ennakointi tuo kontrollin tunnetta silloinkin, kun tapahtumiin ei voi itse vaikuttaa.
Alla on luonnostelemani ennuste, jota en viime vuonna kehdannut julkaista, koska oletin sen olevan liian epäuskottava suurimmalle osalle lukijoista.
Olen editoinut tekstiä luettavuuden parantamiseksi, mutta varsinainen sisältö on ennallaan. Ainoastaan Puolan osalta jätin pois pari kommenttia, koska vaikka uskon niiden sisältöön, katson että ne herättäisivät liikaa huomiota tässä kokonaisuudessa.
Prosenttiluvut tekstissä tarkoittavat viime lokakuussa tekemääni arviota kunkin kehityskulun todennäköisyydestä tulevien vuosien aikana asteikolla 0-100%.
Ole hyvä, palataan ajassa vajaat kahdeksan kuukautta taaksepäin:
—
USA vaalit pohdintaa 27.10.2024
Mitä jos Harris voittaa vaalit?
Trump ja republikaanit panevat pystyyn isot maan sisäiset levottomuudet, yrittävät kumota vaalituloksen ja saada Trumpin presidentiksi epärehellisin keinoin. Ihmisiä kuolee ja haavoittuu ja yhteiskunnan toiminta kärsii. Todennäköisyys 100%
USA:ssa väkivalta yltyy sisällissodaksi. Mahdollista, mutta todennäköisyyttä on liian vaikea arvata.
Ulkovallat käyttävät hyväkseen Yhdysvaltain kaaosta. 100%. => Kannattaa katsoa mitä tekee ennen vaaleja ja vaalien jälkeen Venäjä, Kiina, Israel, Iran, Saudi-Arabia, Turkki, Venezuela jne, sekä autoritääriset puolueet ja hallinnot eri maissa. Kun katseet ovat Yhdysvalloissa, muualla maailmassa tehdään mediakatveessa isojakin konnankoukkuja.
Mitä jos Trump pääsee presidentiksi?
USA:n politiikka perustuu arvojen tai järjen (ja toki myös perinteisen voimapolitiikan) sijasta Trumpin oman edun tavoitteluun, republikaanien korruptioon ja strict father -perhemalliin*. Todennäköisyys 100%
Edellisestä seuraa:
Yhdysvaltain demokratiaa heikennetään merkittävästi. 100%
Yritys muuttaa Yhdysvallat jonkinasteiseksi autoritääriseksi valtioksi. 100%
Yritys muuttaa Yhdysvallat diktatuuriksi. Todennäköisyys riippuu diktatuurin määritelmästä. Jos mittakeppi on esimerkiksi Unkari, todennäköisyys 100%
Demokratian puolustajat protestoivat. 100%
Väkivaltaisia levottomuuksia Yhdysvalloissa. 100%
Poliittisia vankeja Yhdysvalloissa, tyyliin ”tuo henkilö on hallinnon vastustaja” Todennäköisyys riippuu poliittisen vangin määritelmästä, mutta sanotaan vaikka 80%
USA loittonee demokraattisesta maailmasta. Näin sekä Yhdysvallat että demokraattiset maat heikkenevät sotilaallisesti, taloudellisesti, poliittisesti, henkisesti 100%
USA ei enää ole esikuva, vaan huono esimerkki. 100%. Tästä seuraa, että Kiina ottaa nykyistä paljon isomman osan maailman johtajuudesta. 100%. Maailmanjärjestys muuttuu: poliittinen, taloudellinen, sotilaallinen, henkinen. 100%
USA ja Venäjä tekee Ukrainasta Venäjän satelliitin. 100%
Kiina hyökkää Taiwaniin, Filippiineille tai muualle ”takapihallaan”. Todennäköisyys riippuu Yhdysvaltain hallinnon ottamasta positiosta: diktatuuri tarvitsee sisäisen vihollisen lisäksi ulkoisen vihollisen, joka Yhdysvaltain republikaanien kohdalla on toistaiseksi ollut Kiina. Siksi veikkaus todennäköisyydestä 50%
Eurooppa joutuu altavastaajan asemaan Venäjää ja Kiinaa vastaan. 100%.
Maailma alkaa kiireesti varautua suursotaan. Pahiten myöhässä on Eurooppa. Tyypillisesti suursotiin lähdetään liian huonosti valmistautuneena, mutta tällä kertaa Eurooppa on oikeasti vaarassa menettää pelin heti kättelyssä. 100%
Nato heikkenee. 100%
Nato menettää olennaisilta osiltaan pelotearvonsa Euroopan puolustajana. Veikkaus 50%
Georgiasta tulee Venäjän satelliitti. 100%
Moldovasta tulee Venäjän satelliitti. Veikkaus 80%
Baltian maista tulee Venäjän satelliitteja. Veikkaus 80%
Suomesta tulee Venäjän satelliitti. Veikkaus 50%
Unkari jatkaa Venäjän satelliittina. 100%. Samoin Slovakia, Serbia.
Puolasta tulee Venäjän satelliitti. 50%
—
*Selvennys lukijalle: strict father -perhemalli tarkoittaa konservatiivista maailmankuvaa yhdysvaltalaisen kielitieteilijä George Lakoffin kehittämässä ajatusmallissa, joka selittää ihmisten maailmankuvien kahtiajakoa yhdysvaltalaisittain konservatiiveihin ja liberaaleihin. Malli selittää varsin tehokkaasti henkilön kannan melkein mihin tahansa poliittiseen kysymykseen pelkästään siltä pohjalta, mikä hänen käsityksensä on ideaalisesta perhemallista. Lakoffin mallin perusteella odotettavissa oleva politiikka on pitkälti samankaltaista kuin niin sanotussa Project 2025 -dokumentissa on kuvattu.
—
Mitä seuraavaksi? Kirjoitettu 13-14.6.2025
Viime kädessä asevoimat ratkaisevat säilyykö demokratia Yhdysvalloissa. Aivan kuten kaikissa muissakin maissa.
Tästä eteenpäin näkisin seuraavia mahdollisia skenaarioita Yhdysvalloille:
Hidas liukuminen pois demokratiasta. Kansan protestit eivät ole tehokkaita, koska kansa ei mobilisoidu riittävästi, sillä käynnissä oleva autoritäärinen vallanotto ei tapahdu yhtenä tiettynä ajanhetkenä vaan asteittain. Asevoimissa on demokratialle lojaaleja henkilöitä, jotka aktivoituvat demokratian säilyttämiseksi, mutta heidät puhdistetaan syrjään ennen kuin kapinaliike ehtii kasvaa.
Sama kuin edellinen, mutta hallinto kansalaisten vastareaktiota pelätessään tulee edenneeksi ”liian hitaasti” kohti demokratian lopettamista. Vaikka seuraavat vaalit ovat vähemmän oikeudenmukaiset kuin tähän asti, valta vaihtuu vaaleissa. Nykyhallinto yrittää estää vallanvaihdon, mutta kansalaisten protestit ja asevoimien kannanotto tai puuttuminen tilanteeseen antaa demokratialle sen ylimenokaudella tarvitseman tekohengityksen.
”Värivallankumous” tai ainakin sen yritys. Viranomaiset ja heitä tukevat aseelliset ryhmät käyttävät liiallista väkivaltaa kansan protesteja vastaan, mikä aktivoi ihmiset entistä suurempaan vastarintaan. Hallinto käyttää lisää väkivaltaa. Seurauksena asevoimien jäsenet joutuvat miettimään asettuvatko he hallinnon vai mielenosoittajien puolelle. Asevoimat ratkaisevat jo olemassa olevan sisäisen jakautumisensa joko nopeasti tai pitemmän prosessin kautta. Tilanteen pitkittyessä on pieni mahdollisuus sisällissodan kaltaisen tilanteen syntymiseen. Tällä hetkellä on mahdotonta sanoa voittaisiko tässä skenaariossa nykyhallinto vai demokratia.
Mikä näistä vaihtoehdoista toteutuu?
En tiedä, enkä usko kenenkään tietävän. Yhdysvallat on tällä hetkellä muodollisesti demokratia, mutta käytännössä autoritäärisesti hallittu valtio.
Demokratiaan paluun todennäköisyyttä nostaa se, että se on kansalaisten kannalta paras hallintomuoto ja Yhdysvalloissa on pitkä demokraattinen perinne. Suurin osa kansasta kannattaa demokratiaa.
Toisaalta paluu demokratiaan vaatii kansalaisilta oma-aloitteisuutta ja henkilökohtaisia uhrauksia. Niihin maassa toki löytyy kykyä, jos vain löytyy riittävästi johtajuutta.
Kuvakaappaus Helsingin Sanomien nettiversion etusivulta 10.6.2025. Kuvakaappauksessa olevan valokuvan Helsingin Sanomat on hankkinut lähteestä David Swanson / Reuters. Linkki viitattuun Helsingin Sanomien uutiseen: https://www.hs.fi/maailma/art-2000011289702.html
Suomalaisen median uutisointi Los Angelesin mielenosoituksista näyttää tukevan Yhdysvaltain hallinnon valheellista versiota tapahtumista. Tämä ei ole ihan pieni asia journalismin mallimaassa.
Sanankäytön ammattilaiset, kuten esimerkiksi poliitikot, toimittajat tai vaikkapa puhetaidon kouluttajat, ymmärtävät miten ihmisiin voi vaikuttaa kehystämällä asiat tietyllä tavalla.
Sopivasti kehystämällä voidaan vaikuttaa siihen, miten ihmiset näkevät todellisuuden ja minkä mielipiteen he muodostavat yhteiskunnan tapahtumista.
Pahimmassa tapauksessa musta voidaan maalata valkoiseksi, kuten Yhdysvaltain hallinto yrittää tehdä puhumalla Los Angelesissa käynnissä olevasta ”kapinasta”, jota käytetään tekosyynä lähettää kaupunkiin tuhansia aseistettuja armeijan sotilaita.
Kuvassa Helsingin Sanomien printtiversion etusivu 10.6.2025. Lehden etusivulla näkyvien kuvien lähteet: ylempi kuva: lähdettä ei ole ilmoitettu. Alempi kuva: Ringo Chiu / AFP. Linkki lehden etusivuun: https://nakoislehti.hs.fi/65caf33d-65cb-4839-b086-cee1ccb99f18/2
Tämän aamun Helsingin Sanomien printtiversion etusivun otsikko on ”Kansalliskaarti lähetettiin tukahduttamaan kapinaa”.
Los Angelesissa ei ole mitään kapinaa.
Tänään uutisotsikoissa luki muun muassa ”Kuvat näyttävät – Los Angeles ajautui kaaokseen”.
Kaupunki ei ole kaaoksessa.
Eräässä kuvatekstissä luki ”Los Angelesia peitti paksu savu”.
Los Angeles ei ollut savun peitossa.
Uutiskuvien ja Yhdysvalloista tulleiden raporttien perusteella Los Angelesissa paloi lauantaina tasan yksi auto ja sekin oli ilmeisesti poliisin vahingossa sytyttämä.
Sunnuntaina näytti uutisoinnin perusteella palaneen kaksi tai kolme autoa.
Los Angelesin suurkaupunkialueella asuu 10-20 miljoonaa ihmistä ja siellä lienee miljoonia autoja.
Muutamasta palavasta autosta saa vaikuttavaa kuvamateriaalia, kun kuvat rajaa tehokkaasti ja niitä kierrättää uutisesta toiseen. Vaikka kuvat ovat aitoja, Los Angelesissa vallitsevan kokonaistilanteen kanssa näillä kuvilla ja teksteillä on kuitenkin hyvin vähän tekemistä.
Mielenosoitukset ovat suurimmaksi osaksi tapahtuneet varsin pienellä alueella ja ne ovat olleet voittopuolisesti rauhanomaisia. Näin sanoo myös paikallinen poliisi.
Kiinniotettuja/pidätettyjä oli Los Angelesissa ymmärtääkseni koko viikonloppuna vähemmän kuin maanantaisessa Elokapinan mielenosoituksessa Helsingissä.
Kaikki uutisointi, joka antaa harhaanjohtavan kuvan maailman tapahtumista on ongelmallista.
Vielä ongelmallisempaa harhaanjohtava uutisointi Los Angelesin mielenosoituksista on siksi, että yleensä luotettava media tulee raportoinnillaan tukeneeksi valheellista tarinaa, jonka tavoite on oikeuttaa autoritääristä politiikkaa Yhdysvalloissa.
Would you like to become a better communicator? 